Haluaisin kovasti toisen lapsen, mutta miten kestää raskaus ja valvottaminen?

Siinäpä se. Tähän voisi tietysti vastata, että kyllä se pieni rakas on kaiken arvoista eikä pitäisi "turhasta" valittaa. Mutta oikeasti koin ensimmäinen kanssa raskauden todella rankasti sekä henkisesti että fyysisesti. Mulla on lisäksi pahoja univaikeuksia ihan muutenkin, ja vauva-ajan unettomuus meinasi välillä viedä järjen. Onneksi on ihana mies joka ymmärsi kaiken ja auttoi valtavasti.

Olisi monella tavalla hienoa jos pitkällä tähtäimellä lapsia olisi kaksi. Ja tämä on ainoa elämäni, haluaisin kovasti kokea ne vauva-ajan ihanuudet vielä kerran - niitäkin oli, paljon! Sitähän ei toki tiedä että mitä kaikkia ongelmia, sairauksia ja yllätyksiä eteen saattaisi tulla (ja saattaa tulla tämän ensimmäisenkin kanssa vielä vaikka mitä), mutta yritän nyt nämä spekulaatiot sentään pitää pois mielestä.

Lapsi alkaa olla sen ikäinen, että elämä helpottaa pikkuhiljaa. Tässä käy todennäköisesti niin, että jossain vaiheessa tulee vauvakuume, jätetään ehkäisy pois, ja se toinen tulee jos on tullakseen, ja sitten vain kestän ne negatiiviset puolet taas. Etukäteen ajateltuna tuntuu vain lähes mahdottomalta selvitä toisesta samanlaisesta valvomisesta uudestaan... Se raskaus nyt vielä jotenkin menisi, hampaita kiristellen :P

Miten te joilla on ollut samoja fiiliksiä pärjäsitte uuden raskauden ja vauva-ajan?