Lue keskustelun säännöt.
Kuka saatanan urpo kuvittelee, että historian valossa tarkistellen nykyvanhemmat olisivat jotenkin erityisen rappiolla?
22.06.2016 |
Lapsista ei ole KOSKAAN pidetty yhtä hyvää huolta kuin nykyisin. Ei tarvitse mennä montaakaan vuosikymmentä taaksepäin, että monet tänä päivänä erittäin paheksutut asiat olivat ihan silkkoja normeja. Esimerkkejä on lukuisia, alkaen kuritusväkivallasta ja päätyen asenteisiin liittyen päihteidenkäyttöön lasten seurassa. 50-luvulla joka toinen isä tuprutteli röökiä koko kesämökkimatkan samassa autossa köhivien lasten kanssa ja vuonna 1984 40 % vanhemmista hyväksyi kuritusväkivallan, vuonna 2014 15 %. Lapsiin käytetään rahaa enemmän kuin koskaan, isät osallistuvat lastensa elämään enemmän kuin koskaan ja lapsiperheiden palveluilta vaaditaan korkeampaa laatua kuin koskaan ennen.
Lasten ja nuorten tapaturmakuolleisuus on laskenut jatkuvasti ja laskee edelleen. Lasten turvallisuuteen panostaminen näkyy myös sellaisissa pienissä, arjen teoissa ihan konkreettisella tavalla: omassa lapsuudessani 90-luvun alussa isovanhempien autossa istuttiin ihan vaan turvavöissä joka iikka. Omaa lastani en päästä auton kyytiin ilman turvaistuinta kuin hengenhädässä, ja siis sosioekonominen asema on itselläni sama kuin vanhemmillani, se ei selitä. Minä olen myös kekkaloinut koko kesän alasti ulkona kun rusketus on niin nättiäkin, nykylapset ovat UV-suojapuvuissa uimarannalla ja hyvä niin.
Pariskunnat miettivät lapsen hankintaa entistä huolellisemmin ja lapsia syntyy entistä vakaampiin oloihin taloudellisesti ja henkisesti. Lapsiluvun pieneneminen on johtanut siihen, että olemassaoleviin lapsiin voidaan keskittää enemmän energiaa ja rahallisia resursseja. Yhä harvempi lapsi syntyy tähän maailmaan epätoivottuna.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa vielä: aidosti v-tutti lukea, kun joku taas syytti nykyvanhempia siitä, ettei olla läsnä ja kiinnostuta lapsen kuulumisista. No jumalauta, jos nyt ei olla läsnä niin mitäs sitten joskus 50 vuotta sitten, kun lapset jätettiin herran haltuun suurille maatiloille tai lähiöpihoihin, tulivat kotiin kun tulivat ja tekivät mitä tekivät? Se, että nykyäiti näprää ehkä puhelinta leikkipuistossa on todella pientä sen rinnalla, että ei tarvitse mennä montaakaan vuosikymmentä taaksepäin, kun ne nyt 100 % vanhempiensa puistossa valvomat lapset olivat oman onnensa nojassa ties millä rantakallioilla tai metsäsoilla, mitä nyt ehkä se naapuritalon kaksi vuotta vanhempi tyttö vähän koitti katsoa perään, jos muisti ja jaksoi.
Sinulla on aika kummallinen käsitys ajasta 50 vuotta sitten.
Silloin maalaistaloissa lapset olivat mukana töissä. Pienimmät laitettiin tyhjään vasikkakarsinaan, isommat auttoi vaikka ruokinnassa. Yhdessä äidin ja isän kanssa tehtiin taloustöitä ja käytiin vaikka polttopuusavotassa. Lapset olivat ja elivät vanhempiensa kanssa ihan eri tavalla kuin nyt. Toisaalta lapsilla oli paljon vähemmän vapaa-aikaa käytössään, joten metsissä ja kallioilla ei ennätetty riekkumaan.
Lisäksi 50 vuotta sitten monessa maalaisperheessä asui isovanhempia, jotka sekä pitivät huolta lapsista että miniän komennossaan. Moniko oikeasti haluaa edelleen asua anopin kanssa? Joka tapauksessa isoäidin kanssa ei luotu ihmissuhdetta yökyläilemällä vaan elämällä arkea.
Se on totta, että ennen lasten reviiri oli suurempi, mutta myös lasten maailma oli laajempi. Porukassa ei olut vain samana vuonna syntyneitä vaan ikähaitari oli laajempi. Moni 15v oppi katsomaan puolta nuorempien perään harrastuksissa jne. eikä kukaan kyseenalaistanut sitä, etteikö 8v pärjäisi kotona. Kotihan oli siihen aikaan ihan toisella tavalla tuttu paikka kuin sille, joka viettää lapsuutensa päiväkodissa.
PS. Historiantuntemuksesi on jotenkin valikoivaa. Humalaiset isät on aika pahoinpidelleet lapsiaan, ei se ole uusi eikä vanha ilmiö. Sen sijaan huumavat aineet vanhempien arkikäytössä yleistyivät vasta 2000-luvulla.
Sinullakin hieman kummallinen käsitys 70-luvusta. Ihan kaupungeissa silloin vartuttiin kuten nytkin.
Ok, maalla asui jonkin verran enemmän ihmisiä suhteessa kuin nyt, mutta kyllä kaupungistuminen oli jo tapahtunut 50-60 -luvuilla.
Et sitten huomannut, että vastasin edelliseen viestiin? Siinä nimenomaan kerrottiin mielenkiintoisia "faktoja" maalaiselämästä 50v sitten.
1950-luvun alussa kolmannes suomalaisista asui kaupungeissa. Tilastokeskus väittää, että kaupungistuminen saavutti huippunsa 1970-luvulla ja että vasta 1970-luvun puolivälissä 60% suomalaisista asui kaupungeissa (osaltaan tätä lukua kasvatti se, että entistä useammasta kunnasta tuli kaupunki).
50 vuotta sitten oli muuten vuosi 1966.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Moni 15v oppi katsomaan puolta nuorempien perään harrastuksissa jne. eikä kukaan kyseenalaistanut sitä, etteikö 8v pärjäisi kotona."
Ei kyseenalaistanut, ei. Ja se näkyi tapaturmatilastoissa kyllä - tämä, että lapsia "paapotaan" laittamalla ne herranjumala johonkin iltapäiväkerhoihin ja rajoittamalla täysin vapaata ulkoilua on johtanut siihen, että lapsia kuolee tulipaloissa, putoamisissa, liikenneonnettomuuksissa, hukkumisissa ynnä muissa moninkertaisesti vähemmän kuin vaikka puoli vuosisataa sitten.
Toisaalta lapsia myös syntyy paljon vähemmän kuin 50 vuotta sitten. Kannattaa muistaa, että myös aikuisia kuoli tuolloin erilaisissa tapaturmissa paljon enemmän kuin nyt. Lasten tapaturmakuolleisuuden väheneminen on kulkenut käsi kädessä aikuisten tapaturmakuolleisuuden kanssa enkä oikein usko, että aikuisten holhoaminen olisi syynä suuntaukseen. Eiköhän kyse ole siitä, että asiat tunnistetaan herkemmin.
Jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa parempi vanhempi ja kasvattaja, kuin edelliset tai seuraavat sukupolvet, mutta kasvatustulokset näkyvät vasta sitten kun lapsi on aikuinen ja vanhempi, miten hän kohtelee omia lapsia, iäkkäitä vanhempia tai muita heikompiosaisia. Sama on myös hyvinvoinnin ja onnellisen ja tasapainoisen elämän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ei tarvitse mennä kuin 70-luvulle, kun lapsille sattui todella paljon enemmän onnettomuuksia. Siitä vähän taaksepäin, niin ei lapsilta pesty hampaita ja säryt "hoidettiin" vetämällä hammas. Entisaikaan lapset riekkuivat omissa menoissansa, eikä kukaan vahtinut, eikä aikuisia saanut puhelimella kiinni. Eivät entisaikaan aikuiset ehtineet auttamaan läksyissä. Märempiä olivat entisajan vanhemmat, kyläilykulttuurin puitteissa aikuiset kännäsivät kodeissansa lasten silmien edessä. Aikuiset polttivat tupakkaa sisällä! Vauvojen hoidossa rehottivat ihan villit konstit, ihme, että ovat hengissä minunkaan sukupolveni lapset. Ei pidetty turvavöitä kiinni, ei...
Joillakin on vain huono muisti.
Niin, no kun niitä turvavöitä ei edes ollut, minä muistan kun tuli etupenkille turvavyöpakko, olisko ollu 80-luvun alkua, ja sitten myöhemmin tuli että takapenkilläkin(!) pitää käyttää turvavyötä. Ei mun lapsuudessa tarvinnut lapsena turvavöissä kesälomareissuilla kärsiä, ihan nukuttiin sielä takapenkillä limittäin kaikessa rauhassa.
Up.