Lue keskustelun säännöt.
Voiko kolmen + yhden hemmotellun lapsen uusperhe toimia?
22.06.2016 |
Yhteisen talon ostoa ja uusperheen muodostamista pohditaan. Rakastan miestäni kovasti ja olemme seurustelleet pitkään. Nyt hyvin ristiriitaisin vaihtuvin tuntein mietin talon ostoa ja uusperheen perustamista. En enää millään jaksaisi kahdessa talossa asumista ja jatkuvaa pakkaamista/purkamista ja paikasta toiseen siirtymistä. Mutta minua mietityttää kovasti saadaanko perhe-elämä tasa-arvoiseksi. Miehen lapsi on saanut aina kaiken mitä on halunnut ja saa myös tehdä aikalailla mitä haluaa (pelata ipadia aina kun haluaa, syödä sohvalla jne.). Häntä myös kohdellaan kuin pikkuvauvaa eli kaikki tehdään lapsen puolesta jne. Olemme kyllä puhuneet, että lapsilla on sitten samat säännöt ja heitä kohdellaan samanarvoisesti jne. Silti vähän pelottaa kävisikö näin ja pystyisikö mies siihen. Esim. yhtä taloa katsoessa ehdotti, että hänen lapsensa huone tulisi samaan kerrokseen kuin meidän aikuisten makuuhuone ja minun lasteni huoneet olisivat erikerroksessa (jossa siis myös olisi hänen lapselleen huone). Pahoitin tästä mieleni ja sanoin, ettei se olisi reilua. Tästä siis taas nousi mieleen, että pystyykö yhden lapsen isänä ollut mies neljän lapsen tasa-arvoiseen kohteluun. Reagoinko mielestänne turhasta vai miten te asian näette? Entä muut ketkä ovat menneet usean lapsen vanhempana yksiin yhden lapsen vanhemman kanssa, onko uusperheenä elo toiminut?
Kommentit (39)
No jo tuon asenteen perusteella voin sanoa, että ei tule toimimaan: "Mun lapset ja äijän hemmoteltu kakara".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en edes omia kolmeani kohtele täysin samoin, ei tasa-arvo ole sitä, että kaikki saavat samat asiat juuri samalla tavalla. Ota huomioon lapset yksilöllisinä ihmisinä. Esim. ripustautuvalle lapselle voi olla hyväkin idea saada huone vanhempien vierestä. Jos lapsi on itsenäisempi hän ei semmoista edes halua. Tosiaan nuo lasten taustat jo vaikuttavat lapsiin, tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä ilmeisesti kateellisten mammojen vastauksia ap:lle. Todellako te kaikki annatte lastenne pelata niin paljon kuin itse haluavat, vielä kouluiässä lyödä muita lapsia kun eivät saa haluamaansa jne. Itselläni uusperhe, jossa ei todellakaan joka toinen viikko oleville lapsillekaan anneta erityisoikeuksia (kuten huonetta toisesta kerroksesta yhdessä aikuisten kanssa) ja, jossa kaikilta vaaditaan tavat. Oli ollut ainoa lapsi tai sisarusten kanssa ei lapsen tarvitse kaikkea saada eikä hän mene siitä rikki, että ei saa kaikkea tarjottimella, vaan joutuu ottamaan muita huomioon ja tekemään oman osansa.
Mistä hitosta tässä nyt ollaan kateellisia? :D Kateellisia, kun aikuinen ei osaa asettua lapsen asemaan? Kateellisia, kun ap ei ole saanut pidettyä perhettään kassassa? Katteellisia siitä, että aikuinen mustasukkainen lapselle, joka viettää aikaansa isänsä kanssa? Kyllä kyllä, kaikessa mikä ei myötäile aloittajaa on kyse kateudesta.
Koita sinäkin ymmärtää, että tässä asiat on esitettynä vain ap lasien läpi katsottuna. Värikynät ovat oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuisten käytöön ja asiat on yleensä vähän monimutkaisempia, kuin että paha lapsi silkkaa pahuttaa kiustaa kilttiä äitipuoltaan.
Miksi pitää ostaa talo? Hyvä diili naisen ja hänen lapsilauman kannalta. Ei kyllä kannata tehdä numeroa miehen lapsesta vaikka tulisi samaan huoneeseen nukkumaan :D
Jokainen perheen jäsen on erilainen ja jokaisen erilaista persoonaan tulee tukea. Yksi vaatii enemmän, yksi vähemmän ja yksi jotain siltä välitä. Aikuisen tulee nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan lapsen ja antaa sitä persoonan vaatimaan tukea ja huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ap:n ongelman. Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. Mieheni lapset eivät asuneet meillä mutta kävivät erittäin usein ja pitkiäkin aikoja.
Heti alussa määriteltiin nokkimisjärjestys. Mieheni kaksi lasta olivat kingejä ja omani joutuivat väistelemään. Asuimmehan mieheni omistamassa asunnossa.
Lapset olivat kutakuinkin saman ikäisiä joten kivaakin heillä oli. Sitä kurjaa oli kuitenkin enemmin. Ruokapöydässä vaihdeltiin lautasia kun miehen pojat eivät saaneet mieleistään annosta. Lopulta heillä oli omat ruuat ja minun lapset söivät omiaan. Kärjistynyt tunnelma näkyi kaikessa tekemisessä, lomanvietossa, harrastuksissa, kavereissa, kurin pidossa,telkkarin katsomisessa,pelaamisessa,nukkuumaan menossa,huomion tarpeessa...
Uusperhettä ei pidä perustaa jos tuntee että asioita ei pystytä puhumaan auki. Kyse on kuitenkin sinun omien lastesi lapsuudesta jonka he tulevat muistamaan koko ikänsä. Haluatko antaa heille lapsuusmuiston riitaisasta uusperheestä.
Ihan aiheellinen huoli. Teidän täytyy nyt vain istua alas ja vetää vaikka paperille ylös niitä asioita mistä ette ole samalla kannalla ja löytää joku kompromissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä sinun lapset ovat? Entä miehesi lapsi?
Miten konkreettisesti olette puhuneet yhteisistä säännöistä? Miten mies tällä hetkellä hoitaa riitatilanteet lasten välillä? Entä miten hän rankaisee omaa lastaan? Poikkeaako sinun kurinpitomenetelmät hänen menetelmistään?
Tottakai kaikilla on oltava samat säännöt ja kaikkien on niitä noudatettava, mutta ikään suhteutettuna. Enemmän ikää tuo enemmän vapauksia (esim. nukkumaanmenoajoissa), mutta tuo myös enemmän vastuuta (pitää osallistua enemmän kotitöihin yms.)
Uudet säännöt pitää ottaa käyttöön jo ennen muuttoa, jotta kaikki lapset ehtivät niihin tottua. Samalla on hyvä sopia myös rangaistuksista, jotka myös yhtenäiset (ikään soveltaen)
Jos lapsen taidot ovat aidosti jäljessä ikätovereistaan (siis käytännössä asioita on tehty puolesta ja siksi ei ole oppinut itse tai ei ole ikinä tarvinnut osallistua kotitöihin), niin lapsen ei voi olettaa ottavan muita kiinni yhdessä päivässä. Vaan silloin taidot opetellaan selkeän määrätietoisesti, mutta pienin väliaskelin.
Luonne-eroja lasten välillä tulee aina olemaan ja niitä ei voi estää tai "kouluttaa". Toki kaikkea ei tarvitse sietää, mutta yleisellä atsolla enemmän läheisyyttä tarvitsevan lapsen on läheisyytensä saatava.
Lasten, ja teidän myös, elämät tulee muuttumaan paljon. Vaikka kuinka asiasta puhuttaisiin yhteen muutto saattaa tulla jollekin lapsista jopa yllätyksenä. Kriisi se on joka tapauksessa. Ajattele jos yhtenä aamuna sulle ilmoitettaisiin, että muutat nyt ja kaveripariskunta lapsineen muuttaa myös. Ja että säännöt on nyt ne ja ne. Voit ehkä vähän ajatella miltä lapsesta, myös omistasi, saattaa tuntua. Reaktoita on mahdoton ennustaa. Joustoa tarvitaan varsinkin aikuisilta. Sohvalla syöminen kannattaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Se tuskin on ongelmista pienin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä ilmeisesti kateellisten mammojen vastauksia ap:lle. Todellako te kaikki annatte lastenne pelata niin paljon kuin itse haluavat, vielä kouluiässä lyödä muita lapsia kun eivät saa haluamaansa jne. Itselläni uusperhe, jossa ei todellakaan joka toinen viikko oleville lapsillekaan anneta erityisoikeuksia (kuten huonetta toisesta kerroksesta yhdessä aikuisten kanssa) ja, jossa kaikilta vaaditaan tavat. Oli ollut ainoa lapsi tai sisarusten kanssa ei lapsen tarvitse kaikkea saada eikä hän mene siitä rikki, että ei saa kaikkea tarjottimella, vaan joutuu ottamaan muita huomioon ja tekemään oman osansa.
Mistä hitosta tässä nyt ollaan kateellisia? :D Kateellisia, kun aikuinen ei osaa asettua lapsen asemaan? Kateellisia, kun ap ei ole saanut pidettyä perhettään kassassa? Katteellisia siitä, että aikuinen mustasukkainen lapselle, joka viettää aikaansa isänsä kanssa? Kyllä kyllä, kaikessa mikä ei myötäile aloittajaa on kyse kateudesta.
Koita sinäkin ymmärtää, että tässä asiat on esitettynä vain ap lasien läpi katsottuna. Värikynät ovat oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuisten käytöön ja asiat on yleensä vähän monimutkaisempia, kuin että paha lapsi silkkaa pahuttaa kiustaa kilttiä äitipuoltaan.
Se on kuulkaas usein just näin. Meillä oli uusperhe ja minun äitini oli juuri tällainen mustasukkainen, isäpuolen lapsia kyräilevä marttyyri joka valitteli kuinka raskasta on kun äitipuoli on aina paha. Totuus on se että isäpuolen lapset oireilivat hiukan mutta me emme koska äidin erosta oli 7 vuotta, isäpuoken avioero ei edes lainvoimainen kun muuttivat yhteen. Ehkä vähän helpompi tilanne meille?
Samoin itki sitä miten ei saa joululahjaa isäpuolen lapsilta, kun kantoivat penteleet kesästä kaunaa kun meille ei saanyt tulla muutoin kuin sovittuna viikonloppuina koska äitipuolella on oikeus lomaan ilman vieraita lapsia kotonaan. Lista jatkuu. Ei siis sinänsä valehtele mutta jättää pois kaikki selitystekijät.
Siis ymmärsinlä nyt oikein, että ap pakkaa tavaroita tämän tästä, koska asutaan kahta taloa ja se on nimenomaan ap lapsineen, joka muuttaa edestakaisin?
Ap pohtii sitä, pystyykö mies 4 lapsen reiluun kohteluun, mutta ei lainkaan huomaa sitä, että hän ei itse pysty edes nyt saati yhteenmuuton jälkeen. Jo nyt on miehen lapseen isketty leimoja tyyliin hemmoteltu prinsessa, koska ap näkee tytön kilpailijana. Onhan se kamalaa, että miehen elämässä on joku nainen, olipa se sitten vaikka oma tytär.
Veljeni perheessä oli samanlainen kuvio kuin mitä ap kertoo. Veli jäi leskeksi, kun tytär oli 4v. Suunnilleen 2 vuotta myöhemmin hän löysi yh-äidin, jolla oli 3 lasta. Tällä on hurja kiire muuttaa yhteen ja erityisen kova kiire saada perheelle yhteiset säännöt. Niihin kuului mm. se, että veljentytön äidinäidin antamat lahjat piti kaikki jakaa, koska "elämässä täytyy oppia jakamaan". Niin meni fillarit, koulureput jne. äitipuolen lapsille, koska "yksi ei saa saada enemmän kuin muut". Onneksi veli ei mennyt naimisiin ko. naisen kanssa, vaikka 5 vuotta yhdessä asuivat. Siinä vaiheessa veljentyttö ilmoitti muuttavansa mummolaan ja vasta tämä sai isän tajuamaan, että heidän onnellinen parisuhteensa tarkoitti sitä, että ainakin oma lapsi oli äärettömän onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tätä muuttoa on suunniteltu jo toista vuotta ja kaikki lapset ovat asiasta ihan innoissaan. Olen siis itsekin jutellut jokaisen lapsen kanssa erikseen mitä on mieltä asiasta, haluaako muuttaa jne. J akaikki ovat sanoneet haluavansa.
Kiitos 27 viestistäsi! Miten teille kävi, erositteko? Juuri tuota minäkin pelkään, kun milloin on miehen lapsen erityisen suuri lemppari jne., joten hänen täytyy saada jokin asia, joita on yksi jne.
Ja tottakai olen tuota mieltä, että iän mukaiset vastuut ja etuudet.
ap
Miten ap omien lastesi isä suhtautuu tuohon bonuslapseen? Onko hän tasapuolinen vai ottaako huomioon vain omat lapsensa? Ymmärrät varmaan, että et voi uusperheessä vaatia puolisolta enempää omien lastesi suhteen kuin mitä exäsi tarjoaa lastensa uudelle sisarukselle. Uusperheessä on yleensä noin 4 aikuista, halusi sitä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tähän kyllä liity millään tavalla meidän kummankaan eksien ostamat tai lapsille tarjoamat asiat/tavarat. Ne tottakai ovat erit, kun lapsilla eri toiset perheet.
ap
Ap, oletko se sama, jonka miesystävä halusi ostaa sinulle liian kalliin talon ja ei hankkinut nykyiseen kotiinsa teille peittoja ja tyynyjä tms.? Jos, niin lue se aiempi ketju, sinulle on jo vastattu pitkästi. Tässä tiivistelmä: jos haluat välttää perhehelvetin niin älä muuta miehen kanssa yhteen ennen kuin lapset ovat isoja.
Yhteiselo ei tuu toimimaan. Olet leimannut jo nyt miehen lapsen ja sinulla on hyvin negatiiviset tunteet lasta kohtaan. Hän aistii sen kyllä, ongelmat ovat taattuja.
Mä en ymmärrä näitä uusioperhekuvioita ollenkaan. Itse oon avioerolapsi, äiti löysi uuden kun olin ala-asteella ja muutettiin tän miehen luokse jolla oli myös entsestä liitostaan lapsia. Heille syntyi myöhemmin vielä myös yksi yhteinen lapsi. Koko lapsuusaika tuntuu näin jälkikäteen kauhean sekavalta ja väkisinkin lapset ovat eriarvoisessa asemassa kun on sun lapset ja mun lapset ja yhteiset lapset.
Itse olen päättänyt että teen lapsia ainostaan yhden miehen kanssa ja jos ero tulee niin uuden kanssa en muuta yhteen ennenkuin oma on täysi-ikäinen.
No nyt ollaan päädytty olemaan ostamatta taloa ja erottu. :((((( Kyllä on paha mieli, toivottavasti oli oikea päätös.
ap
Lapsi on joka toinen viikko.