äitini itkee ja huutaa tatuointini takia

Vierailija kirjoitti:

Hejsan! Olen 21-vuotias tyttö, joka opiskelee yliopistossa. Asun eri paikkakunnalla kuin vanhempani, mutta nyt juhannuksen takia tulin tietenkin vierailemaan vanhempiani. Opiskeluaikoinani olen hankkinut kaksi tatuointia, joita olen jo tiennyt haluavani 15-16-vuotiaana. Toinen on käsivarressani, toinen toisen käden ranteessa. Isäni ei niinkään ole tatuoinneista kiinnostunut, mutta tullessani kotipaikkakunnalleni hän ei välittänyt. Totesi vain, että omapahan on kehosi ja enhän minä ole kukaan määräilemään valintojasi, jotka omaan kehoosi liittyvät.

Äitini toisaalta... Tiesin jo, että hän huutaisi. Niin hän teki nenärenkaastakin, jonka hankin 17-vuotiaana, joka minulla on edelleen. En aio lääkäriksi, en asianajajaksi. Toivoisin pääseväni historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi, enkä usko että yksi lävistys tai tatuointi siellä ja täällä tulisi haittaamaan työtä. Mutta tämä ei ole kirjoituksen pointti. Äidille en siis kertonut lainkaan, mutta isäni lipsautti. Äiti yritti repiä hihaani tatuoinnin edestä ja itki sen nähdessään. Koko eilinen meni ihan paskaksi tämän takia. Äiti ei tullut päivälliselle. Hän itki sängyllään makuuhuoneessaan sitä, kuinka olen vahingoittanut itseäni ja niin edelleen. Yritin ymmärtää. Onhan hän kasvanut täysin eri maailmassa kuin minä. Silti moinen suuri ja dramaattinen reaktio oli mielestäni hieman liikaa.

Yritin kuitenkin jutella äidilleni. Selitin, että nykyään hyvin monella on tatuointeja, ja sitä ei enää paheksuta. Olen pitänyt hyvää huolta, enkä kertaakaan ole saanut tulehdusta. Sanoin myös, että olen aina ollut kiltti tytär. Olen avoinmielinen muita kohtaan, en tuomitse, yritän olla välittävä. En ole ikinä päihteisiin koskenut, esim alkoholi ei ikinä teininä niin kiehtonut (olin aina suht koht nörtti, joten en muutenkaan mennyt bilettämään), hoidin koulut hyvin, lukion loppuun eximian paperein. Käyn säännöllisesti kirkossa, autan muita ihmisiä... Pyrin ottamaan jokaisen hyvän puolen itsestäni esille, jota tatuointi tai lävistys ei veisi pois. Nehän ovat vain fyysisiä ulkoisia koristeita, eivätkä ikinä tule muuttamaan sitä, kuka minä olen. Äitini veti selittelyistäni psykoottisen kohtauksen ja huusi, että selitykseni ei merkinnyt hänelle sen enempää, kuin oisin sanonut "tatuoinnit minulla ovat ok, koska tykkään kukista" (mitä sittenkin hän sillä tarkoitti).

En ole ikinä erityisen hyvissä väleissä ollut äitini kanssa, mutta olen säännöllisesti matkustellut kotona, koska isän kanssa minulla on ihan okei välit, ja vaikka emme äitini kanssa samaa mieltä ole kaikesta, niin rakastan häntä. Minua vain harmittaa, ettei hän suostu tulemaan toimeen. Hän jo valmiiksi suhtautui joihinkin tekemiini asioihin kyseenalaisesti. Isäni on useasti soitellut ja kertonut, että äitini pelkää minun olevan lesbo, koska en seurustele kenenkään pojan kanssa, mutta olen aktiivisesti puolustanut seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Äidilläni selvästi on joku mielenterveysongelma, mutta en ole varma, mitä asialle pitäisi tehdä. Lapsuudesta lähinnä muistan, kuinka hän myi soittimiani pois, koska soitin liian huonosti ja huusi, jos sain kerrankin huonomman kuin 8-9 kokeesta.

Anteeksi tämä hirveä selittely, olen vain hyvin ihmeissäni miten niin pienet asiat saavat jonkun ihmisen kierroksille. Onko kenelläkään samankaltaista ongelmaa?

Oman määritelmänsä mukaan tyttö, joka on täysin riippuvainen äidistään. 

Äitiä harmittaa kun hän ajattelee että sinua myöhemmin vituttaa rumat tatskat. Eihän varmaan mitään pahaa itkullaan tarkoita.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa tässäkin ketjussa nämä viime vuosituhannelle jumittuneet "en ottaisi tatuoituja töihin"-jankuttajat, onneksi sukupolvien myötä tuollaiset kapeakatseiset konservatiivit suurimmaksi osaksi kuolevat sukupuuttoon :) se, pitääkö tatuoinneista ja lävistyksistä on mielipideasia, samoin kuin hius- ja pukeutumistyyli, eikä jälkimmäisistä kukaan noin vahvasti huutele täällä. Teiltä tuo on pois, ei meiltä tatuoiduilta

Millähän perusteella me kuolemme sukupuuttoon? Ja millä perusteella teidän itsenne rumentaminen on meiltä pois? 

Ja kyseessä ei ole vain rumentaminen, vaan alaluokkaisuuden leimaaminen ihan konkreettisesti ihoon. 

Kauhia määrä taas näitä, jotka kokee, että toisten ulkonäkö on heidän asiansa :D en kestä