Miksi naisista tulee metatyömarttyyreita?

Nokun sen korvaamattoman äitylin ajatusmalli ja toimintatavat ovat maapallon ainoat oikeat. Muut joko nöyristelee tai sitten kärsii.

Pienenä lapsi luulee/olettaa, että ihmiset toimivat hänen tahtonsa mukaan. 

Oma teoriani on, että naisilla pysyy pikkuisen tuota luuloa/olettamusta läpi koko elämän. 

Ihan ilman mitään naisten dissaamista, pystyn kyllä havaitsemaan tuota useimmissa naisissa; haluavat määrätä, mutta eivät antaa ohjeita ja sitten kiukuttelevat kun muut eivät teekään heidän mielensä mukaan. 

Johtuisko siitä että aika harvoin tapahtuu perheessä yhtään mitään jos nainen ei ole homman alulle panija.

Ja jossain vaiheessa vaan väsyy ainaiseen piikana olemiseen.

Ainakin minun ex-mies oli täysi tumpula ja kaiken lisäksi oikein mielellään jätti kaiken minulle. Kun sä osaat paremmin. Välillä kyllä tuntui että esim puki vaatteet lapsille tahallaan väärin, jos perheessä 100cm poika ja 80cm pitkä tyttö, laitatko pojalle 80cm vaaleanpunaisen röyhelöpaidan ja farkut, jotka ei mene kiinni ja ulottuu polveen, luulin niitä uusiksi shortseiksi ja onhan pojilla vaaleanpunaista. Tytön farkut taas oli niin pitkät että päätettiin laittaa pelkästään mekko eli pojan t-paita.

Nyt kun joutuu kaiken tekemään yksin on paljon vähemmän stressaavaa kun ei odota että toinen tekisi jotain, eikä ainakaan tarvitse korjata toisen tekemisiä.

Jos mun mies alkaisi täysin kyvyttömäksi pukemaan esimerkiksi lapsia, en todellakaan sen jälkeen ottaisi lankoja "omiin käsiin" ja alkaisi tekemään itse. Sitähän se mies sillä heittäytymisellä juuri hakee! Ettei tarvitse tehdä. Jos mies pukisi lapselle väärät vaatteet, antaisin olla ja mies saisi viedä lapsen tarhaan ja kuunnella siellä palautteet. Sitä enemmän vastuuta mitä enemmän tumpeloi - kyllä se oppii.

Vierailija kirjoitti:

Pienenä lapsi luulee/olettaa, että ihmiset toimivat hänen tahtonsa mukaan. 

Oma teoriani on, että naisilla pysyy pikkuisen tuota luuloa/olettamusta läpi koko elämän. 

Ihan ilman mitään naisten dissaamista, pystyn kyllä havaitsemaan tuota useimmissa naisissa; haluavat määrätä, mutta eivät antaa ohjeita ja sitten kiukuttelevat kun muut eivät teekään heidän mielensä mukaan. 

Tämä. Valitetaan, että mies ei osaa puhua, mutta ei toisaalta itsekään osata sanoa mitä halutaan ja oletetaan, että mies on ajatustenlukija.

Nelonen, älä puhu aiheesta, mistä et mitään tiedä. Ole tyytyväinen hyvään tuuriisi, ja lopeta besserwisserointi.

En ole kolmonen, mutta samankaltaisia kokemuksia on. Totta KAI jokainen nainen ensin alkuun yrittää antaa miehen opetella asioita. Antaa korjaavaa palautetta siltä osin kuin on ehdottoman välttämätöntä. Joo, varmaan on myös olemassa ylikontrolloivia naisia kuten ap väittää, en vain tunne yhtäkään sellaista joka alkaisi siivousjärjestyksestä stressata. Enemmistö meistä hyväksyisi kyllä sen, että asiat tehdään toisin - KUNHAN SIINÄ TOISIN TEKEMISESSÄ OLISI EDES HIPPUSEN JÄRKEÄ.

Ja olennaista: jos mies olisi edes hiukan oma-aloitteinen. Mutta kun ei. Ihan arkisista asioistakin pitää sanoa, että hei, nyt on jo kello 19, porukalla on nälkä, voisitko aloittaa sen ruuanteon, kun kerran lupasit.

Minua rassaa se, että kokonaisvastuu on aina ja maailmantappiin minulla. Minä ideoin, vastaan että asiat tulee valmistelluksi ja toteutetuksi ajallaan, hommaan värkit, hoidan ilmoittautumiset jne.

Totta kai jokainen meistä on aikansa yrittänyt muistuttelua, nalkuttamista ja ohjaamista, mutta kun se on kuin veden kaatamista hanhen selästä. Myös positiivista kannustamista on hitto vie yritetty vuosikausia: ihailtu, että oi että kun grillasit mahtavat pihvit (kun minä olen siivonnut mökin, ajanut puolen hehtaarin tontin nurmikon, käynyt kaupassa ja tehnyt kaiken muun ruuan).

Mutta kyllä, kyllä tuollainen aikuisen ihmisen saamarinmoinen JATKUVA MOTIVOINTI YHTEISTEN ASIOIDEN HOITAMISEEN ON UUVUTTAVAA, EIKÄ SIINÄ OLE HITTO VIE MARTTYYRIKSI HEITTÄYTYMISESTÄ KYSE!

Jos en tee mitään, mitään ei tapahdu. Kokeiltu kuules on kyllä.

Kuutonen ottaa eron ja katsoo itseöän peiliin jos on tommosen vätyksen nainut.

7, no shit. Mitäs luulet mun parhaillaan valmistelevan?

Sitä paitsi niin kauan kuin oltiin eri osotteissa asuva seurusteleva pari ilman lapsia, ei tuollaista avuttomaksi heittäytymistä huomannut.

6

Avioliitossa ollessa ei väsyttänyt pelkkä työn määrä, vaan myös organisointi. Kaikki piti pitää hanskassa, lasten neuvolat, kaverisynttärit, harrastukset, omat menot (ansiotyön lisäksi). Hoidin myös perheen paperiasiat kuten vakuutukset. Ärsytti jakaa kotitöitä aikuiselle ihmiselle, joka ei muka itse tajunnut, että esim pyykkiä on pestävä. Jos pyysin tekemään jotain, saattoi mennä 3 viikkoa ennen kuin mies esim imuroi. Päätin sitten, että helpommalla pääsee kun tekee kaiken itse, ei mene hermot siinä odottelussa.

Nyt yh:na pääsen paljon vähemmällä henkisesti, kun en edes odota, että puoliso tekisi osansa. Ei kannata ihmetellä, miksi naiset eivät halua sitoutua tai muuttaa yhteen.

Ovat kyllästyneitä omaan elämäänsä ja sen takia purkavat pahaa mieltään ja alkavat marttyyreiksi. Alkoivat rakastuneena passata, kunnes huomaavat että ei se mies arvosta ja oma elämä on enemmän kotona puuhastelua, kun taas miehellä on nousukiitoinen ura ja mielenkiintoinen vapaa-aika.

Kannattaisiko näiden naisten katsoa sinne peiliin ihan ensimmäisenä? Olen edelleenkin sitä mieltä, että kun kalastukseenkin tarvitaan lupa, niin naisten tulisi käydä psykologisissa testeissä ennen lisääntymistään.

11 jatkaa, kyseessä on siis sairas kontrolloinin tarve liitettynä loputtomaan itseriittoisuuden tunteeseen,

ja kukaan muu maailmassa ei ole mitään , muuten kuin kyseinen henkilö itse. Säälin lapsianne, itse kasvoin juuri tälläisen äidin lapsena.

No joo, tässä on kyllä vähän molemmat ääripäät edustettuna (kontrollointifriikkinainen ja aikaansaamaton vätysmies) ja sitten yleistetään, että "miksi kaikki naiset/miehet aina..." Sillähän tämä ketju kyllä alkoikin.

Itse tunnustan, että enemmän noita kontrollointifriikkejä metatyöhönsä uupuvia naisia on tullut eteen, kuin noita passattavaksi heittäytyviä miehiä.

Anoppi on juuri tälläinen, joskus naureskelee, useimmiten ärsyyntyy, kun max. pari kertaa vuodessa vierailevat sukuun naidut eivät ymmärrä hoitaa kotitöitä hänen tavallaan. Milloin käytetään talouspaperia, miten perunat pestään tai miten käyttäydytään suihkun jälkeen...

Hoxhox nuorukaiset. Ja jälleen hyvä ketju siitä, mikä odottaa jos menette munaamaan.

Itse tosin jouduin kiristämään naiseni suuntaan "ei suursiivousta min tyyliini, ei lomareissua". Minun tyylini nääs kattaa myös jokaisen piironginlaatikon tyhjäämisen & tarpeettoman ulosheiton. Ja kodinhoitohuoneen totaalisen mylläyksenkin. Saunalauteiden perusteellisen jynssäyksen yms. Laattasaumojen huolellisen pesun jne.

Kumma juttu, kämppä on "hieman" enemmän järjestyksessä kuin hänen tyylillään.

Yksi kaveri usein valittaa, ettei mies osaa pukea lapsia oikein. No ei kai, kun mies antaa lasten valita itse mitä pistää päälleen. Vaatteet on lasten omista kaapeista, oikean kokoisia ja suht koht sään mukaisia, mutta kun ne ei ole mamman silmään sopivia väriyhdistelmiä niin pieleen menee.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri usein valittaa, ettei mies osaa pukea lapsia oikein. No ei kai, kun mies antaa lasten valita itse mitä pistää päälleen. Vaatteet on lasten omista kaapeista, oikean kokoisia ja suht koht sään mukaisia, mutta kun ne ei ole mamman silmään sopivia väriyhdistelmiä niin pieleen menee.

Tottakai siinä äitylin maailma romahtaa, ja mies pitää jättää siltä istumalta , tai av-raadin tuomion jälkeen. Ajattele nyt , mamma on koko edellisillan huhkinut miettiessään omassa pienessä päässään muumilaulujen ja sormivärien ohessa, että Kuuppo-Kaisulille olisi kiva pukea huomenna oranssi paita, ja aamulla koko hänen ankara työskentelynsä ja panos perheen elättämiseksi ja hyvinvoinniksi mitätöidään pukemalla Kuuppo-Kaisulille VIHREÄ paita. VIHREÄ.

Ajattele nyt omalle kohdallesi moista kohtaloa.

Yrittävät kompensoida huonoa itsetuntoaan ja arvottomuudentunnettaan ja mahdollisesti päteä jossakin, ehkä ainoassa asiassa, joka heille on tuttua, helppoa ja jonka osaavat, ja mies taas ei välttämättä yhtälailla osaa?

Siksipä en koskaan halua muuttaa miehen kanssa yhteiseen asuntoon. Saan valita itse miten paljon siivoan, teen ruokaa ja hoidan kotia enkä muutu miehen kotiorjaksi.

Metatyömarttyyrit ovat ilkeitä, negatiivisia, pikkusieluisia ja pahansuopia kostonhimoisia katkeroja, inhottavia ihmisiä. Myrkyttävät tuhokkaasti muidenkin ilmapiirin ja koko elämän -jos heille antaa siihen mahdollisuuden.

Ei meillä vaan ole moisia ongelmia.