Juhannus yksin. Kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Mä en tule koskaan lapsia saamaankaan, koska olen korkeakoulutettu 31-vuotias nainen Helsingistä. Työskentelen vieläpä kulttuurialalla ja lähes kaikki työkaverit naisia. Ikuinen sinkkuus taattu.

Haha, sama. Olen tosin insinööri Pohjanmaalta ja työskentelen raskaassa konepajateollisuudessa. Firman ainoa nainen on 40+ finanssimanageri, jota kiinnostaa lähinnä onko asiakasta jo laskutettu. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yksin ja nälissäni myös. En kehtaa mennä kauppaan yksin tällaisena päivänä :(

Mä voin tulla sun seuraksi, mitä ostetaan:)

Katson telkkarista kaikkea paskaa ja syön sipsejä ja karkkeja ja juon yhden tai kaksi siideriä. Ulos ei kehtaa mennä kun katsovat että onpa säälittävä tapaus kun on juhannuksena yksin. Piiloudun siis ihmisiltä.

Hei haloo nyt, ei ole säälittävää mennä yksin kauppaan oli sitten juhannus tai joulu. Säälittävää on olla menemättä jos tarvitsee jotain, koska pelkää mitä joku random nobody ajattelee siitä että hui, joku on yksin kaupassa!

Kävin itse äsken siellä kaupassa, ja en kyllä ollut ainut yksin shoppaava pariskuntien ja perheiden joukossa. Ei tullut mieleenkään jäädä kotiin kärvistelemään noin naurettavasta syystä kuin tuolla yhdellä.

Olen itsekkin juhannuksen yksin sairastumisen takia :( päivä tämä on muidenkin joukossa, ainakin on hyvää ruokaa vaikka valkkaria en voi juoda..

Vierailija kirjoitti:

Mä en tule koskaan lapsia saamaankaan, koska olen korkeakoulutettu 31-vuotias nainen Helsingistä. Työskentelen vieläpä kulttuurialalla ja lähes kaikki työkaverit naisia. Ikuinen sinkkuus taattu.

Puhkaisen tämän kuplan heti alkuunsa:

Minä tutustuisin sinuun mielelläni, treffeille voidaan mennä, heti kun haluat.

40+ mies

Yksin olen ja ihan oma valinta. En kärsi tästä mitenkään, toivottavasti kukaan ei soita edes. Teen samoja asioita kun muinakin päivinä.

Minä, joskin omasta tahdostani, sillä kieltäydyin kaikista sukulaisten kutsuista.

Yksin täälläkin tai on mulla koirat seurana.Vähän ahdistaa, mutta toisaalta ihan kivakin olla .En tiedä olo tilaa sitten illalla kun naapurit perheineen aloittavat grillauksen yms..

Heippa kaverit, täällä kans yksi joka omasta tahdostaan viettää juhannuksen yksin. Porukkamökkeily ei oikein innosta, nautin omasta ajasta aika paljon. Saa laittaa ruokaa omassa tahdissa, urheilla ja olla vaan. Tehdä rauhassa kotitöitä tai olla tekemättä. Ihanaa, en vaihtaisi siihen, että olen mökillä hyttysten syötävänä koleassa säässä.

Hassua miten jollekin juhlapyhä yksin voi olla kauheaa, kun se on itselleni on hyvin mieluisaa. Kestättekö muuten oloa ns. omassa seurassanne, vai tarvitsetteko muiden seuraa jatkuvasti myös pyhien ulkopuolella? Vai mietittekö mitä muut ajatelevat teistä, kun ette vietä juhlia "oikein"? Enkä kysy tätä pahalla, kunhan pohdin, kun itselleni tuo joidenkin ihmisten suuri seuranhalu on niin suuri mysteeri.

Yksin olen, kuinkahan mones yksinäinen juhannus nyt lieneekään. Ei kannata murehtia. Kyseessä on vain muutama päivä. 

Taitaa olla ero siinä, että onko itse valinnut olla yksin vai ei. Musta olisi tavallisesti ihanaa olla yksin, rauhassa, lukea vaikka, ja salillakin olisi tyhjää. Mutta kun nyt se mies jätti, niin tuntuu vaan aika paljon pahemmalta :(

(Olen siis se, jonka mies jätti jokunen tunti sitten...)

Täälläkin yksin. Erottu 5v sitten.

Lapset teinejä ja nuorin heistä isänsä kanssa mökillä, muut omissa riennoissaan.

Juhannus on ollut mulle jo vuosikaudet tietyllä tavalla ahdistava juhla. En ole koskaan pitänyt mökkeilystä, joka kuuluu olennaisesti juhannukseen. 

Kiva, että on tämä palsta, niin voi käyttää aikaansa täällä ja huomata että meitä on muitakin:) 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ero siinä, että onko itse valinnut olla yksin vai ei. Musta olisi tavallisesti ihanaa olla yksin, rauhassa, lukea vaikka, ja salillakin olisi tyhjää. Mutta kun nyt se mies jätti, niin tuntuu vaan aika paljon pahemmalta :(

(Olen siis se, jonka mies jätti jokunen tunti sitten...)

Juuri näin, hyvin tiivistetty. Tsemppiä sulle!

Mun tilanne on se, että lapseni ovat isänsä kanssa meidän yhteisen ystäväperheen kanssa ja minun tilallani on miehen uusi vaimo. Siinä on jonkin verran sulateltavaa. 

ap

Minä olen kaverin mökillä tavallaan yksin ei ole edes juhannusheilaa.

Parisuhde tiensäpäänsä, olisin voinut lähteä jonkun yksinäisen naisen seuraksi?

Ois voitu syödä, käydä terassilla, tai ihan mitä vaan.

T.m40v

Voi virivilivalivali! Mä makaan pergolassa baden-badenissa, aamulla kävin koiran kanssa lenkillä. Ruoho leikattu, grillattu, ulkosauna pesty, pata lämpeämässä eli kohta saunaan. Radio päällä, kasvimaa ja -huone hoidettu, ruokaa riittää viikoksi.

Mikä ihmeen hätä ja häpeä olla yksin, mä NAUTIN!

Olen kai omituinen? Minulla ei ole ikinä tylsää yksin, ja kun voi vielä valvoakin vapaan takia, asiat loistavan hyvin mielestäni. Olen yö-kukkuja mutta arki vaatii muuta. Ja nautin kun ei ääniä, ei mitään kiirettä, ei vastuussa hetkeen kuin itsestään. Todella. Hullu? Rakastan tyhjää! Se on vapauttavaa, pää alkaa tasaantua ja tulee uusia ideoita.

Kärsijöille tsempit!

Yksin lapsen kanssa. Illalla käyn kaverin luona ja sitten taas yksin.

Mun lapset on myös isällään. Eka juhannus yksin. Alku oli vähän ahdistavaa mut päivä mennyt mukavasti. Ulos en halua myöskään mennä, olisi kurja törmätä johonkin tuttuun. Kotona siis. Ero vielä tuore niin en voi kuvitellakaan deittejä.

Hyvä aloitus ja kiva kun teitä on muitakin.

N40