Paljonko virikkeitä vauva tarvitsee?

Jos lapselle ollaan koko ajan tarjoamassa tekemistä ja virikkeitä, lapselle ei kehity " taitoa" etsiä ja löytää niitä itse. Toisaalta yliviritetty päivä ei ole hyvä asia, koska lapsi tarvitsee aikaa vain olla (kasvaminen vaatii runsaasti energiaa, samoin kuin uudetkin asiat).



Yritä ajatella, kuinka paljon pienen mieli jaksaa uusia asioita. Kun kyseessä on aivan vauva, mielestäni niinkään virikkeitä ei tarvita, tärkeintä on yhdessä vietetty aika ja läheisyys, oli se sitten sängyssä pötköttelyä tai laulujen laulamista. Välillä on hyvä antaa vauvan olla myös omissa oloissaan uusiin juttuihin (esim. lelukaaren leluihin) tutustuen, jos lapsi vain niin viihtyy.



Asian vierestä vielä sen verran, että erään tutkimuksen mukaan alle 3-vuotiaalle riittää kyllä kodin tarjoamat virikkeet, aivan tavallinen arki. Joten älä todellakaan ota paineita siitä, teettekö tarpeeksi. Tehkää sen verran, mitä jaksatte/haluatte, myös niin että välillä on päiviä jolloin ei ole sen kummempaa ohjelmaa.



-Niiga

samaa mieltä, liika on liikaa. Tosin, joskus itsekin mietin sitä, että osaanko antaa vauvalle oikeanlaisia virikkeitä.



Aluksi annoin vaan nallen, jota hän tutki. Olisikohan tämä ollut noin kahden kuukauden vanhana. Seuraavaksi laitoin hänet lelukaaren alle tutkimaan (ihan itsekseen) roikkuvia nalleja. Seurailin sivusta, että miten hän niihin suhtautuu ja miten hän viihtyy yksin. Vähitellen nämä leikit tästä lähtivät. Hän on nyt puolivuotias. En ole kovastikaan laulellut tai kirjoja lukenut. Hän viihtyy tosi hyvin yksin lelukaaren alla - lisänä muitakin nalleja ym. Kovasti hänelle myös höpöttelen kaikenlaista ja välillä " sopottelen" yhtä sun toista ja hänellä on hauskaa:).

Ja tällä hetkellä käydään muskarissa ja vauvauinnissa.



Muuten tyttäreni tykkää tosi paljon loikoilla mahallaan leikkimatolla, ja leikkiä kaikella mahdollisella, mikä vilkkuu, laulaa tai soittaa! Myös kaikki mitä voi pureskella, on tosi IN!



Sitterissä ollessaan ei ole oikeastaan koskaan välittänyt kaaresta. Parasta on ollut, kun on saanut vain istuskella ja katsella esim. kun äiti siivoaa :0)!

MEillä on myös kissa, jonka touhuamista on mukava katsella.



TÄmä nyt ei ehkä ole hyvä juttu, mutta tyttönen tykkää myös tosi paljon katsoa Emmerdalea! Ei kylläkään joka päivä, mutta se on tv:stä ainoa ohjelma, mikä kiinnostaa.



Heather ja Neiti-NEssukka 6kk

..nimittäin itsesyytöksiin siitä, ettei vauva saa tarpeeksi virikkeitä, enkä hänen kehitystään tue riittävästi.



Aloitettiin vauvajumppa kun prinsessa oli 8vkoa, siellä käydään edelleen kahdesti viikossa. Tosin kyse on enemmän äidin liikuntahetkestä jossa vauva on mukana, mutta kuitenkin.



Loruja yritin aluksi toistella aina vaippaa vaihdettaessa, mutta hiljalleen ne jäivät pois.



Vauvauintiin mentiin heti kun mahdollista, pari päivää sen jälkeen kun tyttö täytti 3kk. Sitäkin jatkamme, vedessä pärskiminen kun on NIIN hauskaa!



Muskariakin kokeiltiin, mutta se oli niin halkalaan aikaan, että jätettiin suosiolla pois. Kotona kyllä tanssitaan ja laulellaan oikeastaan päivittäin, ja radio on melkein aina päällä.



Oulun vauvatapaamisissa pyritään käymään, niissä näkee neitikin muita ikäisiään, ilman ohajattua toimintaa.



Parhaita " leluja" meidän neidille on olleet tavalliset tavarat; kaukosäädin, perusvoidetuubi, puulasta, hiusharja, koiran puruluut.. Ja tietysti koiran häntä! Minkäänlaista jumppalelua tai kaarta ei meillä ole ikinä ollut.. Edes vaunuihin en ole leluja kiinnittänyt, mutta hyvin tuo niissä viihtyy hereilläkin, vaihtuvia maisemia katsellen =)



En ole ikinä tavaroita vauvalle tyrkyttänyt, mutta koska oppi liikkumaan niin aikaisin (peruuttamaan reilun 4kk:n iässä, puolivuotiaana konttaamaan ja 6,5kuisena kävelemään puita pitkin) on kyllä itsekin löytänyt tekemistä, turhankin hyvin!



Olen kuitenkin päättänyt, että siinä vaiheessa kun johonkin harrastukseen lähteminen alkaa tuntua työltä, niin se jätetään pois. ja samaten, mikäli vauva ei näytä viihtyvän.



Ehkä pitäisi unohtaa suorittamiset ja keskittyä toimimaan vauvan tahdissa. Ensimmäiselleen sitä vaan tahtoo olla " maailman paras äiti" . Ihan kuin ei riittäisi, että jokainen on kuitenkin " se paras" omalle lapselleen! =)



Arica ja Catina 7,5kk

Poika söi ekat 4 kk päivällä tunnin ja yöllä kahden välein ja nukkui 16-18 tuntia per vrk.



Tietenkin " leikimme" , kun oli virkeä eikä syönyt. Oli muutama puuhelistin ja pari pyöreää " lätkää" , joissa kasvokuvat. Lintumobile sängyn päällä oli kiva.



3 kk ikäisenä aloitimme vauvauinnin. Ei pieni kovin kummoisia viihdkkeitä tarvitse. Rauha, äidin syli jne ovat parasta vielä noin pienelle. Kyllä vauva alkaa seurata ympäristöään ja etsiä itse virikkeitä kun niitä tarvitsee.

Tuo Emmerdale oli hauska juttu. Meidänkin vauva seurasi olympialaisia isän kanssa. Itse pidän nyt telkkaria kiinni, jos vauva on olohuoneessa, sillä huomasin hänen katsovan sitä liiankin innokkaasti.

Olen koittanut pitää vauvaa lelukaaren alla, mutta hän viihtyy siinä vain hetken. Katsoo kyllä mobileja ja jutteleekin niille joskus. Huovan päällä lattialla hän viihtyy yleensä vain, jos äiti tai isä leikkii hänen kanssaan siinä samalla.

Kuinka kauan muuten vauvaa pitäisi pitää mahallaan päivittäin? Ja miten muuten voi tukea liikunnallista kehitystä?

Minusta tuntuu, että meidän vauva tykkää ainakin vielä olla enemmän sylissä ja ihmisen kanssa kuin yksin. Joskus pelkkä syli kelpaa. Eihän siinä mitään, mutta sylissä ei pysty liikkumaan yhtä hyvin kuin lattialla.

Onko muilla vielä kommentteja?

..mutta noin pieni vielä tarvitseekin enemmän syliä ja läheisyyttä kuin leluja.



Motorisen kehityksen tukemiseen kaikkein parasta on syli. Tutkimusten mukaan sylihoidetut lapset kehittyivät hieman nopeammin, mutta erot kuitenkin ovat todella pieniä.



Myös hieronta, ja ylipäätään kosketus tukevat motorista kehitystä.

Vauvauinti on myös hyväksi, mikäli lapsi siitä nauttii.



Vauvaa voit jumpata varovasti viemällä vauvan ristikkäistä kättä ja jalkaa vuorotellen yhteen, ja ojentaa ne taas hellästi. Käsiä voit liikutella vuoronperään ylös ja alas, sekä laittaa vauvan " halaamaan itseään" ja taas ojentaa kädet sivuille. Näin lapsi saa käsitystä raajojensa liikeradoista ja ääriasennoista. Jalkoja voi liikutella, kuin polkupyörällä ajaessa, sekä koukistaa ja ojentaa vuorotahtiin (tehoaa muuten myös massuvaivoihin!). Jalkapohjia voi " suhistella" yhteen hieroen, ja kantapäitä koputella toisiinsa.



Näissä harjoituksissa vauva siis makaa selällään lattialla, ja KAIKKI tapahtuu lapsen ehdoilla. Meillä ainakin neiti nautti yhdessä jumppaamisesta, vasta hiljalleen on alkanut hannaamaan vastaan tuollaisille VAUVOJEN jutuille *wirn*



Mahallaan olemisesta en ole kuullut mitään ohjetta, käsittääkseni lapsi kyllä itse ilmoittaa kun niskat väsvät. Meidän tyttö on aina viihtynyt pitkiäkin aikoja lattialla, kohotti jo viisiviikkoisena hartioitaankin..



Täytyy kuitenkin muistaa, että lapset ovat yksilöitä. Jokainen terve vauva oppii kyllä asiat, vaikkakin omassa järjestyksessään ja tahdissaan =)



Arica ja Catina 7,5kk

Ulkoiltiin myös paljon yhdessä. Nyt isommalle lapselle virikkeet ovat tärkeämpiä. Noin pieni vauvani ei paljon leluja tarvinnut (eikä omistanut). Hän tykkäsi katsella kuvakirjoja tms. Leluihin on tutustuttu vasta myöhemmällä iällä.



Menna+poika 10 kk

.. mutta pikku hiljaa olen oppinut olemaan paljon rennommin tuon virikeasian suhteen. Aluksi en jotenkin osannut " vain olla" vauvan kanssa ja mietin, millaista ohjelmaa hänelle pitäisi järjestää. Kysyin asiaa neuvolassakin, ja terveydenhoitaja sanoi vauvan nimenomaan tarvitsevan myös " omaa aikaa" ihan vaan ympäristön seuraamiseen ja olemiseen. Vauvalle ihan kaikki on uutta, joten virikettä on varmasti ihan tarpeeksi esim. oman kodin ja vanhempien katselemisessa. Parasta olisi varmasti se, että vauva saa läheisyyttä, syliä ja seuraa aina niin halutessaan, ja että kaikki tämä voitaisiin toteuttaa ilman stressiä.



Oma tyttömme on pian 11 kk ja on tosi omatoiminen touhuissansa. Itse olen tosiaan vähitellen oppinut antamaan vauvalle omaa " tilaa" tuntematta siitä syyllisyyttä. Toki meillä on monia pieniä leikki-, laulu- ja hassutteluhetkiä päivän mittaan, mutta mitenkään en niitä erikseen suunnittele tai ohjaile. Asiat menee omalla painollaan ja se on ihanaa.



Niin ja luin myös jostain, että vanhempien ei ole syytä stressata itseään vauvan taitojen tietoisella " kehittämisellä" , vaan lapsen kehitys yleensä etenee sekin omalla painollaan. Tietenkään ei ihan välinpitämätön saa olla, eikä jumpasta, laulusta, uinnista yms toki mitään haittaakaan ole, ellei sitten virikkeitä tule ihan liian kanssa.



Ompunäiti

kun lukee muiden tekstejä. Meillä on tuon ikästen lapsen virikkeet olleet sitä että on ollut viltillä tai sitterissä katsomassa muun perheen puuhia. Oli meillä esikoisella sellanen teline minkä alla sai pötkötellä ja jumppailla. Toisaalta esikoinen ja kuopus olivat sellasia huutajia että hyvin harvassa oli ne hetket jolloin olisivat olleet hereillä itkemättä. Keskimmäinen taas oli rauhallinen mutta ei hän jaksanut esim vauvakirjoja katsella vaan paljon mieleskiintosempaa oli esim katsoa omia sormiaan. Huomasin myös hänen kanssaan että mitä vähemmän olemme päivällä tehneet sen tyytyväisempi hän on ja nukkuu paremmin.

Ei pahalla mutta, onko maalaisjärjen käyttö jo katoavaa kansanperinnettä?

Tutkimukset osoittavat että lapsi tarvitsee toisten lasten seuraa 3-vuotiaasta ylöspäin. Siitä alkaa vasta varsinaisesti sosiaalinen kehittyminen toisten lasten kanssa ja yhteisleikit vähitellen.

En nyt sitä tarkoita etteikö jo parivuotiaan kanssa voisi käydä esim. perhekerhoissa tmv. mutta lapsi ei juuri 2 vuotta täytettyään vielä osaa kaivata leikkikavereita koska yhteisleikit toisten kanssa ei vielä onnistu. Enemmän se on sitä että leikitään rinnakkain ja ' ryöstetään' hiekkalaatikolla toisten tavaroita:-)

Jos haluat 2-3kk:n ikäiselle harrastuksia, niin lähinnä hankit niitä itsesi viihdykkeeksi. Lapsi ei tuossa vaiheessa kaipaa jatkuvaa hulinaa ja hälinää ja levotonta menoa sinne tänne.

Sitten kun sulla on useampia lapsia, tai perehdyt hieman varhaiskasvatukseen, niin ei tarvitse kysellä näin hassuja.

Ruija:

Esikoisen äitinä tässä mietiskelen, että annankohan vauvalleni tarpeeksi virikkeitä ja vieläpä oikeanlaisia. Vauva on 2,5 kuukautta vasta.

Kuinka kauan vuorokaudessa leikitte vauvanne kanssa ja millaisia leikkejä?

Itse koitamme aina, kun vauva on hereillä, ei syö eikä ole pesulla, kehitellä hänelle jotain tekemistä. Tuttavani sanoi, että vauvan pitäisi joskus saada olla ihan rauhassakin itsekseen.

Olemme leikittäneet lelukaaren alle, tarjonneet helistintä, soitelleet soittorasiaa, näyttäneet kuvakirjoja, lukeneet satuja, pitäneet sylissä, laulaneet... Mutta minkä verran tällaista toimintaa päivässä on sopiva määrä? Niin, ettei vauva ylirasitu, mutta että virikkeitä ei ole liian vähäkään.

Ja käyttekö te muut vauvan kanssa jossain harrastuksissa (vauvauinti, jumppa, hieronta jne) ja minkä ikäisenä?

Joskus mietin, riittäisikö vauvalle vähempikin määrä virikkeitä ja olisiko hyväkin, jos hän voisi ihan rauhassa seuraila esimerkiksi kotitöiden tekemistä omalla viltillään lattialla.

Minkä verran vauvaa kannattaa pitää ihan yksikseenkin esimerkiksi juuri lattialla? Tiedän, että tämä riippuu vauvan luonteestakin ja iästä toki, mutta jotain ajatuksia olisi kiva kuulla.

Esikoisen kanssa tuli ehkä enemmän ihan leikittyä, koska oli enemmän aikaa. Konttausharjoittelua, rallattelua, kutitusta ja hömpötystä.

Nyt tän kuopuksen virikkeet on lähinnä sellaisia, että pääsee joka hommaan " mukaan" , otetaan tiskille mukaan syöttötuoliin, seurailee lattialta pyykkikasasta kun äiti lajittelee pyykkiä. Siskon kanssa leikkimistä, ja hölpötystä. Pari kertaa viikossa vauvauinti kylpyhuoneen ammeessa, kera kylpyankan. Ulkoilua rattaissa muutaman kerran viikossa. Joskus piirrettyjä siskon kanssa

Leluja on kyllä joka lähtöön, vähempikin varmaan riittäisi, eniten kiinnostaa lattialla kiemurtelevat johdot, lehtikasat tai roskat sängyn alla;)

Minä en aio järjestää vauvalle mitään sen erityisempää ohjelmaa, tavallista arkea, mikä jo sinänsä on vauvalle suuri elämys!

Ei vauvat varsinaisesti tarvi mitään keinotekoisia virikkeitä. Hyvinpä on ihmiskunta evoluution saatossa säilynyt ilman lelukaaria ja vauvauinteja. Eikä sitä kaikkialla maapallolla edelleenkään olla vuoden päivät kotona pelkästää heiluttamassa helistintä lapsen naaman edessä ja kaippa siellä afrikassakin oppivat lapset kävelemään ja puhumaan...



Eiköhän ne ylenpalttiset virikkeet ja harrastukset sylivauvojen kanssa vastaa enemmän äidin tarpeita kuin ole välttämättömiä lapsen kehityksen kannalta.



Ja sitten vähemmän ironiseen sävyyn..heh...kyselit kuinka kauan/usein lasta on hyvä pitää vatsallaan päivässä. 1-2 kertaa päivässä riittää ja lapsi nostetaan ylös, kun ei jaksa/halua enää jatkaa.

Minä olen ajatellut asian niin, etten ala suorittamaan vanhemmuutta. En täytä päiviämme jatkuvalla vauvan kanssa tekemisellä, seurustelulla ja vauvan kehittämisellä. Poikamme 3kk on yksin viihtyvää sorttia, joten hän on paljon lattialla lelumatolla tai sitterissä siellä missä itse milloinkin puuhailen: keittiössä, pyykkihommissa, siivoillessa jne. Kun ilmaisee että on tylsää, otan syliin ja sitten hassutellaan, kutitellaan ja höpötellään. En ole koskaan miettinyt, kehittääkö tämä vauvaa vai ei. En ole yrittänyt opettaa mitään uutta taitoa enkä tehnyt varmaan mitään muutakaan mitä nykypäivän suorittajana pitäisi. Mielestäni vauvalle parasta ja kehittävintä on kokea läheisyyttä ja joukkoon kuulumista, nähdä tavallista arkea ja osallistua siihen. Sitten isompana harrastetaan jotain. Ensi viikonlopuksi kaavailtu vauvauintikin on enemmän äitin tuulettumista varten...

vaahtokarkki2:

Ei pahalla mutta, onko maalaisjärjen käyttö jo katoavaa kansanperinnettä?

Tutkimukset osoittavat että lapsi tarvitsee toisten lasten seuraa 3-vuotiaasta ylöspäin. Siitä alkaa vasta varsinaisesti sosiaalinen kehittyminen toisten lasten kanssa ja yhteisleikit vähitellen.

Sitten kun sulla on useampia lapsia, tai perehdyt hieman varhaiskasvatukseen, niin ei tarvitse kysellä näin hassuja.

En minä näe kyllä mitään hassua näissä kysymyksissäni. Eikös tällä palstalla saa keskustella kaikesta vauvaan liittyvästä. Sitä varten kai nämä palstat ovat. Vaikka varhaiskasvatusta olenkin hiukan opiskellut, en luota näissä asioissa teoriaan, vaan ihan siihen käytännön arkipäivään ja muiden, kokeneempien äitien omiin kokemuksiin.

Tokihan minäkin yritän kaupunkilaisena sitä maalaisjärkeäkin vähän käyttää, mutta ihan mielelläni jaan näkemyksiä muiden äitien kanssa näistä perusasioista. Tiedän nimittäin, että näistä virikkeiden määrästä ovat muutkin kuin minä olleet epävarmoja.

Esikoisen äitinä sitä ehkä on hieman epävarma, ja kuitenkin yrittää tehdä parhaansa lapsen hyväksi. Ihan totta, niin kuin joku sanoikin, että vanhemmuutta ei pidä suorittaa eikä lapsi tarvitse niin hirvittävän paljon virikkeitä. Yritän muistaa sen. En tosin ole hirveästi suorittanutkaan; halusin vain mielipiteitä siitä, mikä on sopiva määrä virikkeitä. Ja aika hyviä vastauksia sain.

Hyvä vinkki oli myös tuo, että riittää, jos lasta pitää 1-2 kertaa päivässä mahallaan. Eipä sitäkään ole missään varhaiskasvatuksen oppikirjoissa sanottu ;-)

että hyvä kun kysyit, jos asia kerran mieltäsi painoi :)



Sen verran vielä, että yritä luottaa, että kyllä sinä tiedät, mikä on lapsellesi hyväksi. Alkuun sitä on epävarma (kokemusta kyllä on!), mutta kun ei ota paineita äitiydestä tai vauvan hoidosta, kaikki kyllä lutviutuu omalla painollaan! :)



-Niiga

Ainakin vastapainona sille, että pitää vauvaa pinniksessä päivät pitkät. Kaipa niinkin on tehty, kun neuvolan antama Meille tulee vauva -vihkonenkin siitä erityisesti mainitsee.



Minusta hyviä virikkeitä ovat sellaiset, jotka lisäävät vauvan ja äidin vuorkovaikutusta. Meidän vauva tykkää kun laulan sille, ja lorujen rytmistäkin se pitää, vaikka sanat olisivatkin pekkää hilipatipippaa. Ja tykkää myös sitä, kun tanssitaan. Varmasti vauva tunnistaa myös siinä rytmin. Sen takia meillä käydään myös vauvajumpassa. Sekä sen, ett' siellä on muita vauvoja, joista meidän heppuli on kiinnostunut.



ASen sijaan itse olenm tällä hetkellä vähän huolissaan liioista virikkeitä. Käyn aika paljon kaikenlaisissa tapaamisissa ja kaupungilla. Ja nyt ajattelen, että ehkä liikaa. Siinä menee pieni pää sekaisin. Niin että yritän vatedes vähän vähentää, vaikka toisaalta kyllä kai vauva tykkää virkeästä äidistäkin...