Estääkö ulkonäkösi sua elämästä täysillä?

Todellakin.

Joka ikinen päivä yritän hyväksyä rumuuteni. Kun en katso peiliin, saatan "erehtyä" ottamaan rennommin, kunnes katson peiliin ja muistan miltä näytänkään. Mielikuvitus tai sanat ei riitä sitä kuvottavuutta muistamaan tai kuvaamaan. Joka kerta rumuuteni nähdessäni yllätyn.

Joskus katson peiliin ja näen kasvoni neutraalimpina, vain perusrumina. Olen häkeltynyt, tarkastelen monta kertaa peilistä, voiko se olla totta! Sitten näen sen rumuuden taas. Oikeampi sana olisi kuvottava. Niinpä tietysti. Miten ruma voisi muuksi muuttua...

Ärsyttää kun jotkut myötäilee, että kyllä heilläkin on ulkonäköpaineita ja on heissäkin puutteita. Sitten kuitenkin elävät haaveitaan toteuttaen ja vaikuttavat onnellisilta. Pienistä puutteistaan huolimatta... varsinaisia sankareita. Ihan samalla tasolla ollaan, ja minulle elämisen pitäisi olla yhtä helppoa, yrittävät sanoa. Ettäs kehtaavat. Nauttisivat vaan paremmuudestaan (onnekkaammuudestaan) ja lopettaisivat vihjailut, että meitä erottaa vain se, että minä asennoidun yhtä vaikeaan tilanteeseen huonommin kuin he.

Joskus netissä kun luen jonkun ruman tuntemuksia, koen jo löytäneeni "kanssakärsijän", mutta sitten... hän mainitsee poikaystävän. Parhaimmillaan jopa sanoo, että poikaystävänsä mielestä ei ole ruma vaan jopa kaunis. Okei...

Minua ei ole edes suudeltu. 25-v. neitsyt.

Kyllä. Olen helvetin ruma ja vältän kaikkea turhaa ulkoilua kotini ulkopuolella. Käyn vain töissä plus pakolliset kauppareissut.

Ison nenäni takia en tykkää käydä missään missä on paljon ihmisiä.

T. Oikeasti isonenäinen nainen

Estää, mutta olen oikealla tiellä parempaan. Onneksi.

Olen 175cm/105kg. Tykkään helteistä kotona, mutta se tuska iskee kun pitäis lähtä johonkin. Ei mitään päällepantavaa. Rinnat niin isot, ettei meinaa löytyä hyviä rintaliivejä. Enkä kauheasti halua shoppailla kun en halua ostaa tämän kokoisia vaatteita vaan ostan sitten kun olen muutoksen loppuvaiheessa. Olen alkanut juoksemaan, nyt menee 5km. Katson mitä suuhuni pistän. Ennen pukeuduin paksuihin huppareihin, mutta ajatustyöllä olen uskaltautunut pukeutumaan jo ohuisiin trikoopaitoihin ja se on iso saavutus mulle.

Minun mielestä kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, kunhan heillä on hyvä olla. Minulla vain ei ole hyvä olla tämänkokoisena vaikka olen yrittänyt hyväksyä itseni. Joten laihduttaminen on ainoa vaihtoehto, jotta voin alkaa nauttia elämästä, olen vielä kuitenkin niin nuori, 23v.

Mulla on taas ongelma se että joka paikassa missä käyn tuppautuu suuhun äijät. Se on erittäin rasittavaa sillä olen tiedeorientoitunut vakavasti ajatteleva henkilö. En tod pukeudu kuin asiallisesti jne. Se on jopa pelottavaa sillä ollaan tultu stalkkamaankin ihan kotiin saakka. Että ymmärrän kyllä julkkiksia oikein hyvin vaikka olen tavallinen ihminen. En tiedä mikä helvetti minussa kiinnostaa tuossamäärin äijiä, mutta tämä ON riesojen riesa. Olen vielä ystävälliseksi opetettu kaikille ja siitä tulee helvetillinen yhtälö.

Olkaa onnellisia ne naiset jotka saavat ITSE rauhaa valita kuka kiinnostaa. Jos olisitte housuissani niin varmasti ahistaisi teitäkin.

No mä oon ihan tavallinen ihminen joka ei kuvittele mitään itsestään, mutta lämmittää mieltä kun mies kehuu kuumaksi ja seksikkääksi. Uskon todella, että hän ajattelee niin koska meillä on niin mahtavaa yhdessä.

Kyllä todellakin! Minulla on akne josta olen kärsinyt jo monta vuotta eikä mikään auta :( en liiku missään ellei ole pakko, en tapaa uusia ihmisiä enkä esim kesäisin voi uida tai saunoa..harmittaa. Häpeän naamaani niin paljon ja vituttaa kun tää on levinnyt selkään ja rintakehään asti

Mullakin suurin ongelma on hampaat. En pysty edes puhumaan kunnolla. Mulle kaikista pahinta on nähdä jotain nuoria, kauniita ja karismaattisia näyttelijöitä ja laulajia, jotka ovat elämässään saavuttaneet jo paljon enemmän kuin minä todennäköisesti tulen koskaan saavuttamaan. "Ai toikin on mua niin paljon nuorempi, no kiva..." Mulla meni koko teini-ikäkin omassa huoneessa itseä häpeillessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta nyt erään kokemuksen myötä olen muuttunut parempaan suuntaan sen suhteen miten suhtaudun ulkonäkööni ja muihin ihmisiin ja ylipäätään elämään.

Olen siis viisastunut. Aiemmin olin paljon epävarmempi ja se johtui enimmäkseen siitä, miten näin miessukupuolen edustajat. Voin kertoa tästä enemmän, jos joku haluaa kuulla, mutta teen sen pöytäkoneella, sillä tämä puhelimella näpyttely raastaa hermoni riekaleiksi.

Kyllä kiinnostaa kuulla!!

Lohduttavaa etten ole ainoa. Pahinta on kun lukee esim. jotain keskustelua, missä miehet linkkaavat ihannevartaloita. Tiedän, niin typerää edes lukea tollaisia, ja mä olen onnellisesti naimisissa eli ei muiden miesten mielipiteillä pitäisi olla mulle mitään väliä, mutta se vaan muistuttaa siitä miten muu maailma näkee tällaisen höllyvän valaan. Saispa joskus kokea sen, että näyttäisi oikeasti todella hyvältä ja myös tuntuisi siltä. Voisi astua itsevarmana ovesta ulos.

ap

Voisitko ajatella, että alkaisit tietoisesti työstää ajattelumallejasi? Sen sijaan, että luet niitä ihannevartalokeskusteluja, alat seurata plus size -tyyliblogeja ja lukea body positive -artikkeleita? Sosiaalinen mediahan toimii niin, että se ennustaa nettikäyttäytymisemme perusteella mielenkiinnonkohteitamne ja suodattaa sisältöä sen mukaan. Lukemalla jotain "viikossa bikinikuntoon" -juttuja saat aikaan vain sen, että feedisi täyttyy laihdutuspillerimainoksista. Voit itse vaikuttaa sinulle tarjottaviin sisältöihin.

Välillä oon tätä koittanutkin, mutta sitten aina välillä eksyy väärään keskusteluun ja tippuu taas maanpinnalle sen suhteen millaista naisvartaloa oikeasti ihannoidaan. En haluaisi kuulua siihen "läski-sceneen" vaan haluaisin olla upea ihan normimittareilla enkä vaan pullukoiden maailmassa. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, mutta ei voi mitään.

Ap

Kyllä estää. Kasvoni ovat aika rumat. En edes yritä tutustua miehiin. Ajatuskin, että mies heräisi vierestäni aamulla, kammottaa. Varmaan järkyttyisi ja häipyisi nopeasti.