Tuntuuko muista pitkistä naisista tältä?
Eli musta on tuntunut pitkään, etten ole tarpeeksi femiiniinen naisena, tai siis en tiedä, musta vaan tuntuu siltä, sitä on vaikea selittää, mutta kun katon muita naisia, niin tuntuu etten ole tarpeeksi naisellinen, en tiedä johtuuko se mun pituudesta ja oon aina ollut vähän poikamainen. Lisäksi mulla on matalampi ääni, enkä osaa oikein pukeutua. Joskus on vaivautunut olo muiden naisten seurassa, kun en samaistu niiden juttuihin, ja tuntuu ulkopuoliselta. Sitten myös mietin, kuka mies haluaisi seurustella pitkän naisen kanssa, joka ei ole niin naisellinen. Ei varmaan kukaan:(
Kommentit (30)
Jos on yhtään tuollaisia tuntemuksia niin suosittelen pysymään kaukana av:stä. Itsekin olen pitkä nainen ja opin vasta täällä, että olen epänaisellinen ja epäviehättävä. Jos tämän paikan jutut ottaa vakavasti niin ei kohta kehtaa poistua kotoa ollenkaan kun av:n mukaan itsessä on kaikki niin perustavanlaatuisesti pielessä.
Minusta tuntuu naiselliselta, mutta ei tyttömäiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole pitkä, ihan päinvastoin. Mulla on kuitenkin kaveri joka on pitkä, melkein 180 cm. Meillä on siis reilu 20 cm pituuseroa hänen kanssaan. Hänellä oli samoja ajatuksia kuin sulla. Kulki lysyssä että näyttää lyhyemmältä, käytti vain ihan litteäpohjaisia kenkiä... Enkä mä ymmärtänyt ollenkaan miksi. Hän on kaunis nainen. Joskus onnistuin sitten baarireissulle psyykkaamaan kaverin kunnolla. :D Osti korkokengät (maltillisella korolla) kun suosittelin. Ne suoristaa ryhdin melkein automaattisesti. En tiedä mitä tuon illan aikana tapahtui, jotenkin kaveri puhkesi kukkaan ja ymmärsi kauneutensa. Itsevarmuus tuli jostain. Ja se jäi pysyväksi. :)
Sussa ei ole mitään vikaa, sun epänaisellisuus sijaitsee korvien välissä. Ota se pois sieltä. :)
it
Oot ihana! :)
Kiitti. :)
Ei pituus/lyhyys itsessään tee kenestäkään naisellista tai epäsellaista. Itse 176-senttisenä koen, että vartalonmallini on hyvin naisellinen. Muutenkin suosin hyvin naisellista pukeutumista ja tyyliä, lisäksi kiinnostuksenkohteeni monilta osin taitavat olla aika naisellisina pidettyjä. Pituudestani huolimatta en ole fyysisesti kovinkaan voimakas. Suoraan sanottuna pidän omituisena, että niin monella tunne epänaisellisuudesta kulminoituu juuri pituuteen. Ovatko lyhyet naiset muka automaattisesti naisellisia?
Vierailija kirjoitti:
Oon 174cm ja käytön korkkareita välillä.. Useamman kerran viikossa. Mies on 185cm eikä häntä haittaa vaikka olen korkkareissa melkein yhtä pitkä.. Kun tavattiin käytin vain korkokenkiä.
En koe olevani miehekäs, välillä on "iso olo" jos on kahden lyhyen naisen kanssa. Välillä myös tulee olo, että häiritsenkö lyhyitä miehiä 😁
Minusta tuntuu, että pitkät naiset ajattelevat omaa ja lyhyiden miesten pituutta paljon enemmän kuin lyhyet miehet itse. Tuskin siis häiritset lyhyitä miehiä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hah,
Mua on aina sanottu pitkäksi (olen 168 -)
Ei ole epänaisellinen olo, vaikka käytän farkkulinjaa enkä hörhelötyyliä kestä yhtään.
Kengissä kyllä voi olla korot ja asusteet naisellisia.
Minulla on LEVEÄT hartiat, isot jalat ja kädet (ja pää) :)
En meikkaa juurikaan, mutta ei tunnu olo miehekkäältä.
Olet pituiseni, eli vähän yli naisten keskimitan. Ei me olla pitkiä. Minua ei kyllä haittaisi olla pidempi.
Pitkät naiset on naisellisempia heti kun lakkaa kulkemasta teinipoikatyyliin hartiat lysyssä. Panostakaa ryhtiin ja olkaa ylpeitä pituudestanne. Huippumallitkin on pitkiä.
Päinvastoin koen olevani tosi naisellinen, kun olen pitkä ja näyttävä. Olen 176cm.
Paras pituus naiselle 164-172. Loput on kirahveja. Pitkillä naisilla tuppaa olemaan isot jalat ja kädetkin, yök
Vierailija kirjoitti:
Paras pituus naiselle 164-172. Loput on kirahveja. Pitkillä naisilla tuppaa olemaan isot jalat ja kädetkin, yök
Tässä olet kyllä väärässä. Olen 176 senttiä ja käteni ovat paljon pienemmät kuin naisilla keskimäärin. Jouduin teettämään kihla- ja vihkisormukset, koska niin pieniä ei ole mallistossa valmiina.
Oli samanlaisia tuntemuksia joskus teininä ja vähän myöhemmin Olin lukiossakin aina luokan pisin... 25-vuotiaana suunilleen ymmärsin kuin itsestään ettei pituus vaikuta kenenkään naisellisuuteen. Huomasin kuin yhtäkkiä, että kun puin päälle nättejä naisellisia vaatteita jotka imartelivat pitkää hoikkaa varttani, laitoin tukan nätisti ja huolella meikkasin, sain aivan mielettömästi positiivista huomiota. Tuntui jopa kiusalliselta joskus, kun vaikutti sieltä että miesten katseet liimautuivat minuun jo kaukaa.
Pariutuminen tietenkin oli oma maailmansa, jossa inhosin pituuttani valtavasti. Nyt sitten "kukkaan puhjenneena" seurustelen itseäni melkein 10cm lyhyemmän miehen kanssa, joka rakastaa pituuttani. Melkein tuntuu siltä kuin itse vittuilisin vanhalle minälleni, joka ihan syyttä suotta piti itseään inhottavana ja huonona :D
Luonteeni puolesta olen kaiken lisäksi vähän poikamainen tavalla, etten kavahda likaisia töitä, mikä on huono yhdistelmä nättien hepeneiden, joista pidän, kanssa. Keskustelen mieluiten asiapitoisesti ja selvästi "tunnekuohujen" ja ihmissuhdeasioiden sijaan ja minusta uupuu hilpeää naisellista kihertelijää, vaikka en tiukkapipo olekaan. Kaiken tämänkin olen kääntänyt positiiviseksi: ei viehättävän ja naisellisen naisen tarvitse olla avuton, hölmö ja draamaileva. Ei asiallisuus, viileys ja kätevyys myöskään tee kestään miehekästä.