Alkoi heti hirveä ulina kun rikkaat menettivät rahaa.

köyhien ongelmat ei kiinnosta ketään.

Näpäytys eliitille. :)

EU on kuin hyttynen, inhottavia pistoksia (direktiivejä) tulee ympäriinsä, ei jokaiseen asiaan pidä sieltä puuttua.

Ihan syystä ihmiset hermostuvat.

Eli alkaa hirveä ulina heti keneltä tahansa viedään ja ihmettelen, jos se taho valittaa jolta viedään taas lisää muiden taskuun? Ei minusta mitään ihmeellistä haluta pitää omiaan. Köyhiltä ei ole viety mitään, heille _Annettavaa_ on kyllä laskettu. Varakkaammilta nimenomaan _viedään_ ja _lisää_.

Ei, en ole varakas itse mutta kykenen ymmärtämään muutakin kuin loisimista ja peruspalkkaista. ;)

Ei kai köyhät voi menettää rahaa, koska niillä ei sitä ole. Siksi köyhien rahamenetyksestä ei voi ulista.

Rikkaat kuitenkin kustantaa itsensä ja köyhien palvelut.

Arvaapa kuka kärsii eniten, kun rikas menettää rahaa. 5 pisteen vihje: pahin kärsijä ei ole rikas.

Köyhä kärsii aina, mutta eihän tässä siitä ollut puhe, vaan siitä että ainoastaan silloin alkaa ulina kun shaiba valuu varakkaiden niskaan.

Britannian ei edes tarvinnut osallistua tähän sotkuun:

Finanssikriisi:

Yhdysvaltain talous oli jo vuosia elänyt yli varojensa. Euroopan maissa monet kuluttajat olivat raskaasti velkaantuneita ja asuntomarkkinat olivat ylikuumentuneita. Sijoittajilta lainanottajille välittävät rahoitusmarkkinat romahtivat syksyllä 2008. Kansainväliset suurpankit eivät enää lainanneet rahaa toisillleen kuten tavalisesti, koska kyti pelko amerikkalaisten arvopapereiden arvojen romahduksen aiheuttava pankkien konkursseja. Yritykset taas reagoivat maailmalla lopettamalla uusien liiketoimien suunnittelun ja lykkäsi maksut muille yrityksille. Rahoituksen loppumisen pelko johti investointien, sijoittamisen ja globaalin kaupan jähmettymiseen. Tämä vaikutti eniten vienti vetoisiin maihin kuten SUomeen. 

Euroalueiden jäsenmaat olivat solmineet vakaus- ja kasvusopimuksen eli että harjoitetaan tiukkaa budjettikuria ja kielletään valtion liiallinen velkaantuminen ( eli valtion velka ei saa ylittää 60 prosenttia vuotuisesta BKT sta). Näiden noudattamista ei käytänössä valvottu lainkaan. Kreikaan valtiovarainministeri myönsi, että kansantalouden kirjanpitoa peukaloitiin jo kättelyssä pyrkiessään EMU n jäseneksi.

No finanssikriisin seurauksesta keväällä jo yli puolet olivat rikkoneet ja ylittäneet EMU n vakaus- ja kasvusopimuksen viitearvon.

Finanssikriis muuttuminen maailmanlaajuiseksi oli yhdistelmä hitaasti kehittyneitä ongelmallisuuksia ja riskejä. Jenkkien asuntomarkkinoilla oli ongelmia ja ne tiedostettiin. Jos subprime-lainat olisivat pysyneet pankkien ja asiakkaiden välisinä, ongelma olisi itsessään ollut amerkkalaisten (luottotappiorikit olisivat kantaneet amerikkalaiset pankit) Amerikkalaisten ongelmat paketoitiin suuriksi monisäikeisiksi sijoitustuotteiksi, joita pankit myivät  muille rahoituslaitoksille ja ne edelleen suursijoittajille ympäri maailmaa. Vuonna 2007 työttömyys kasvoi eikä asuntovelalliset kyenneet hoitamaan lainojaan. Asuntolainoihin perustuvien sijoituste arvo romahti. Globaaleille rahoitusmarkkinoille levisi pelon sävyttämä epätietoisuus kuinka suuri määrä romahtaneita sijoituksia suurpankkien hallussa oli. Osakemarkkinaat kääntyivät jyrkkään laskuun ja maailmalla suurpankit joutuivat hankaluuksiin. Vuonna 2008 useat amerikkalaiset suurpankit ja investointipankit ajautuivat lähes vararikkoon. Useat kaatuivat. Pelko pankkien kaatumisesta- -kansainvälisten  rahoitusmarkkinoiden jähmettyminen.

Tilannetta rahoittivat länsivaltioiden lupaus taata suurpankkien varainhankinnat ja tallettajien rahat. Pankit eivät saaneet rahoitusta markkinoilta omin toimin, vaan ne olivat asiakkaidensa talletusten ja keskuspankkien myöntämien lyhytaikaisten lainojen varassa.

Yhteenveto: Amerikkalaisten asuntorahoitus oli liika kasvuhakuista ja riskejä vähäteltiin. Asuntolainan paketointi monisäikeiseksi sijoitustuotteeksi, joita myytiin ympäri maailmaa.Suurpankit ja suuret institutionaaliset sijoittajat sijoittivat näihin miljardeja euroja. Amerikkalaisten investointipankkien toiminta oli liika lyhytjänteistä, velkarahoitteista ja riskipitoista. Riskinottoon kannustivat johtajien suuret bonukset ja muut palkkiot: lyhyen ajan menestys sijoitustoiminnassa tuotti huimat tulot, mutta valtavat tappiot jäivät muiden maksettaviksi. Kriisi on tulos ahneudesta, lyhytnäköisyydestä, valvonnan puutteesta, tietämättömyydestä sekä nousukausien huolettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai köyhät voi menettää rahaa, koska niillä ei sitä ole. Siksi köyhien rahamenetyksestä ei voi ulista.

Köyhät menettävät jatkuvasti. Voivat joutua lähes orjuuden partaalle ja siihen suuntaan ollaan useimmissa maissa menossa, myös Suomessa. Tanskassa on vahvat ammattiliitot ja siellä useimmilla matalapalkka-aloilla tienataan jopa tuplasti Suomeen verrattuna. Maa ei silti ole konkurssissa, vaikka Suomen konkurssihan on eliitin mukaan johtunut vain ja ainoastaan työväen korkeista palkoista.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat kuitenkin kustantaa itsensä ja köyhien palvelut.

Britanniassa ei ihan niinkään.

Jos/kun osakemarkkinat romahtavat, niin pahimpia menettäjiä ovat tulevat eläkeläiset, jotka voivat menettää eläkkeestään suuren osan tai jopa koko eläkkeen. Pahimmin tämäkin kuvio iskee juuri köyhimpiin.