Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koululaiset mökillä isovanhempien kanssa ja puhelimet takavarikoitu... mitä mieltä raati?
22.06.2016 |
Alakouluikäiset lapset ovat ensimmäistä kertaa ilman omia vanhempia isovanhempien mökillä useamman päivän. Sovimme ennen lähtöä lasten kanssa, että he laittavat iltaisin viestin, miten päivä on mennyt. Viestejä ei ole kuulunut, he eivät vastaa mun viesteihin, ja kun yritin soittaa, puhelimet ovat pois päältä. Kun soitin isovanhemmille, joilta myöskään ei ole tullut mitään viestiä, kävi ilmi, että lasten puhelimet on takavarikoitu. Voiko isovanhempi tehdä näin? Lähdenkö hakemaan lapset kotiin? Ei ole ensimmäinen kerta, kun isovanhemmat toimivat täysin omavaltaisesti ja kysymättä asioista mitään meiltä vanhemmilta etukäteen. Toisella lapsella on läääkitystä vaativa perussairaus, sen takia on tärkeää, että mökiltä on toimiva yhteys ja mahdollisuus soittaa apua. Mitä mieltä on av-raati?
Kommentit (262)
Sitä en vaan ymmärrä, että miten puhelimettomat lapset ovat tavoittamattomissa, jos he ovat puhelimellisten isovanhempiensa seurassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivä koululaisten kanssa mökillä.
Lapsi A 7v. lapsi B 10v. lapsi C 13v.Kaikki lapset kinusivat jo ensimmäisenä lomapäivä perinteistä päiväretkeä lähistöllä olevaan saareen, jossa meillä on grillikota, laavut, lintutorni. Otetaan eväät mukaan ja paistetaan lettuja. Kaikki ovat innoissaan ja lupaavat mennä nukkumaan, ilman kännykän näpräämistä aamutunneille.
Lapsi A:n huomaan nukkuvan jo klo 22.00, mutta vanhemmilla lapsilla on edelleen naama kännykällä. Kiellot menevät kuulloille korville, eihän mummolla ole kasvatusoikeutta. Käyn nukkumaan ja kielloista huolimatta lapset jäävät räpläämää puhelimeen.
Seuraava päivä:
Lapsi A herää ja syö aamiaisen mukisematta klo 9.00. Isovanhemmat valmistelevat päivän retkeä.Teinejä yritellään herätellä. Aamiainen korjataan, kun teinejä ei saada hereille. Lapsi A ratkatus jatkuu: milloin me lähdetään.Huomaan klo 10.30 lapsen B olevan heräillä ja lapsen pyynnöstä katan aamiaisen uudelleen ja yhä edelleen lapsella kännykkä on naamallaan sängyssä. Tulee aamiaiselle klo 11.00
Yritämme saada lasta C ylös ja aamiaiselle. Isoisä ja lapsi A ovat rannassa ja pelastusliivit odottavat noutajaansa. Aurinko paistaa, pieni tuulen vire odottaa saareen menijöitä.
Nyt ratkatuskuoroon on tullut myös lapsi B: milloin me lähdetään saareen. Isoisä ei osaa sanoa aikataulua, sillä se riippuu lapsi C joka on valvonut kännykällään yöntunneille asti.
Lapsi A valittaa jo nälkäänsä, eikä lounas tekisi pahaa isovanhemmille.Mummo päättää purkaa retkieväät ja valmistaa lounaan mökillä. Lapsi C nukkuu edelleen.
Lounas on valmis klo 13.00 ja lapsi C herää, kännykkä naamallaan. Muut syövät lounasta.
Klo on 15.00 ja nyt voimme lähteä retkelle saareen, kun porukka on saatu veneeseen ja jokaisella on elämänsä kallein aarre kädessään, pakattuna minikrip pussiin kastumisen varalta. Vara-akut tietysti mukana.
Olemme vihdoin ja viimein saaressa. Lapset ovat innoissaan, onkivat, kiikaroivat lintutornista, silloin kun puhelin ei pärise tai eivät lähettele viestejä. Paistamme lettuja. Iloa ja tekemistä olisi paljon, jos kännykkä riippuvuutta ei olisi.
Auringonlaskun myötä itikat valtaavat saaren ja lähdemme pois. Leikit jäi kesken, kun aikaa ei ollut tarpeeksi.Kaikki lapset kuorossa vaativat uutta retkeä, jo seuraavaksi aamuksi. Lupaavat herätä viimeistään klo 9.00 ja kännyn käytön vähemmäksi.
Mutta ei, sama toistuu päivästä toiseen, eikä isovanhemmat saa näiltä kännyriippuvaiselta rutiinia päiväänsä ja isovanhemmat ovat lopen uupuneita. Jotain kipeitä päätöksiä pitäisi tehdä, jotta homma jatkuisi, kun mikään aikataulu ei pidä.
Parasta tuossa on, että lapset ovat turvassa ja heidän on hyvä olla. Ei tarvitse ainakaan stressata, ettei tiedä miten lapset voivat, kun ei saa yhteyttä -kuten ap:n tapauksessa.
Joo, lasten vanhemmille se on hyvä, mutta entä isovanhemmat ja heidän jaksamisensa, kun elämä ja aikataulut, myös isovanhempien, pyörivät lastenlapsien kännykkäriippuvuuden ja siitä syntyvien ongelmien/haittojen ympärillä, jotka vaikuttavat jopa arkisiin rutiineihin esim. kaupassa käytiin, kun lähimpään kauppaan voi olla 20-40 km matkaa ja turha toivo saada päivän lounastarpeita kaupasta. Samoin pienessä mökissä oleskelu, kun teinit vaativat iltapäivällä hiljaisuutta ja pyytävät olemaan hiljaa, kun nukkuvat, joka on tietysti ymmärrettävää, kun kännykkä on ollut naamalla yötunteihin asti.
En ymmärrä vanhempien kannustamista lastensa kännykkäriippuvuuteen, kun kuitenkin päiväkodissa, koulussa, leireillä, harrastuksissa lasten kännyköiden käyttöä ei sallita. Jopa huostaanottotapauksissa ja laitoshoidossa lasten omat kännykät otetaan pois. Mutta, olempa kuullut vanhempien jopa salakuljettaneet lapselleen kännykän, vaikka se on ehdottomasti kieletty, kun halutaan rauhoittaa tilanne. Mitä ihmettä näiden vanhempien päässä liikkuu?
Ei ole ihme jos isovanhemmat eivät halua tai jaksa hoitaa lastenlapsiaan, kun oikeasti moni lapsi tarvitsisi terapiaa riisuvaisuuteensa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä en vaan ymmärrä, että miten puhelimettomat lapset ovat tavoittamattomissa, jos he ovat puhelimellisten isovanhempiensa seurassa...
Kyllä se on mahdollista, sillä monet eivät todella ole mökillä ja maalla Aina ja jokahetki vastaamassa puheluihin ja viesteihin, kun viettävät aikaansa ulkona.
Mulle oma vapaa-aika on kallista, enkä voisi kuvitella pitäväni puhelinta aina mukana ja tsekkaan puhelimeni vain illalla, jos muistan tai vastaan kun olen puhelimen äärellä, joka on sisä tiloissa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä en vaan ymmärrä, että miten puhelimettomat lapset ovat tavoittamattomissa, jos he ovat puhelimellisten isovanhempiensa seurassa...
Lue ketju. Ap yritti myös soittaa isovanhempien puhelimeen, ei saanut kiinni. Siten. Mökkinaapuriin soittamalla alkoi selvitä, että lasten puhelimet on takavarikoitu. Minä en ymmärrä sitä, että miten voi olla noin ajattelematonta toimintaa isovanhemmilta, tai sitten on kyse järjettömästä ax-appivanhempien pirullisuudesta, lapsia ajattelematta. Millainen ihminen estää lasten ja vanhemman yhteydenotot?? Sairasta!
Vastauksista päätellen täällä on paljon pienten lasten vanhempia, jotka eivät ymmärrä kuinka iso asia sosiaalinen media nuorille ja koululaisille on. Helppo se on nyt hiekkalaatikolta huudella, että joka päivä ei tarvii olla puhelin kourassa. Joo ei tarvii, mutta kyse on nimenomaan kaverisuhteista ja yhdessäolosta vaikka fyysisesti ei olla samassa paikassa. Jaetaan ja koetaan yhdessä vaikka sitä mummolassa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huh. Isovanhemmat eivät läheskään aina ole ihan kartalla, vaikka jotkut niin kuvittelevat. Monilla on huomiokyky alentunut, eivät enää muista miten lapsen logiikka toimii, eivät hahmota mikä on vaarallista ja mikä ei jne.
Itse en päästä lapsiani isovanhempien mukaan mökille. En. Eivät ne osaa eivätkä ymmärrä vahtia heitä. Riitti kun viime kesänä pakollisella mökkireissulla kuopus meinasi hukkua kun jäivät hetkeksi isovanhempien "valvonnan" varaan. Olin itse käymässä vessassa.
Onneksi mies ehti paikalle ja ehti pelastaa lapsen vedestä.
Jos olisin sinä, ilmoittaisit että lapsille puhelimet käyttöön (puheluita, ei pelaamista varten) tai haet lapset samantien kotiin. Suuttuivat tai muuttuivat. Ei ole yksi eikä kaksi kuolemantapausta aina kesäisin kun isovanhemmat eivät sitten osanneetkaan lapsia vahtia. Siis uutisoinneissa.
eiköhän nuo paljuun hukkumiset yms. ole tapahtuneet vanhempien huolimattomuudesta ei isovanhempien. Saatana, Täällä kitistään jostain kännykästä mutta osalla on vanhemmuus ihan kateissa.
Ai että kun isovanhemmat edes joskus hoitaisivat lapsia niin ihan sama ottaisivatko kännykät pois vai ei:D 12- ja 8-vuotiaat lapset ja KERRAN on esikoinen ollut yön isovanhemmilla. Huvittaa lukea ja kuulla näistä vastaavista tapauksista. huomaa ettei suuri osa porukasta tajua sitä miten helppoa elämä on kun isovanhemmat auttaa rajallisesti ja hoitavat lapsenlapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä ehdoilla isovanhemmat suostuivat hoitajiksi? Mitä heidän kanssaan sovittiin? Mitä sanoivat kun puhuit heidän kanssaan puhelimen käytöstä? Itse ehdottaisin heille ratkaisua, että esim tunnin ajan illalla saa puhelinta käyttää. Toisaalta myös puhuisin isovanhempien kanssa, että vaikka puhelimia ei saa käyttää, tietävät lapset missä ne on ja pystyvät niillä tarvittaessa apua soittamaan (esim. vaikka juuri isovanhemmille).
Vierailija kirjoitti:
Millä ehdoilla isovanhemmat suostuivat hoitajiksi? Mitä heidän kanssaan sovittiin? Mitä sanoivat kun puhuit heidän kanssaan puhelimen käytöstä? Itse ehdottaisin heille ratkaisua, että esim tunnin ajan illalla saa puhelinta käyttää. Toisaalta myös puhuisin isovanhempien kanssa, että vaikka puhelimia ei saa käyttää, tietävät lapset missä ne on ja pystyvät niillä tarvittaessa apua soittamaan (esim. vaikka juuri isovanhemmille).
Jatkan tähän vielä, että en päästäisi lastani hoitoon hoitajille, joiden kanssa asioista ei voi järkevästi sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin oivallettu, puhelimesta tulee muutenkin vain turhia lisäkuluja!
Eikö ihminen herranjumala pärjää ilman puhelinta? On sitä ennenkin ilman älyluureja oltu ja hyvin selvitty. Ei niistä puhelimista oo mökkireissulla lapsille kuin haittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kännykät voi takavarikoida (lasten on hyvä oppia, että eri huusholleissa on eri säännöt), mutta yhteydenpitoa omiin vanhempiin ei saisi suotta rajoittaa, eli pitäisi voida sitten soitella isovanhempien kännyköillä.
En ymmärrä miten lapsen perussairaus liittyy kännykän käyttöön - voivathan isovanhemmat soittaa apua tarvittaessa...? Vai liikkuuko lapsi paljon itsekseen siellä mökillä?
Vierailija kirjoitti:
Millä ehdoilla isovanhemmat suostuivat hoitajiksi? Mitä heidän kanssaan sovittiin? Mitä sanoivat kun puhuit heidän kanssaan puhelimen käytöstä? Itse ehdottaisin heille ratkaisua, että esim tunnin ajan illalla saa puhelinta käyttää. Toisaalta myös puhuisin isovanhempien kanssa, että vaikka puhelimia ei saa käyttää, tietävät lapset missä ne on ja pystyvät niillä tarvittaessa apua soittamaan (esim. vaikka juuri isovanhemmille).
Ap tässä. Onpa aihe herättänyt kovasti keskustelua! Ihan kaikkia kommentteja en ehtinyt lukea. Alkuperäisestä tilanteesta sen verran, että mökkinaapurin kautta saatiin yhteys isovanhempiin, ja pian tämän jälkeen toiselta lapselta tuli tekstari. Muuten on ilmeisesti mennyt ihan kivasti. En sitten lähtenyt hakemaan heitä kotiin, kun tänään haetaan joka tapauksessa. Lapset eivät kotioloissakaan roiku kännyköissä kiinni koko aikaa, vaan sitä käytetään erityisesti näin kauniina kesäpäivinä vain ihan perinteiseen viestittelyyn. Muualla lomaileviin kavereihin pidetään yhteyttä Whatsapilla, mutta harvakseltaan.
Aloite mökkeilyyn tuli isovanhemmilta, ja vastahakoisesti suostuimme. Viikko olisi voitu järjestää muutoinkin. Isovanhemmat ovat osoittautuneet epäluotettaviksi hoitajina aiemmin, mm. ruoka-ajoista ei ole piitattu (lääkityksen kannalta keskeistä), pienempänä nukkuma-ajoista ei välitetty, ja lasten perushoitoon ja -kasvatukseen on puututtu joko kysymättä tai ohjeiden vastaisesti (esim. lapsen hiukset leikattu lupaa kysymättä ja lasta kuljetettu pienenä autossa ilman turvaistuinta ). Alkoholismia, väkivaltaa tai muuta todella vakavaa ei kuitenkaan ole. Tiedän, että kuulostaa kokoelmalta av-kliseitä, mutta silti näin. Erityisesti lasten sille vanhemmalle, jonka vanhemmista tässä kyse, on ollut tärkeää, että isovanhempia nähdään, heillä kyläillään ja saavat "hoitaa" lapsia. Siksi lupa mökkeilyyn tässä tapauksessa heltisi, kun lapset ovat jo isompia. Puhelimesta sovittiin, että lapset laittavat iltaisin tekstiviestin miten on mennyt, mutta ei soitella. Yritin soittaa, kun lapsista ei kahteen päivään kuulunut mitään, ja kaikki mökillä olevat puhelimet olivat poissa päältä, siis myös isovanhempien. He eivät muutenkaan pidä puhelinta mukana tai päällä koko aikaa, vaikka siitäkin on moneen kertaan puhuttu, että jos ovat lasten kanssa keskenään, niin puhelin pitäisi olla mukana ja päällä, ja lapsia hoitava henkilö tavoitettavissa puhelimitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pimeäjorma kirjoitti:
Eikö ihminen herranjumala pärjää ilman puhelinta? On sitä ennenkin ilman älyluureja oltu ja hyvin selvitty. Ei niistä puhelimista oo mökkireissulla lapsille kuin haittaa
Pieni älli? Ei herranjumala kun et tajua!
Vierailija kirjoitti:
Päivä koululaisten kanssa mökillä.
Lapsi A 7v. lapsi B 10v. lapsi C 13v.Kaikki lapset kinusivat jo ensimmäisenä lomapäivä perinteistä päiväretkeä lähistöllä olevaan saareen, jossa meillä on grillikota, laavut, lintutorni. Otetaan eväät mukaan ja paistetaan lettuja. Kaikki ovat innoissaan ja lupaavat mennä nukkumaan, ilman kännykän näpräämistä aamutunneille.
Lapsi A:n huomaan nukkuvan jo klo 22.00, mutta vanhemmilla lapsilla on edelleen naama kännykällä. Kiellot menevät kuulloille korville, eihän mummolla ole kasvatusoikeutta. Käyn nukkumaan ja kielloista huolimatta lapset jäävät räpläämää puhelimeen.
Seuraava päivä:
Lapsi A herää ja syö aamiaisen mukisematta klo 9.00. Isovanhemmat valmistelevat päivän retkeä.Teinejä yritellään herätellä. Aamiainen korjataan, kun teinejä ei saada hereille. Lapsi A ratkatus jatkuu: milloin me lähdetään.Huomaan klo 10.30 lapsen B olevan heräillä ja lapsen pyynnöstä katan aamiaisen uudelleen ja yhä edelleen lapsella kännykkä on naamallaan sängyssä. Tulee aamiaiselle klo 11.00
Yritämme saada lasta C ylös ja aamiaiselle. Isoisä ja lapsi A ovat rannassa ja pelastusliivit odottavat noutajaansa. Aurinko paistaa, pieni tuulen vire odottaa saareen menijöitä.
Nyt ratkatuskuoroon on tullut myös lapsi B: milloin me lähdetään saareen. Isoisä ei osaa sanoa aikataulua, sillä se riippuu lapsi C joka on valvonut kännykällään yöntunneille asti.
Lapsi A valittaa jo nälkäänsä, eikä lounas tekisi pahaa isovanhemmille.Mummo päättää purkaa retkieväät ja valmistaa lounaan mökillä. Lapsi C nukkuu edelleen.
Lounas on valmis klo 13.00 ja lapsi C herää, kännykkä naamallaan. Muut syövät lounasta.
Klo on 15.00 ja nyt voimme lähteä retkelle saareen, kun porukka on saatu veneeseen ja jokaisella on elämänsä kallein aarre kädessään, pakattuna minikrip pussiin kastumisen varalta. Vara-akut tietysti mukana.
Olemme vihdoin ja viimein saaressa. Lapset ovat innoissaan, onkivat, kiikaroivat lintutornista, silloin kun puhelin ei pärise tai eivät lähettele viestejä. Paistamme lettuja. Iloa ja tekemistä olisi paljon, jos kännykkä riippuvuutta ei olisi.
Auringonlaskun myötä itikat valtaavat saaren ja lähdemme pois. Leikit jäi kesken, kun aikaa ei ollut tarpeeksi.Kaikki lapset kuorossa vaativat uutta retkeä, jo seuraavaksi aamuksi. Lupaavat herätä viimeistään klo 9.00 ja kännyn käytön vähemmäksi.
Mutta ei, sama toistuu päivästä toiseen, eikä isovanhemmat saa näiltä kännyriippuvaiselta rutiinia päiväänsä ja isovanhemmat ovat lopen uupuneita. Jotain kipeitä päätöksiä pitäisi tehdä, jotta homma jatkuisi, kun mikään aikataulu ei pidä.
Ei hyvä. Meillä tehtiin niin, että otettiin lapsen kännykästä nettiyhteys pois. Rajoitti hiukan sitä käyttöä, ei tietenkään kokonaan, offlinenakin voi pelailla tms.
Teinit tosin aina nukkuu pitkään, niin tehtiin myös omassa nuoruudessani 80-luvulla, eikä siitä voinut kännyköitä syyttää :)
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista päätellen täällä on paljon pienten lasten vanhempia, jotka eivät ymmärrä kuinka iso asia sosiaalinen media nuorille ja koululaisille on. Helppo se on nyt hiekkalaatikolta huudella, että joka päivä ei tarvii olla puhelin kourassa. Joo ei tarvii, mutta kyse on nimenomaan kaverisuhteista ja yhdessäolosta vaikka fyysisesti ei olla samassa paikassa. Jaetaan ja koetaan yhdessä vaikka sitä mummolassa oloa.
Mutta entä suomalaisen lapsen ja nuoren sosiaalliset taidot?
On silmiin pistävää seurata, vaikka ranskalaisten tai italiaisten lapsia käytöstavoissa ja sosiaalisissa taidoissa, siinä missä he keskustelevat keskenään ja aikuisten kanssa, suomalainen lapsi ja nuori pysyy tuppisuuna ja tuijottaa kännykkänsä ruutua ja hirnuu kuin hevonen, jos jotakin hauskaa on nähnyt ruudulta.
Suomalaisten sosiaalisten taitojen ja hyvien käytöstapojen puute heijastuu jo yhteiskunnassa, koska vientiyritysten on yhä vaikeampi saada työntekijöitä, joilla nuo taidot ja osaaminen olisi, vaikka he olisivat kuinka osaavia kommunikoimaan viestinnässä, mutta työelämässä kapulakielellä ei ole käyttöä.
Ja juuri sosiaaliset taidot opitaan lapsena ja ihmisten seurassa, ei muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ehdoilla isovanhemmat suostuivat hoitajiksi? Mitä heidän kanssaan sovittiin? Mitä sanoivat kun puhuit heidän kanssaan puhelimen käytöstä? Itse ehdottaisin heille ratkaisua, että esim tunnin ajan illalla saa puhelinta käyttää. Toisaalta myös puhuisin isovanhempien kanssa, että vaikka puhelimia ei saa käyttää, tietävät lapset missä ne on ja pystyvät niillä tarvittaessa apua soittamaan (esim. vaikka juuri isovanhemmille).
Ap tässä. Onpa aihe herättänyt kovasti keskustelua! Ihan kaikkia kommentteja en ehtinyt lukea. Alkuperäisestä tilanteesta sen verran, että mökkinaapurin kautta saatiin yhteys isovanhempiin, ja pian tämän jälkeen toiselta lapselta tuli tekstari. Muuten on ilmeisesti mennyt ihan kivasti. En sitten lähtenyt hakemaan heitä kotiin, kun tänään haetaan joka tapauksessa. Lapset eivät kotioloissakaan roiku kännyköissä kiinni koko aikaa, vaan sitä käytetään erityisesti näin kauniina kesäpäivinä vain ihan perinteiseen viestittelyyn. Muualla lomaileviin kavereihin pidetään yhteyttä Whatsapilla, mutta harvakseltaan.
Aloite mökkeilyyn tuli isovanhemmilta, ja vastahakoisesti suostuimme. Viikko olisi voitu järjestää muutoinkin. Isovanhemmat ovat osoittautuneet epäluotettaviksi hoitajina aiemmin, mm. ruoka-ajoista ei ole piitattu (lääkityksen kannalta keskeistä), pienempänä nukkuma-ajoista ei välitetty, ja lasten perushoitoon ja -kasvatukseen on puututtu joko kysymättä tai ohjeiden vastaisesti (esim. lapsen hiukset leikattu lupaa kysymättä ja lasta kuljetettu pienenä autossa ilman turvaistuinta ). Alkoholismia, väkivaltaa tai muuta todella vakavaa ei kuitenkaan ole. Tiedän, että kuulostaa kokoelmalta av-kliseitä, mutta silti näin. Erityisesti lasten sille vanhemmalle, jonka vanhemmista tässä kyse, on ollut tärkeää, että isovanhempia nähdään, heillä kyläillään ja saavat "hoitaa" lapsia. Siksi lupa mökkeilyyn tässä tapauksessa heltisi, kun lapset ovat jo isompia. Puhelimesta sovittiin, että lapset laittavat iltaisin tekstiviestin miten on mennyt, mutta ei soitella. Yritin soittaa, kun lapsista ei kahteen päivään kuulunut mitään, ja kaikki mökillä olevat puhelimet olivat poissa päältä, siis myös isovanhempien. He eivät muutenkaan pidä puhelinta mukana tai päällä koko aikaa, vaikka siitäkin on moneen kertaan puhuttu, että jos ovat lasten kanssa keskenään, niin puhelin pitäisi olla mukana ja päällä, ja lapsia hoitava henkilö tavoitettavissa puhelimitse.
Meilläkin on välillä hankalaa appivanhempien kanssa. Siellä ei noudateta mitään järkevää vuorokausirytmiä, syödään mitä/milloin sattuu jne. Lapsi kuitenkin viihtyy siellä, ja perusturvallisuus ei ole uhattuna. Siksi sallin lapseni kyläillä siellä loma-aikoina. Perusterve alakoululainen ei vahingoitu jos joskus vähän elää kuin pellossa.
Tästä ketjusta näkee hyvin, missä piilee lapsien huonovointisuuden syy. Ei ajatella lasta, vaan sitä mitä itsellä oli ennen vanhaan. "Aino ja Kalevikin käyvät seurakunnan tilaisuuksissa aina sunnuntaisin, siellä vaihdetaan kuulumiset (eilen ukkosti, Liisa sai opisekelupaikan), eikä tarvitse siksi soitella." Mutta ei nähdä omaa napaansa pidemmälle, ei haluta ymmärtää että lapsenlapsi elää somen ajassa. Lapsenlapsen sosiaalisilla suhteilla ei ole väliä, katkaisenpas ne kun itsellä ei ollut puhelinta nuorena, kasvatustapani on taatusti parempi kuin lapseni -siksi en välitä mitä äidin kanssa sovittiin -ajattelee itsekeskeinen keskenkasvuinen isovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista päätellen täällä on paljon pienten lasten vanhempia, jotka eivät ymmärrä kuinka iso asia sosiaalinen media nuorille ja koululaisille on. Helppo se on nyt hiekkalaatikolta huudella, että joka päivä ei tarvii olla puhelin kourassa. Joo ei tarvii, mutta kyse on nimenomaan kaverisuhteista ja yhdessäolosta vaikka fyysisesti ei olla samassa paikassa. Jaetaan ja koetaan yhdessä vaikka sitä mummolassa oloa.
Mutta entä suomalaisen lapsen ja nuoren sosiaalliset taidot?
On silmiin pistävää seurata, vaikka ranskalaisten tai italiaisten lapsia käytöstavoissa ja sosiaalisissa taidoissa, siinä missä he keskustelevat keskenään ja aikuisten kanssa, suomalainen lapsi ja nuori pysyy tuppisuuna ja tuijottaa kännykkänsä ruutua ja hirnuu kuin hevonen, jos jotakin hauskaa on nähnyt ruudulta.
Suomalaisten sosiaalisten taitojen ja hyvien käytöstapojen puute heijastuu jo yhteiskunnassa, koska vientiyritysten on yhä vaikeampi saada työntekijöitä, joilla nuo taidot ja osaaminen olisi, vaikka he olisivat kuinka osaavia kommunikoimaan viestinnässä, mutta työelämässä kapulakielellä ei ole käyttöä.
Ja juuri sosiaaliset taidot opitaan lapsena ja ihmisten seurassa, ei muuten.
Kyllä lähtee opitutkin sosiaaliset taidot, jos isovanhemmat estävät yhteydenpidon vanhempiin. Eivät lapset tyhmiä ole. Luonnollisesti lapset ahdistuvat tilanteesta. Jos tuossa tilanteessa isovanhemmat välittäisivät sosiaalisista taidoista, käyttäytyisivät he päinvastoin -ei estämällä yhteydenottoa kotiin.
Alue: Aihe vapaa
Parasta tuossa on, että lapset ovat turvassa ja heidän on hyvä olla. Ei tarvitse ainakaan stressata, ettei tiedä miten lapset voivat, kun ei saa yhteyttä -kuten ap:n tapauksessa.