Unikoulu-vauva hermostuu kosketuksesta!
Osaisiko joku antaa neuvoa kun lueskelin hus:in unikouluvinkkejä, mutta siellä aika samanlaiset ohjeet kuin muualtakin olen lukenut että mennään luokse ja silitellään vauvaa määrätietoisin jämäköin ottein. Mutta miten kannattaa toimia kun meidän vauva (9kk) ei hyväksy mitään silityksiä, ei selästä, päästä mahasta vaan hermostuu siitä ja työntää vain käsillä pois silittelijän.
Kannattaako yrittää jatkaa vai antaa olla? Nyt olen vain laittanut tuttia ja ollut vieressä, mutta en ole jatkanut silittelyä, välillä silittänyt poskesta, mutta kokonainen kosketuskontakti on jäänyt.
Meillä taas täytyy alkaa harrastamaan unikoulua kun sairastelujen takia ollaan hyvän tammikuun jälkeen menty uniasioissa takapakkia ja nyt äiti on liian väsynyt jaksaakseen. Onneksi mies lupasi hoitaa seuraavat kolme yötä unikoulua (nimesi heti itsensä unikoulun rehtoriksi...) ja itse pääsen nukkumaan meidän saunamökkiin :) >>> ensimmäiset kokonaiset yöunet sitten viime kevään tiedossa!!! Samalla kun on nyt tarkoitus jättää yösyönnit. Katsotaan miten käy. Meidän pojan tempperamentilla tiedossa todennäköisesti kaksi-kolme erittäin levotonta yötä ennenkuin rauhoittunee.
Kommentit (4)
Kun tyttö yöllä tai päikkäreillä herää kesken unien itkemään niin myöskin hän vastustaa kaikkea kosketusta eli alkaa huutaa vielä kovemmin. Olenkin tehnyt sitten niin, että laitan peiton tiukasti päälle, lapsi kyljelleen ja pidän kättä ihan paikallaan melko napakasti hänen päällään, jottei pääse esim. kääntymään mahalleen. Yleensä vähän aikaa karjuu, mutta sitten rauhoittuu. Jos ei rauhoitu, otan syliin pystyyn omaa rintaani vasten. Eli siis seinon vauva sylissä, toinen käsi pepun alla toinen niskassa tai takaraivolla ja pidän häntä jämäkässä otteessa. Samalla myös hytkyttelen itseäni. En puhu mitään. Vähän ajan päästä lapsi rauhoittuu ja sitten laitan takaisin sänkyyn. Pitto tiukasti päälle ja sinne saa jäädä unta hakemaan. Sama uudestaan, jos huuto taas alkaa.
Meidänkin poika hermostui unikoulun aikana entisestään, jos häntä meni silittelemään. Itku vain yltyi kovemmaksi, kun äiti tai isä tuli huoneeseen. Luulen, että hän olisi halunnut pois sängystä ja suuttui, kun häntä ei sieltä otettukaan. No, me olimme aika julmia ja annoimme itkeä emmekä menneet paikalle kuin vasta silloin, kun itku yltyi todella kovaksi. Siis pieneen itkeskelyyn ja " vaikerrukseen" emme menneet. Kun hän itki todella kovasti menimme paikalle, laitoimme tutin suuhun ja peiton päälle ja sanoimme " nyt nukutaan" . Ihmeeksemme poika oppi muutaman illan jälkeen nukahtamaan ilman itkuja omaan sänkyyn ja nukkumaan yöt läpeensä!
Ideahan unikoulussa on palvelujen minimointi ja tuo silittely minun mielestä vain stimuloi vauvaa ja " palkitsee" itkemisen ja siten kannustaa itkemään. Tietystikään lasta ei saa jättää yksin pitkäksi aikaa itkemään, mutta uskon että pikainen käynti lapsen luona tuo jo se turvallisuuden tunteen ja tiedon, ettei hän ole yksin. Tsemppiä unikouluun! Se on raastavaa mutta palkitsevaa. Itsekin ajattelin joskus, että en koskaan saa nukkua kokonaisia öitä, mutta nyt unta taas on riittämiin.
Juu, hyvin oli mennyt, ilmeisesti isän paikalle tulo olikin meillä paljon rauhoittavampi juttu kun äidin. Isän kanssa oli rauhoittunut hetimmiten takaisin uneen. Herännyt oli itkemään 1-2 tunnin välein, mutta rauhoittui isän tuloon ja pari kertaa vain joutui nostamaan hetkeksi n. 15 s. syliin. Eikä yhtään edes ollut sen oloinen että olisi halunnut tissiä. Ilmeisesti tosiaan minun yölliset tyynnyttely-yrityksen vaan saavat vauvan haluamaan maitoa eikä meinaa millään rauhoittua.
Itse tosiaan nukuin saunamökissä ja kiva oli nukkua 21-6.30!
Nyt jatketaan samaan malliin, katsotaan kuin käy. Isäkin näytti jopa olevan tyytyväinen kun oli saanut vastuullisen tehtävän ja onnistunut siinä ainakin ekana yönä kivasti.
Niin vielä... mennään vasta sitten vauvan luokse jos kitinä alkaa voimistua itkuksi ja siitä vielä vaativammaksi. Joskus tosiaan on jo ehtinyt kampeamaan istumaan tms. Juuri tällöin kun menee silittelemään niin itku sen kuin voimistuu ja ei halua tuttiakaan vaan alkaa karjumaan.
Mulle tuli mieleen, että jos lapsi makaa sängyssään eikä halua kosketusta, niin eikö sitä voi sitten jättää pois? Voihan toiset lapset rauhoittua paremmin itsekseen kuin jonkun koskettaessa. Mutta kysyisin lisäkysymyksiä sulta, eli kun menet lapsen luo huoneeseen, menetkö siksi, että itkee, onko ylhäällä vai makaako, rauhoittuuko pian esim. tutin antamisen jälkeen, yrittääkö nousta ylös ja haluaako syliin...???
Mun mielestä jos lapsi makaa vuoteessaan, ei itke eikä yritä nousta ylös, ja vois sinne huoneeseensa jäädä vaikka on hereillä, niin laittaisin vaan tutin suuhun ja jättäisin yksin nukahtamaan. Sehän kai se päämäärä on, että osaa nukahtaa itsekseen?
Toinen asia on sit, jos huutaa ja pyrkii ylös, en jättäisi silloin yksin, vaan laittaisin aina makuulle ja puhumalla rauhoittaisin, jos ei kosketusta halua. Sekin osoittaa jo lapselle, että yksin ei jätetä ja on ihan turvallista laittaa nukkumaan.
Hyvä juttu että teitä on kaksi tässä tekemässä, on se kovaa hommaa opettaa laspi nukahtamaan itse! :)