Paniikkhäiriö / lääkitys
Olen nyt syönyt kauan ssri- lääkettä sertraliinia paniikki- ja ahidistuneisuushäiriöön. Nyt kesällä ollut vähän ongelmia ja sitten käyttäny tota alkoholia mikä ei juu ole fiksua. Nyt tässä muutaman kuukauden siis juonut noin kerran viikossa ja sitten opamoxia ahdistusoireisiin darrassa ja seuraavina päiviänä koska holi vie lääkkeen tehon. Yhdessä en siis ole niitä käyttänyt. Nyt join viimeksi viikko sitten ja päätin nyt etten enään hoida ongelmia holilla vaan keskityn hyvinvointiin. Olen kuitenkin joutunut viikon syömään 7,5mg x3 opamoxia päivässä ahodistukseen. Pelkään että ahidistus on opamoxin vierotusoireita vai onko se vain sitä et lääke ei toimi kunnolla vielä?
Kommentit (27)
ei omakohtaisia kokemuksia mut miehelläni on paniikkihäiriö eikä hänellä auta muut lääkkeet kuin xanor.. opamox on tosiaan aivan turha ainakin paniikkihäiriön hoitoon, saattaa tehota johonkin muuhun ahdistukseen kyllä.
Se on vieroitusoire, bentsojen vaikutus alkaa heti kun ne imeytyvät.
Itselläni auttaa SNRI-lääke, Xanor, fyysisiin oireisiin Propral. Aluuttiakuuttikohtaukseen otan tarvittaessa Diapamin.
Lääkityksen lisänä psykoterapia kahdesti viikossa.
siis kyllä opamox auttaa kun sen ottaa, mut ssri vaikuttaa vast n. kuukauden päästä
Vierailija kirjoitti:
Itselläni auttaa SNRI-lääke, Xanor, fyysisiin oireisiin Propral. Aluuttiakuuttikohtaukseen otan tarvittaessa Diapamin.
Lääkityksen lisänä psykoterapia kahdesti viikossa.
voi hyvää päivää näiden ahdistuksen pakenijoiden kanssa! mikä siinä ahdistuksessa on niin vaarallista? Itse olen kärsinyt myös ph vuosia, mutta mitä sitten jos ahdistaa? Paniikkikohtaus on se joka on ikävä, mutta "ahdistus"? ahdistus KUULUU elämään,, se ohjaa ihmistä kasvamaan henkisesti ja ottamaan vastuun teoistaan ja valinnoistaan. pelot, huolet, suru, murhe, toki ikäviä, mutta meidän tulee elää niin että opimme miten ne vähenee! Raju fyysinen urheilukin kuulemma tutkimusten mukaan vähentää masennusta (jos sitä on) kohtaa se mistä ne ahdistukset nousee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni auttaa SNRI-lääke, Xanor, fyysisiin oireisiin Propral. Aluuttiakuuttikohtaukseen otan tarvittaessa Diapamin.
Lääkityksen lisänä psykoterapia kahdesti viikossa.voi hyvää päivää näiden ahdistuksen pakenijoiden kanssa! mikä siinä ahdistuksessa on niin vaarallista? Itse olen kärsinyt myös ph vuosia, mutta mitä sitten jos ahdistaa? Paniikkikohtaus on se joka on ikävä, mutta "ahdistus"? ahdistus KUULUU elämään,, se ohjaa ihmistä kasvamaan henkisesti ja ottamaan vastuun teoistaan ja valinnoistaan. pelot, huolet, suru, murhe, toki ikäviä, mutta meidän tulee elää niin että opimme miten ne vähenee! Raju fyysinen urheilukin kuulemma tutkimusten mukaan vähentää masennusta (jos sitä on) kohtaa se mistä ne ahdistukset nousee.
Kiitos oikein hyvistä elämänohjeista.
Paniikkikohtaus on erittäin ahdistava olotila. Siksi usein puhutaan ahdistuskohtauksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni auttaa SNRI-lääke, Xanor, fyysisiin oireisiin Propral. Aluuttiakuuttikohtaukseen otan tarvittaessa Diapamin.
Lääkityksen lisänä psykoterapia kahdesti viikossa.voi hyvää päivää näiden ahdistuksen pakenijoiden kanssa! mikä siinä ahdistuksessa on niin vaarallista? Itse olen kärsinyt myös ph vuosia, mutta mitä sitten jos ahdistaa? Paniikkikohtaus on se joka on ikävä, mutta "ahdistus"? ahdistus KUULUU elämään,, se ohjaa ihmistä kasvamaan henkisesti ja ottamaan vastuun teoistaan ja valinnoistaan. pelot, huolet, suru, murhe, toki ikäviä, mutta meidän tulee elää niin että opimme miten ne vähenee! Raju fyysinen urheilukin kuulemma tutkimusten mukaan vähentää masennusta (jos sitä on) kohtaa se mistä ne ahdistukset nousee.
Sulla itsellä ei taida olla minkäänlaista kokemusta ihan oikeasta selittämättömästä ahdistuksesta,jota tuo ahdistuneisuushäiriö pahimmillaan on? Sehän siinä eniten on perseestä et vaikka asiat olis ok,niin silti ahdistaa vitusti. Ja se olo ei todellakaan ole verrattavissa "normaaliin " ahdistukseen, siksi se on HÄIRIÖ! Ja mitä saakaan aikaan esim pakkoajatukset..huhhuh. Ei siihen verrattuna todellakaan mitään,jos välillä vähän rahattomuus, parisuhteen päättyminen, krapula tms ahdistaa. Se on aivan täysin erilaista..oo onnellinen ettet siitä olosta tiedä, mutta lakkaa arvostelemasta.
Itsellä pahat ocd-perustaiset päivittäiset paniikkioireilut. En käytä mitään lääkkeitä mm. koska pelkään lääkkeitä neuroottisista syistä. Stressi on niin voimallista ja fyysisesti tuskaista, että tämä touhu vie minut pian hautaan. Ei kestä elimistö tällaista rääkkiä joka päivä. Pointtina siis se, että jos en suhtautuisi lääkkeisiin niin epäluuloisesti ja hysteerisesti, niin luultavasti hyötyisin niiden käyttämisestä.
Mun lääkäri määrää aina mulle tuota opamoxia vaikka en haluaisi.Olen pyytänyt vaihtamaan diapamiin mutta ei suostu.diapaman kuulemma koukuttavampi mutta se auttaa mun oireisiin, paniikkihäiriöön, ahdistuneisuushäiriö ja masennus.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä pahat ocd-perustaiset päivittäiset paniikkioireilut. En käytä mitään lääkkeitä mm. koska pelkään lääkkeitä neuroottisista syistä. Stressi on niin voimallista ja fyysisesti tuskaista, että tämä touhu vie minut pian hautaan. Ei kestä elimistö tällaista rääkkiä joka päivä. Pointtina siis se, että jos en suhtautuisi lääkkeisiin niin epäluuloisesti ja hysteerisesti, niin luultavasti hyötyisin niiden käyttämisestä.
Lääkkeiden hyöty ei ole riippuvainen sinun epäluuloistasi. Ota niitä lääkkeitä, niin hyödyt varmasti niiden käytöstä.
Lääkkeet on nimenomaan kehitetty ihmisiä auttamaan.
Ne oireet käytännössä. Stressitilanteessa voimakasta hikoilua niin, että vaatteet menevät vesimäriksi ja hikeä suorastaan roiskuu kasvoista. Ei pysty keskittymään mihinkään muuhun, kuin paniikin laukaisseeseen asiaan. Tilanteen jälkeen voimat täysin pois, eikä muutamaan tuntiin pysty tekemään oikeastaan mitään muuta kuin lepäämään. Kun varsinainen paniikki on ohi, niin sitten piinaavat rytmihäiriön kaltaiset tuntemukset. OCD:n takia tapaan pestä kaikki päällä olleet vaatteet ja mukana olleet tavarat, vaikka ne olisivatkin säästyneet hikoilulta. Tällaista kaikkea monta kertaa viikossa.
T. 11
Vierailija kirjoitti:
Mun lääkäri määrää aina mulle tuota opamoxia vaikka en haluaisi.Olen pyytänyt vaihtamaan diapamiin mutta ei suostu.diapaman kuulemma koukuttavampi mutta se auttaa mun oireisiin, paniikkihäiriöön, ahdistuneisuushäiriö ja masennus.
Käy kunnon keskustelu lääkärin kanssa ja jos se ei tehoa, vaihda lääkäriä. Ei hoito saa olla kiinni lääkärin mielivallasta.
Lääkkeiden hyöty ei ole riippuvainen sinun epäluuloistasi. Ota niitä lääkkeitä, niin hyödyt varmasti niiden käytöstä. Lääkkeet on nimenomaan kehitetty ihmisiä auttamaan.
Tämä on yksilöllistä. Viimeksikin psykiatri oli sitä mieltä, ettei tapauksessani kannata tehdä enää uusia kokeiluja lääkkeiden kanssa. Hoitomuotona tällä hetkellä yksilöterapia 2x viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Ne oireet käytännössä. Stressitilanteessa voimakasta hikoilua niin, että vaatteet menevät vesimäriksi ja hikeä suorastaan roiskuu kasvoista. Ei pysty keskittymään mihinkään muuhun, kuin paniikin laukaisseeseen asiaan. Tilanteen jälkeen voimat täysin pois, eikä muutamaan tuntiin pysty tekemään oikeastaan mitään muuta kuin lepäämään. Kun varsinainen paniikki on ohi, niin sitten piinaavat rytmihäiriön kaltaiset tuntemukset. OCD:n takia tapaan pestä kaikki päällä olleet vaatteet ja mukana olleet tavarat, vaikka ne olisivatkin säästyneet hikoilulta. Tällaista kaikkea monta kertaa viikossa.
T. 11
Lääkitys auttaa sinua, mutta valinta on sinun.
Muistakaa pyytää myös verikokeet kilpirauhasen liikatoiminnan varalta. Yllättävän monen paniikkihäiriön taustalta löytyy yliaktiivinen kilpirauhanen tai lähes raja-arvoilla toimiva.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiden hyöty ei ole riippuvainen sinun epäluuloistasi. Ota niitä lääkkeitä, niin hyödyt varmasti niiden käytöstä. Lääkkeet on nimenomaan kehitetty ihmisiä auttamaan.
Tämä on yksilöllistä. Viimeksikin psykiatri oli sitä mieltä, ettei tapauksessani kannata tehdä enää uusia kokeiluja lääkkeiden kanssa. Hoitomuotona tällä hetkellä yksilöterapia 2x viikossa.
Oletko kokeillut esim. Diapamia? Se lopettaa nopeasti paniikkikohtauksen.
Masennuslääkkeellä mun paniikki pysyy kurissa. Ja hyvä puoli, että siihen ei kehity riippuvutta siten kuin bentsoissa. Tosin luultavasti syön lääkettä loppuikäni. Paniikkikohtaus on niin hirvittävä, että sitä ei osaa kuvitella ellei itse ole kokenut. Minulla kehittyi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, jolloin hirvittävä olo kesti aamusta iltaan. Sellainen ahdistus ei kuulu normaaliin elämään. Ei kenenkään tarvitse kärsiä, jos apua on saatavilla. Osalle mikään lääke ei auta.
Opamox on ihan turha lääke. Mulla ei auttanut mikään muu kuin xanorit, mutta en nykyään tarvii enää niitäkään.