Lue keskustelun säännöt.
Miten voin lohduttaa ystävää, jonka äiti kuoli kun välit oli poikki?
25.06.2016 |
Mulla on yksi ystävä, joka pani monta vuotta sitten välit äitiinsä täysin poikki. Sen äiti oli tehnyt virheitä, joita ystävä ei koskaan antanut anteeksi vaikka äiti kuinka pyysi ja halusi kovasti hyvittää tekonsa. Äiti kuoli eilen yksin kotonaan, ainoan lapsensa hylkäämänä ja ilmeisesti muutenkin yksinäisenä, ja ystäväni on ahdistuksen ja surun murtama. Tajusi liian myöhään, kuinka paljon äiti sille merkitsi, ja on kovasti ahdistunut siitä kun äiti ei sitä saanut tietää.
Miten voin lohduttaa ystävääni tässä tilanteessa?
Kommentit (20)
No.. ensinnäkin voi olla ihan omaa tulkintaasi kuinka vilpittömästi se äiti on anteeksi pyytänyt ja tekojaan halunnut hyvittää. Varmasti jotkut katkaisevat välejä liian kevein syin, mutta useimmiten ne syyt ovat kyllä ihan tarpeeksi painavat. Luonnevikainen äiti ei tietenkään pidä siitä että hänen vallassaan ollut lapsi karkaa, ja voi vuodattaa niitä krokotiilinkyyneleitä ympäri kyliä.
Jos olet aito ystävä, muistutat ystävääsi siitä että hänellä on ollut hyvä syy katkaista välit, ja että äiti ei todennäköisesti olisu ollut muuttunut yhtään mihinkään. Lapsenkaan ei tarvitse mitä tahansa vanhemmiltaan sietää, ja äiti on niittänyt sitä mitä on kylvänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema ei tee ihmisestä pyhimystä. Virheet ja paskapäisyys ei nollaannu kuolemassa. Sille että kaverisi oli katkaissut välit äitiinsä, sille oli hyvä syy.
Ei mielestäni kannata kommentoida mitään "nyt on liian myöhäistä" tai " äitisi varmaan tietää, että olisitkin halunut paikata välit" -tyylistä. Ole vain läsnä ja tarjoudu kuuntelemaan ja tarvittaessa auta arjessa jos ystävän voimat eivät riitä.
Ole läsnä ja kuuntele, se on tärkeintä. Mikään mitä sanot ei muuta tapahtunutta.
Hieman myöhemmin kun hän on päässyt alkushokista yli voisit ehdottaa että hän kirjoittaisi äidilleen kirjeen jossa purkaisi tuntonsa.
Kaikki mitä kirjoitin on ystäväni itse kertomaa. En itse koskaan tavannut ystäväni äitiä enkä vieläkään tiedä, mitä välirikon taustalla tarkalleen ottaen oli. Mutta eilen ystäväni sanoi syytä äitinsä tekemiksi virheiksi ja kertoi, ettei äiti ollut tarkoittanut pahaa vaan oli toiminut hyvässä uskossa. Ja että äiti oli myöhemmin kovasti yrittänyt tehdä kaikkensa virheiden korjaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolema ei tee ihmisestä pyhimystä. Virheet ja paskapäisyys ei nollaannu kuolemassa. Sille että kaverisi oli katkaissut välit äitiinsä, sille oli hyvä syy.
Ja mistä sinä sen tiedät? Lasten vanhemmat ei ole ainoita jotka voi olla itsekkäisiä sikoja ja tehdä pahoja virheitä. Myös lapset, aikuisetkin lapset, voi olla inhottavia paskapäitä ja kohdella vanhempiaan toinen toistaan törkeämmillä tavoilla.
Tämä näin yleisellä tasolla. En väitä, että ystäväni olisi tehnyt mitään väärin, kun en tiedä mitä todella tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi tyytyväinen. Minä olin.
Miksi?
Jos kaverisi ja hänen äitinsä on vähääkään uskovaisia, voit lohduttaa sillä että äiti näkee taivaasta lapsensa katumuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi olisi hyvä käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa. Täydellinen välirikko johtuu aina jostakin, yleensä ne syyt eivät ole ihan pieniä. Siinä on aina se riski että joko itse tai se vältelty ihminen kuolee ennen kuin asiat saa sovittua. Ystäväsi on tehnyt ratkaisun välirikosta tilanteessa jossa muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Asian voi käsitellä vaikka äiti on kuollut. Siitä on mahdollista päästä myös yli. Mutta parempi jos joku oikeasti asiaan perehtynyt käy läpi tilannetta ystäväsi kanssa.
Miten sinä kehtaat juoruta ystäväsi asioita tällaiselle palstalle, vaikkakin ilman nimiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on ja tulee olemaan vaikea.
Poikani riitautui isänsä kanssa ja olivat vuoden riidoissa olematta yhteydessä toisiinsa. Sitten isä kuoli.
Välirikkoja oli ollut aiemminkin mutta aina olivat sopineet. Nyt on vaikea suruprosessi kun jäi välit selvittämättä. Asia ei muutu, toki aika tekee osittain tehtävänsä.
Olen ollut pojan tukena. Hänelle tämä on ollut kova oppimisprosessi. Olemmekin päättäneet ettei koskaan laiteta välejä poikki, mikään asia ei saa meitä riitauttaa. Tosin meillä ei ole ollutkaan välirikkoja.
Suosittele terapiaa ja siellä asioiden käsittelyä. Maallikon on hyvin vaikea olla auttajana. Ammatillinen näkökulma on näissä tapauksissa hyödyksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä kehtaat juoruta ystäväsi asioita tällaiselle palstalle, vaikkakin ilman nimiä?
Asia on varsin yleinen, se koskettaa/kiinnostaa varmasti monia muitakin ja se on kuvattu riittävän yleisesti, ei siitä ketään tunnista. Ap:n ei tarvitse "kehtaamisesta" syyllistyä yhtään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä kehtaat juoruta ystäväsi asioita tällaiselle palstalle, vaikkakin ilman nimiä?
Asia on varsin yleinen, se koskettaa/kiinnostaa varmasti monia muitakin ja se on kuvattu riittävän yleisesti, ei siitä ketään tunnista. Ap:n ei tarvitse "kehtaamisesta" syyllistyä yhtään :)
Niinpä. Suomessa kuolee kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodessa, eikä välien katkeaminen vanhempiin ole lainkaan ainutlaatuista. Moitteet olisi paikallaan, jos aloittaja olisi kertonut nelikymppisen ystävänsä murehtivan rintasyöpään kuolleen äitinsä perään, joka katseli aikoinaan vierestä kuinka juoppo miehensä hakkasi säännöllisesti lastaan.
Lohdututa ystävääsi ihan samoin, kuin lohduttaisit ketä tahansa läheisensä menettänyttä.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä kehtaat juoruta ystäväsi asioita tällaiselle palstalle, vaikkakin ilman nimiä?
En mene yksityiskohtiin mutta olen 100 % varma, ettei ystäväni paheksu tekoani.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ja hänen äitinsä on vähääkään uskovaisia, voit lohduttaa sillä että äiti näkee taivaasta lapsensa katumuksen.
Taitaa olla "pientä" uskonnonvastaisuutta ilmassa? Viesti on saanut 5 miinusta, vaikka siinä selvästi todetaan, että ohje sopii käytettäväksi silloin jos vainaja ja omainen on molemmat uskovia. Vai onko täällä montakin sellaista, jotka ei ymmärrä että ajatus taivaasta lohduttaa uskovia?
Tätä kristinuskonvastaisempaa palstaa saa hakea. Moderaattorikin poistaa monia keskusteluja, joissa puhutaan kristinuskosta muuten kuin negatiiviseen sävyyn, vaikkei viesteissä olisi mitään asiatonta, käännyttävää tms.
Meillä on muuten suvun kesken diili, että kuolema nollaa kaikki riidat puolin ja toisin. Se on tosin vähän eri asia, kun meillä ei koskaan ole ollut noin pahoja välirikkoja.
Mä sanoisin, että on vaikea tilanne, kun kuolema on niin peruuttamaton. Mutta hänellä oli hyvät syynsä olla olematta kontaktissa äitiinsä. Hänen jaksamiselleen ja hyvinvoinnilleen oli pakottavaa, että hän eli elämäänsä ilman äitiään. Meillä on vain ne voimat, jotka meillä on. Ja meillä on vain se viisaus, joka meillä tällä hetkellä on. Nyt on tärkeää antaa äidille anteeksi ja tehdä surutyötä, ja anteeksianto onnistuu myös kuoleman kautta. Silloin voi saada rauhan.