Lue keskustelun säännöt.
äitini itkee ja huutaa tatuointini takia
25.06.2016 |
Hejsan! Olen 21-vuotias tyttö, joka opiskelee yliopistossa. Asun eri paikkakunnalla kuin vanhempani, mutta nyt juhannuksen takia tulin tietenkin vierailemaan vanhempiani. Opiskeluaikoinani olen hankkinut kaksi tatuointia, joita olen jo tiennyt haluavani 15-16-vuotiaana. Toinen on käsivarressani, toinen toisen käden ranteessa. Isäni ei niinkään ole tatuoinneista kiinnostunut, mutta tullessani kotipaikkakunnalleni hän ei välittänyt. Totesi vain, että omapahan on kehosi ja enhän minä ole kukaan määräilemään valintojasi, jotka omaan kehoosi liittyvät.
Äitini toisaalta... Tiesin jo, että hän huutaisi. Niin hän teki nenärenkaastakin, jonka hankin 17-vuotiaana, joka minulla on edelleen. En aio lääkäriksi, en asianajajaksi. Toivoisin pääseväni historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi, enkä usko että yksi lävistys tai tatuointi siellä ja täällä tulisi haittaamaan työtä. Mutta tämä ei ole kirjoituksen pointti. Äidille en siis kertonut lainkaan, mutta isäni lipsautti. Äiti yritti repiä hihaani tatuoinnin edestä ja itki sen nähdessään. Koko eilinen meni ihan paskaksi tämän takia. Äiti ei tullut päivälliselle. Hän itki sängyllään makuuhuoneessaan sitä, kuinka olen vahingoittanut itseäni ja niin edelleen. Yritin ymmärtää. Onhan hän kasvanut täysin eri maailmassa kuin minä. Silti moinen suuri ja dramaattinen reaktio oli mielestäni hieman liikaa.
Yritin kuitenkin jutella äidilleni. Selitin, että nykyään hyvin monella on tatuointeja, ja sitä ei enää paheksuta. Olen pitänyt hyvää huolta, enkä kertaakaan ole saanut tulehdusta. Sanoin myös, että olen aina ollut kiltti tytär. Olen avoinmielinen muita kohtaan, en tuomitse, yritän olla välittävä. En ole ikinä päihteisiin koskenut, esim alkoholi ei ikinä teininä niin kiehtonut (olin aina suht koht nörtti, joten en muutenkaan mennyt bilettämään), hoidin koulut hyvin, lukion loppuun eximian paperein. Käyn säännöllisesti kirkossa, autan muita ihmisiä... Pyrin ottamaan jokaisen hyvän puolen itsestäni esille, jota tatuointi tai lävistys ei veisi pois. Nehän ovat vain fyysisiä ulkoisia koristeita, eivätkä ikinä tule muuttamaan sitä, kuka minä olen. Äitini veti selittelyistäni psykoottisen kohtauksen ja huusi, että selitykseni ei merkinnyt hänelle sen enempää, kuin oisin sanonut "tatuoinnit minulla ovat ok, koska tykkään kukista" (mitä sittenkin hän sillä tarkoitti).
En ole ikinä erityisen hyvissä väleissä ollut äitini kanssa, mutta olen säännöllisesti matkustellut kotona, koska isän kanssa minulla on ihan okei välit, ja vaikka emme äitini kanssa samaa mieltä ole kaikesta, niin rakastan häntä. Minua vain harmittaa, ettei hän suostu tulemaan toimeen. Hän jo valmiiksi suhtautui joihinkin tekemiini asioihin kyseenalaisesti. Isäni on useasti soitellut ja kertonut, että äitini pelkää minun olevan lesbo, koska en seurustele kenenkään pojan kanssa, mutta olen aktiivisesti puolustanut seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Äidilläni selvästi on joku mielenterveysongelma, mutta en ole varma, mitä asialle pitäisi tehdä. Lapsuudesta lähinnä muistan, kuinka hän myi soittimiani pois, koska soitin liian huonosti ja huusi, jos sain kerrankin huonomman kuin 8-9 kokeesta.
Anteeksi tämä hirveä selittely, olen vain hyvin ihmeissäni miten niin pienet asiat saavat jonkun ihmisen kierroksille. Onko kenelläkään samankaltaista ongelmaa?
Kommentit (24)
Voi jeesus. Itse katkaisisin välit sekopää-äitiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä käytöstä. Jospa äidilläsi on vaihdevuodet? Ei siinä että sekään oikeuttaisi tuommoiseen. Itse tiedät parhaiten oman parhaasi, yritä päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tsemppiä!
Toissa päivänä näin sentään kunnon linnatatuoinnin erään about 50v herrasmiehen kädessä. Nykysin noita on kaikenmaailman lissuilla ni niistä on mennyt mieli.
Myi sun soittimet pois koska soitit huonosti. No johan on äiti.
Sano äidilles että nyt et saa tatuointeja kumitettua, ja jos haluaa sinut nähdä vielä niin lopettaa parkumisen ja syyttelyn.
Mulla oli sama, mutta isän kanssa. Ei ihan yhtä dramaattinen, mutta huusi ja valitti, oli loukkaantunut useita päiviä enkä uskaltanut hänelle edes puhua. Noiden päivien jälkeen kuitenkin rauhoittui ja tuli pyytämään anteeksi, sietää tatuointejani vaikkei niistä pidäkkään. Tsemppiä!
N18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idioottimaista ottaa tatuointeja!
Ja vielä jotain lävistyksiä... miksi teet jotain tuollaista? Ymmärrän äitisi pettymyksen.
Mikä jossain lävistyksessä ja tatuoinnissa on niin ihanaa, että läheisiinkiin on valmis laittamaan suhteet poikki?
Rumia ja suorastaan etovia ovat. En muuten palkkaisi sinua opettajaksi ihan vain tämän takia. Tatuointi ehkä vielä menisi, mutta jokin naamalävistys... ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ämmä kuulostaa kontrollifriikiltä tiukkikselta, ei jatkoon. Isälläsi varmaan "mukavat" oltavat moisen riivinraudan kanssa.
Miten niin sinun soittimesi myi pois?
Jos vanhempasi ne olivat ostaneet, niin heidänhän ne olivat?
Kuulostat sievistelevässä kirjoitustyylissäsi jotenkin oksettavalta. Jokainen sana liian harkittu. Ehkä provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy säännöllisesti Porvoon kirkossa ;D
Tatuoinnit vain nyt ovat erittäin rumia naisilla. Välitön turn-off.
mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä jossain lävistyksessä ja tatuoinnissa on niin ihanaa, että läheisiinkiin on valmis laittamaan suhteet poikki?
Rumia ja suorastaan etovia ovat. En muuten palkkaisi sinua opettajaksi ihan vain tämän takia. Tatuointi ehkä vielä menisi, mutta jokin naamalävistys... ei koskaan.
Mikä jossain lävistyksessä tai tatuoinnissa on niin kamalaa, että läheisiinkin on valmis laittamaan suhteet poikki?
Vittuako se kellekään muulle edes kuuluu? Mulla ei ole yhtään, mutta jos tytär tahtoo aikuisena ottaa niin ei oo mun asia kieltää. Siihen asti ei ota yhtään, mutta mun valta loppuu siihen 18-vuotispäivään. En tykkää, mutta ei se mun lapsi muutu tatuoinnista miksikään muuksi.
Kirkko-kohdassa ampui yli. Melko hyvä silti. 4/5 ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tilanne, tsemppiä. Äitisi kuulostaa vaativalta ja vaikealta ihmiseltä. Tuo soittimien myyminen on aika äärimmäistä. Kuulostaa siltä, että hänellä on suuret odotukset ja vaatimukset sinua kohtaan, ja hän on suunnitellut itsekseen suunnilleen koko elämäsi valmiiksi, ja sitten kun valitsetkin itse toisin niin se on hänelle valtava kolaus. Minunkin vanhempani ovat hieman samanlaisia, tosin ei aivan yhtä äärimmäisiä, mutta olen yrittänyt löytää sitä perimmäistä syytä heidän käytökselleen, jotta voisin ymmärtää. Ehkä he yrittävät jollain tavalla korjata pettymystään omaan elämäänsä lasten kautta? On todella raskasta, kun vanhemmalle ei mikään riitä. Jos ei järkipuhe auta äidin kanssa, niin ei kai auta muu kuin ottaa etäisyyttä. Hyvä, että sinulla on kuitenkin isän kanssa hyvät välit.
Oikeesti. Tatuoinnit on järkyttävän rumia!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä jossain lävistyksessä ja tatuoinnissa on niin ihanaa, että läheisiinkiin on valmis laittamaan suhteet poikki?
Rumia ja suorastaan etovia ovat. En muuten palkkaisi sinua opettajaksi ihan vain tämän takia. Tatuointi ehkä vielä menisi, mutta jokin naamalävistys... ei koskaan.
Mikä jossain lävistyksessä tai tatuoinnissa on niin kamalaa, että läheisiinkin on valmis laittamaan suhteet poikki?
Vittuako se kellekään muulle edes kuuluu? Mulla ei ole yhtään, mutta jos tytär tahtoo aikuisena ottaa niin ei oo mun asia kieltää. Siihen asti ei ota yhtään, mutta mun valta loppuu siihen 18-vuotispäivään. En tykkää, mutta ei se mun lapsi muutu tatuoinnista miksikään muuksi.
Ei muutu vaan vahvistaa identiteettiään, kun on WT jo alun perin.
Muissa piireissä ei käytetä tuollaista kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti. Tatuoinnit on järkyttävän rumia!!
Minä vetäisin itseni hirteen, jos lapseni ottaisi tatuoinnin. Kaikki kasvatustyö olisi siis mennyt hukkaan. Näin ollen katson, että äiti ei ylireagoi.
Provohan tämä tietysti on yliymmärtäväsine sävyineen... Äitini on minulle rakas, käyn kirkossa ja autan muita, blaa, blaa....
Ei vuodattanut äitisi kyyneliä turhaan. Hankit kehoosi ikuisen wt-leiman, joten totta kai sinut maailmaan pullauttanut ihminen on syystäkin surulline pöyristynyt ja raivoissaan.
Huomaa tässäkin ketjussa nämä viime vuosituhannelle jumittuneet "en ottaisi tatuoituja töihin"-jankuttajat, onneksi sukupolvien myötä tuollaiset kapeakatseiset konservatiivit suurimmaksi osaksi kuolevat sukupuuttoon :) se, pitääkö tatuoinneista ja lävistyksistä on mielipideasia, samoin kuin hius- ja pukeutumistyyli, eikä jälkimmäisistä kukaan noin vahvasti huutele täällä. Teiltä tuo on pois, ei meiltä tatuoiduilta
Onneksi sinä olet aikuinen.