Lue keskustelun säännöt.
En minä tarvitse suhteessa omaa aikaa
26.06.2016 |
Ja sen takia suhde taisinosin kaatua. Miehelle oli alkuun enemmän kuin ok että ollaan kuin paita ja peppu ja ennen eroa sitten se olikin huono juttu. Miksi sitten antoi ymmärtää että yhdessä tehdään kaikki ja se on ok. Minulle riittää omaksi ajaksi sekin että ollaan kotona yhdessä mutta tehdään omia juttuja. Sellaisia miehiä ei taida olla jotka ajattelee samoin. Eikö se ole omaa aikaa jos käy lenkillä tai kaupassa tai kaverillla kylässä yksin tms. Minulle nuo riittää omaksi ajaksi.
Kommentit (13)
Mietin vain olenko jotenkin outo kun ajattelen noin...että onko samanlailla ajattelevia miehiä edes olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan varmaan aika yleinen eron syy, jos tai kun ei ole selvää se, kuinka aikaa käytetään. kuinka paljon tai vähän on lupa touhuta ja puuhastella omia juttuja ja sellaisten toimien parissa, joihin ei halua kumppania, tai joista kumppani toteaa itse, että ei ole kiinnostunut, mutta hyväkysyy sen, että toisella on myös omia juttuja. - Ei minusta parisuhde tarkoita sitä, että kaikki pitäisi jakaa fifti-fifti kumppanin kanssa. Mutta ongelmissa ollaan, jos ainoastaan toinen joustaa ja sopeutuu toisen menoihin ja tekemisiin.
Me ollaan mun miehen kanssa monen mielestä paita ja peppu. Mun mielestä me touhutaan omiakin eli käydään lenkeillä, töiden jälkeen kaljalla kne, mutta monien ulkopuolisten mielestä tuollaista lasketa vaan meitä jaksetaan aina ihmetellä, että miten ollaan "aina" yhdessä.
Totta on, että me ollaan paljon yhdessä, valtaosa vapaa-ajasta, mutta toisaalta, kyllä meistä molemmat kaipaa ainakin muutaman kerran vuoteen myös ihan sitä omaa aikaa pidemmänkin pätkän, vaikka laivareissu omien kavereiden kanssa tms.
Meistä molemmat on sitä mieltä, että miksi olla yhdessä ellei viihdy yhdessä?
Eli se pitää vaan puhua, että mikä on oikeasti se omaan parisuhteeseen sopiva ajanviettosuhde.
Eikö olisi reilua kertoa heti suhteen alussa että tarvitsen aikaa x omaan aikaan eikä antaa ymmärtää että ihanaa tehdään kaikki yhdessä.
Minä olen ehkä liian vaikea sitten suhteeseen kun minä en suuremmin kaipaa omaa aikaa, riittää ihan hetki rauhoittumista töiden jälkeen tai päiväunien verran. Ei vain taida olla sellaisia miehiä olemassa joilla samat ajatukset omasta ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi reilua kertoa heti suhteen alussa että tarvitsen aikaa x omaan aikaan eikä antaa ymmärtää että ihanaa tehdään kaikki yhdessä.
Minä olen ehkä liian vaikea sitten suhteeseen kun minä en suuremmin kaipaa omaa aikaa, riittää ihan hetki rauhoittumista töiden jälkeen tai päiväunien verran. Ei vain taida olla sellaisia miehiä olemassa joilla samat ajatukset omasta ajasta.
Luultavasti alussa onkin ihana tehdä kaikkea koko ajan yhdessä ja olla pusipusi. Mutta kun suhteeseen väkisin jossain vaiheessa iskee arki ja huomaa, että ne omat kaveritkin on unohtuneet, niin se on vaan luonnollista, että otetaan sitä etäisyyttä. Usein jopa iskee kausi, kun haluaisi koko ajan mennä vaan niitä omiaan. Ja kun tuo kausi on ohi, niin sitten viimein näkee, mihin uomiin se suhde loppujen lopuksi asettuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain olenko jotenkin outo kun ajattelen noin...että onko samanlailla ajattelevia miehiä edes olemassa?
Onhan meitä, yksi ainakin. Tosin olet varmaan aika nuori, parikymppisenä halusin enemmän tätä "omaa aikaa". Kolmekymppisenä eri tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain olenko jotenkin outo kun ajattelen noin...että onko samanlailla ajattelevia miehiä edes olemassa?
Onhan meitä, yksi ainakin. Tosin olet varmaan aika nuori, parikymppisenä halusin enemmän tätä "omaa aikaa". Kolmekymppisenä eri tilanne.
Olenhan minä aika nuori, 35v :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö olemaan yksinkin tyytyväinen? Vai oletko onneton ilman parisuhdetta?
"Eikö olisi reilua kertoa heti suhteen alussa että tarvitsen aikaa x omaan aikaan eikä antaa ymmärtää että ihanaa tehdään kaikki yhdessä.
Minä olen ehkä liian vaikea sitten suhteeseen kun minä en suuremmin kaipaa omaa aikaa, riittää ihan hetki rauhoittumista töiden jälkeen tai päiväunien verran. Ei vain taida olla sellaisia miehiä olemassa joilla samat ajatukset omasta ajasta."
- Olisihan se tavallaan hienoa jos ja kun kaikeista -tai siis myös ajankytöstä- voitaisiin sopia heti suhteen alussa. Mutta toisaalta uskon, tai ainakin luulen, että ajankäyttö on vähän sellainen, että sitä ei aivan suhteen alussa yksinkertaisesti voi lyödä lukkoon pysyvästi. - Suhteen alussahan sitä haluaa helposti olla ja elää olla ihastuksensa kanssa, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, niin on mielestäni ihan luonnollista, että myös "omanajan" tarve alkaa nostamaan päätään. Vaikka elän juuri nyt sinkkuna niin huomaan, että on aikoja, jolloin koen tarvitevani aikaa siihen, että voin olla ihan vain itsekseni ja omissa puuhissani. Sitten on taas aikoja jolloin nautin suuresti siitä, että voin jakaa ja / tai olla muiden kanssa enemmän. - Mihin tämä vaihtelu poistuisi parisuhteen muodostumisen myötä? - Toki parisuhde asettaisi sille omat haasteensa, koska aina ei välttämättä olisi niin, että menojalkaamme kutkuttaisi yhtäaikaa... Toisaalta ei minusta hyvässä saati erinomaisessa parisuhteessa ole tarkoituksenmukaista pyrkiä siihen, että joka ainoa asia jaetaan ja koetaan yhdessä. - Kyllä minä ainakin toivon, että tulevallla kumppanillani on muitakin läheisiä ihmissuhteita kuin vain minä, joiden kanssa hän voi myös jakaa ja kokea asioita. - Toki toivon, että ne olisivat sellaisia, mitkä voin hyväksyä, vaikka en itse olisi mukana tai kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö olemaan yksinkin tyytyväinen? Vai oletko onneton ilman parisuhdetta?
Sekä että, kai se on ihan normaalia.
Ehkä sellainen ihme tulee joskus vastaan joka ajattelee samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta aihe ei sinällään vanhene...
Kyllä on kurjaksi maailma mennyt, kun parisuhdekeskeisiä ihmisiä pidetään jotenkin poikkeavina. Kovasti kaikkea itsellisyyttä ja yksilöllisyyttä ihaillaan silmät loistaen, siinä missä tiivistä hyvää parisuhdetta katsotaan oudoksuen. Ei ihme että ihmiset voivat henkisesti huonommin kun koskaan.
On meitä miehiäkin, jotka eivät juuri kaipaa omaa aikaa. Olisi tiivis, lämminhenkinen ja läheinen parisuhde, jossa voisi yhdessä kasvaa Michelangelo -ilmiön tavoin, niin en muuta pyytäisi.
En ole epätoivoinen, vaan ihan suosittu kaikin puolin. Suuri unelmani nyt sattuu olemaan sellainen, ettei sitä voi toteuttaa yksin.
En halua omaa aikaa enkä tilaa. Haluan tehdä ja touhuta yhdessä, me -hengessä kaikki.
Sanokoon viiden pennin psykologit ja voimaannuttavat life coachit mitä vaan, niin tiedän ja tunnen että se on minulle parasta. Siihen pyrin, enkä tarvitse kun sen yhden kivan naisen joka ajattelee samoin, niin maailmani on valmis.
Ai siis häh? Mieskö olisi tarvinnut enemmän omaa aikaa?