Ihmettelin sunnuntaina veljeni kaverin käytöstä

veljeni lapsen rippijuhlissa- hän kun ei tuntunut koko juhlien aikana saavan silmiään irti minusta ja etenkään silmistäni, vaikka oli juhlissa avovaimonsa kanssa. Mietin silloin syytä. Ajattelin lopulta, että ehkä hän oli vain sitten niin kiinnostunut siitä, minkälainen hänen kaverinsa pikkusiskosta on vuosien varrella kasvanut. Olin 15-v. kun näimme edellisen kerran, nyt melkein kolmikymppinen. Olin juhlissa yksin, sillä mieheni oli töissä.



Veljeni kaveri lähetti minulle tänään sähköpostia, pyysi joskus kahville heille, kun asumme samassa kaupungissa. En tiedä, mitä ajatella...



Nyt eilen tapasin kahvilla sattumalta kaverini ja miehen, jonka kanssa hänellä on ilmeisesti jotain ei-kovin-vakavaa säätöä. Istuimme siinä jonkin aikaa, ehkä puolitoista tuntia ja juttelimme niitä näitä. Ja taas sama juttu- minusta oli jopa kovin kiusallista, kun mies uppoutui koko ajan katsomaan minua silmiin ja suuntasi puheensa minulle. Lopulta aloin ihan tarkoituksella itse katsoa lähes koko ajan kaveriani enkä miestä- ja huomasin kyllä hänen katsovan koko ajan minua. Mies kosketteli useita kertoja käsivarttani, kaveriani ei.. Kerroin päätäni särkevän hiukan, jolloin mies pomppasi hieromaan hartioitani ja ohimoitani... Kehui, miten mukava olen, ja miten iloinen ja positiivinen. Ja miten tiedän niin paljon erilaisista asioista. Ja kaverini kertoi vielä tänään, että mies oli hänelle kauheasti kehunut, miten ihania kavereita hänellä on (ei ole tavannut muita kuin minut). Olipa sanonut, että olisi kauhean kiva nähdä taas minut uudelleen, ja että voitaisiin mennä kaikki vaikka terassille joku päivä, jos minulle sopii. Oli kuulemma ollut niin upea keskustella kahden älykkään naisen kanssa. Ja oli kehunut vielä sanallista älykkyyttäni. Kaverini ei ollut moksiskaan, sillä hän ei ole kauhean kiinnostunut suhteesta tällä hetkellä, mutta huomasin kyllä hänen olevan vähän "ihmeissään" (ja en tehnyt mitään!). Puhuin siinä kahvilla ollessamme ihanasta miehestäni, häistäni, ym joten ei miehelle jäänyt epäselväksi, olenko sinkku vai en :) .



Olen itse kovin hämmentynyt, sillä tämä tuntuu nyt taas niin oudolta joutua kaksi kertaa yhden viikon aikana tällaisen kiinnostuksen kohteeksi. Silloin nuorena olin ihan tottunut tällaiseen mutta en varmaan enää viiteen vuoteen.. mietin, mistä tämä nyt yhtäkkiä johtuu. Niistä viidestä kilostako, jotka laihdutin juuri? Vai niiden kilojen häipymisen johdosta kohonneesta itsevarmuudesta? Vai siitä, että olen avioliitossani täysin onnellinen ja ehkä hehkun sitä ympärilleni? En tiedä.



Itse en aio tietenkään osoittaa mitään vastakaikua saamalleni huomiolle, sillä mieheni on se ainoa ja oikea minulle, enkä kaipaa muuta. Mutta hämilläni olen ja kaipaan jotain sanasta teiltä. En tiedä, mitä.