Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koiranpentu näykkii
22.06.2016 |
Meille tuli pari viikkoa sitten sekarotunen narttupentu, kauheen hellyyttävä, sulonen ja fiksu tapaus mut vaikuttaa myös äärettömän kovapäiseltä. Pahin ongelma on ollu ton näykkiminen, joka on välillä aivan hillitsemätöntä, ja joo, tiesin kyllä pennun ostaessani että se tulee näykkimään mutta nyt mikään ei tunnu auttavan.
Pentu näykkii kokoajan kaikkea mihin yltää ja hyppii jos ei yllä, eli varpaita, nilkkoja, käsiä ja jopa kasvoja ja nuo pentuhampaat on nii terävät ja lähipiirissä pieniä lapsia että ois hyvä saada tuota hillittyä. Tuo tuntuu myös ottavan kaiken leikkinä, eli vaikka kuinka ärähtäis nii se hetkeksi perääntyy ja laskee etupään lattiaan ja takapään ilmaan ja tulee kohti kahta kauheammin, ei siis millään tajua leikin loppumista, vaikka tilanteesta lähtis pois. Tiedän että tää on pienelle pennulle normaalia käytöstä, mutta meillä alkaa keinot loppumaan. Ite en ole fyysisesti ikinä rankaissut, mies joskus napannut niskasta kiinni kun meno on äitynyt liian hurjaksi, mutta innostuu siitäkin vaa lisää. Yleensä kielletään eka, sitten pyritään olemaan huomioimatta kokonaan ja lopuksi kävellään pois koiran ulottamattomiin, mutta takasin tullessa jatkaa samalla tavalla. Oisko mitään vinkkejä, mikä saattais auttaa? Suihkepullo tai joku muu "rangaistus"? Apuja tosiaan tarvittais, en missään nimessä halua että pentu oppii että pureminen on jees ja jatkaa sitä vielä vanhemmalla iällä. :/
Vielä viimeinen kysymys, eli pennun leikkiessä se tulee monesti sohvan viereen istumaan/makoilemaan mun lähelle, ja kun koitan koskea tai silittää niin nappaa nopeasti kädestä, kääntää katseen pois ja toistaa. Onko tääki leikkiä, vai eikö pidä kosketuksesta ja pitäisikö mun tällöin lopettaa, vai oppiiko että näykkimällä saa olla rauhassa? Miten toimia? Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista :)
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Hienoo ku koirista mitään ymmärtämättömät ottaa pennun... Toivottavasti ootte ees perehtyny rodun (tässä tapauksessa rotujen) luontaisiin ominaisuuksiin ja todenneet ne teille sopiviks.
Kukaan ei ole seppä syntyessään. Meillä on nyt viides koira, enkä ole kyllä vieläkään ihan pro kasvattaja ja kouluttaja, mutta jokaisen koiran kanssa on aina onnistuttu paremmin.
Ihan samanlaista se korian kasvattaminen on kuin lasten kasvattaminen. Pitää vaan olla kärsivällinen ja johdonmukainen. Koirankasvatuskirjoista saa hyviä vinkkejä, mutta mikään keino ei toimi joka koiraan, pitää vaan opetella tuntemaan se oma koira ja keksiä sille sopivia opetustapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta! Pentu on joskus joutunut lattialle selälleen, mutta ei sekään tunnu auttavan. Pitää kokeilla vielä :) Tuntuu tuosta silittelystäkin riehaantuvan, paitsi väsyneenä selvästi nauttii kosketuksesta.
Pureminen ei missään vaiheessa ollut söpöä, ihan aluksi ei tosin varovaisesta suulla tunnustelusta sanottu mitään, kun ajateltiin että suu on koiran kädet, mutta heti kun kävi yhtään kipeää niin älähdettiin, siis ihan ekasta päivästä asti. Onhan tuo tosiaan ollu meillä vasta pari viikkoa, eli ei välttämättä edes ymmärrä mitä siltä halutaan. On siis vasta vähän vajaa 10vko, ei paljoa ole ehtinyt kasvaa.
-ap
Ei ole paljon kasvanut? Onkohan se ihan terve? Meille tuli 7vko ikäinen pettu 2 viikkoa sitten ja sen on kasvanut pari kiloa, paino noussut siis kolmanneksella. Kasvaa ihan silmissä.
Haha, meinasin lähinnä siis että ihan yhtä pentu on edelleen! :) painoa ja kokoa on tullut ihan normaalisti lisää, juurikin aikalailla kilo viikossa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoo ku koirista mitään ymmärtämättömät ottaa pennun... Toivottavasti ootte ees perehtyny rodun (tässä tapauksessa rotujen) luontaisiin ominaisuuksiin ja todenneet ne teille sopiviks.
Kukaan ei ole seppä syntyessään. Meillä on nyt viides koira, enkä ole kyllä vieläkään ihan pro kasvattaja ja kouluttaja, mutta jokaisen koiran kanssa on aina onnistuttu paremmin.
Ihan samanlaista se korian kasvattaminen on kuin lasten kasvattaminen. Pitää vaan olla kärsivällinen ja johdonmukainen. Koirankasvatuskirjoista saa hyviä vinkkejä, mutta mikään keino ei toimi joka koiraan, pitää vaan opetella tuntemaan se oma koira ja keksiä sille sopivia opetustapoja.
Kiitos tästä kommentista, lohduttaa kovasti uutta koiranomistajaa. :) hyvä tästä vielä tulee!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan en jaksa uskoa että tuolle nuo selättämiset, ärähdykset ja kuonosta kiinni ottamiset toimisivat, mutta kaipa se täytyy nyt kokeilla kaikkea.
Olisiko julmaa, jos pennun riehaantuessa näykkimään sen kantaisi johonkin virikkeettömään tilaan siihen asti että rauhoittui, vai onko parempi itse poistua tilanteesta? Muistan lukeneeni joskus, että pennulle negatiivinenkin huomio on huomiota, eli syliin nostaminenkin ja esim. aitaukseen kantaminen. Miten tuota EI-käskyä voisi vahvistaa, ellei käyttämällä sitä oikeassa tilanteessa?
-ap
Kyllä selättäminen ja kuonosta kiinni ottaminen toimii parhaiten. Pennun kasvatus on pitkäjänteistä työtä, hyviä hermoja ja kivaa kesää ap :)
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka ehdotti vinkaisu-metodia, se tosiaan toimi pari ensimmäistä kertaa, pentu perääntyi heti ja istui ihmettelemään, mutta nyttemmin ei tunnu auttavan ollenkaan. Liekö ei osattu viedä tilannetta oikein loppuun, kun ei enää usko vinkaisua vaan jatkaa vaan :(
Sallittua purtavaa pennulla on, leluja ja vanhoja sukkia ja puruluita, mutta jostain syystä meidän kädet on nii paljon mieluisammat järsittävät. Hyvä tietää ettei niskasta kiinni ottaminen auta, vaikka ollaankin se jo todettu. En missään nimessä haluaisi satuttaa koiraa tai saada sitä epävarmaksi, mutta jos ei muut keinot toimi niin pakko kait se on jotain keksiä. Oon käyttäny myös pakkosylitystä, eli kun riehaantuu liikaa niin koira paikoilleen ja pois pääsee vasta kun on rauhoittunut. Ekalla kerralla kesti 15min, nyt aika vähän lyhentynyt, mutta ei tuon puremisen kanssa tunnu fiksulta kun pitäisi 3000 kertaa päivässä olla toistamassa...
-ap
Pakkohan sitä pentua on estää puremasta ja niskasta tarttuminen on luontainen keino siihen. Vinkasu kertoo että sattuu ja ei sanan murhadus on kielto. Paljon vain toistoja, niin kyllä se alkaa toimia. Jo opituista huonoista tavoista on vaikeampi päässä eroon, kuin estää niiden muodostominen heti alkuunsa. Usein virhe on se että pienelle pennulle sallitaan aisioita, joita ei olisi pitänyt sallia ja niitä on hankala kitkeä pois pennun kasvettua ja huonon tavan muututtua erittäin rasittavaksi ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pentua voi estää muutenkin puremasta kuin riepottaa niskasta tai heittää selälleen, esim. pitää paikallaan, kunnes rauhoittuu. Kyseessä on LAPSI, joka vasta hakee rajojaan ja ne tulee opettaa lempeän määrätietoisesti.
Ap, älä missään nimessä lähde sille linjalle, että kokeilet kaikkea kerran pari ja sitten vaihdat. Pentutarvitsee nimenomaan pitkäaikaista, johdonmukaista ja määrätietoista asioiden toistamista.
Av-palstan sijaan saisit varmaan parempia neuvoja jostain koirapalstalta, pennun kasvattajalta tai koirankouluttajalta. Oletteko harkinneet pentukurssia? :) (muistakaa varmistaa, että on positiivisilla menetelmillä toimiva koirakoulu, jos sellaiseen menette - ei maksa maltaita pentukurssi ja sieltä saa ensimmäisen koiransa kanssa hyvät eväät jatkoon!)
Ja tärkeintä tosiaan nyt pentuna opettaa peruskäytöstavat. Tekee koiran teini-iästä sitten huomattavasti siedettävämmän. Aikuisena koira kuin koira rauhoittuu, mutta moni pässinpää antaa sen 1-2v koiran sitten vaan pois, kun ei pentuna osattu tai tajuttu kouluttaa ja ei kestä teinimörkökoiraa.
Kuonosta tarttuminen oli keino, jonka oman roturisteytyksen kasvattaja neuvoi, toimi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka ehdotti vinkaisu-metodia, se tosiaan toimi pari ensimmäistä kertaa, pentu perääntyi heti ja istui ihmettelemään, mutta nyttemmin ei tunnu auttavan ollenkaan. Liekö ei osattu viedä tilannetta oikein loppuun, kun ei enää usko vinkaisua vaan jatkaa vaan :(
Sallittua purtavaa pennulla on, leluja ja vanhoja sukkia ja puruluita, mutta jostain syystä meidän kädet on nii paljon mieluisammat järsittävät. Hyvä tietää ettei niskasta kiinni ottaminen auta, vaikka ollaankin se jo todettu. En missään nimessä haluaisi satuttaa koiraa tai saada sitä epävarmaksi, mutta jos ei muut keinot toimi niin pakko kait se on jotain keksiä. Oon käyttäny myös pakkosylitystä, eli kun riehaantuu liikaa niin koira paikoilleen ja pois pääsee vasta kun on rauhoittunut. Ekalla kerralla kesti 15min, nyt aika vähän lyhentynyt, mutta ei tuon puremisen kanssa tunnu fiksulta kun pitäisi 3000 kertaa päivässä olla toistamassa...
-ap
Tuntuu ehkä tyhmältä, mutta pikkuhiljaa ne toistot vähenee ja koira alkaa oppimaan. Pitää olla johdonmukainen ja kärsivällinen, vaikka joutuisikin sen 3000 kertaa tekemään. Koiraa ei satu eikä se tule epävarmaksi aloillaan pitämisestä, väkivalta on eri juttu ja on tietysti ihan ehdoton EI.
Vierailija kirjoitti:
Pentua voi estää muutenkin puremasta kuin riepottaa niskasta tai heittää selälleen, esim. pitää paikallaan, kunnes rauhoittuu. Kyseessä on LAPSI, joka vasta hakee rajojaan ja ne tulee opettaa lempeän määrätietoisesti.
Ap, älä missään nimessä lähde sille linjalle, että kokeilet kaikkea kerran pari ja sitten vaihdat. Pentutarvitsee nimenomaan pitkäaikaista, johdonmukaista ja määrätietoista asioiden toistamista.
Av-palstan sijaan saisit varmaan parempia neuvoja jostain koirapalstalta, pennun kasvattajalta tai koirankouluttajalta. Oletteko harkinneet pentukurssia? :) (muistakaa varmistaa, että on positiivisilla menetelmillä toimiva koirakoulu, jos sellaiseen menette - ei maksa maltaita pentukurssi ja sieltä saa ensimmäisen koiransa kanssa hyvät eväät jatkoon!)
Ja tärkeintä tosiaan nyt pentuna opettaa peruskäytöstavat. Tekee koiran teini-iästä sitten huomattavasti siedettävämmän. Aikuisena koira kuin koira rauhoittuu, mutta moni pässinpää antaa sen 1-2v koiran sitten vaan pois, kun ei pentuna osattu tai tajuttu kouluttaa ja ei kestä teinimörkökoiraa.
Kiitos vastauksesta! :) saattaa olla, että emme ole olleet tarpeeksi johdonmukaisia ja luovuttaneet yhden tavan kanssa liian helpolla kun ei heti tunnu toimivan. Nyt siis hakusessa se yks tietty tapa, jota jatkossa käytettäisiin. Pitää tosiaan muillekin palstoille vielä kirjoittaa. Pentukurssia ollaan suunniteltu, mutta ymmärtääkseni pennun pitäisi olla vähän vanhempi että voidaan ilmottautua, ei ole saanut rokotustakaan vielä. Ne siis tässä lähitulevaisuudessa :)
Juurikin tuon takia haen neuvoja jo nyt, ettei huonot tavat iskostu pennusta asti! Niistä voi olla sitten vanhemmalla iällä vaikeampi päästä eroon.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka ehdotti vinkaisu-metodia, se tosiaan toimi pari ensimmäistä kertaa, pentu perääntyi heti ja istui ihmettelemään, mutta nyttemmin ei tunnu auttavan ollenkaan. Liekö ei osattu viedä tilannetta oikein loppuun, kun ei enää usko vinkaisua vaan jatkaa vaan :(
Sallittua purtavaa pennulla on, leluja ja vanhoja sukkia ja puruluita, mutta jostain syystä meidän kädet on nii paljon mieluisammat järsittävät. Hyvä tietää ettei niskasta kiinni ottaminen auta, vaikka ollaankin se jo todettu. En missään nimessä haluaisi satuttaa koiraa tai saada sitä epävarmaksi, mutta jos ei muut keinot toimi niin pakko kait se on jotain keksiä. Oon käyttäny myös pakkosylitystä, eli kun riehaantuu liikaa niin koira paikoilleen ja pois pääsee vasta kun on rauhoittunut. Ekalla kerralla kesti 15min, nyt aika vähän lyhentynyt, mutta ei tuon puremisen kanssa tunnu fiksulta kun pitäisi 3000 kertaa päivässä olla toistamassa...
-ap
Tuntuu ehkä tyhmältä, mutta pikkuhiljaa ne toistot vähenee ja koira alkaa oppimaan. Pitää olla johdonmukainen ja kärsivällinen, vaikka joutuisikin sen 3000 kertaa tekemään. Koiraa ei satu eikä se tule epävarmaksi aloillaan pitämisestä, väkivalta on eri juttu ja on tietysti ihan ehdoton EI.
Kiitos! Toimisikohan tuo aloillaan pitäminen sitten paremmin kuin vinkaisut tai muut tuossa näykkimisessä, pitää lähtä kokeilemaan. :) suurin pelko tietenkin on, että pentu menettää meihin luottamuksensa.
-ap
Tietty näykkiminen kuuluu aina asiaan. Kaikki koiranpennut tekevät sitä. Kaikki.
Niillä ei ole käsiä eikä sormia, joten ne tutustuvat ympäröivään maailmaan, milläs muullakaan kuin: hampaillaan ja suullaan.
Kuten emokin laittaa pennulle rajat (jos näykkii liian kovaa, emo korjaa käytöstä), se on omistajan tehtävä. Pitäisi vaan osata lukea tilannetta. Milloin koira leikkii, milloin se on enemmän ns. tosissaan. Jos näykkii liian kovaa, pitää puuttua ja rajata oikea käytös väärästä. Mutta ei kaikkea tarvitse kieltää. Säälittää ne jatkuvasti "ei, ei, ei" -sanaa toistavat, kieltosanan merkityksen kokonaan tuhoavat koiralliset.
En tiedä lohduttaako, mutta kyllä se näykkiminen menee ohi iän karttuessa. Nyt vähän huumorintajua ja "koiran mieltä" elämään. Koiran omistaja ei voi olla huumorintajuton, joustamaton jörrikkä, vaan tilanteisiin pitää suhtautua pilkettä silmäkulmassa ja osata lukea tilanteita yksilöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietty näykkiminen kuuluu aina asiaan. Kaikki koiranpennut tekevät sitä. Kaikki.
Niillä ei ole käsiä eikä sormia, joten ne tutustuvat ympäröivään maailmaan, milläs muullakaan kuin: hampaillaan ja suullaan.
Kuten emokin laittaa pennulle rajat (jos näykkii liian kovaa, emo korjaa käytöstä), se on omistajan tehtävä. Pitäisi vaan osata lukea tilannetta. Milloin koira leikkii, milloin se on enemmän ns. tosissaan. Jos näykkii liian kovaa, pitää puuttua ja rajata oikea käytös väärästä. Mutta ei kaikkea tarvitse kieltää. Säälittää ne jatkuvasti "ei, ei, ei" -sanaa toistavat, kieltosanan merkityksen kokonaan tuhoavat koiralliset.En tiedä lohduttaako, mutta kyllä se näykkiminen menee ohi iän karttuessa. Nyt vähän huumorintajua ja "koiran mieltä" elämään. Koiran omistaja ei voi olla huumorintajuton, joustamaton jörrikkä, vaan tilanteisiin pitää suhtautua pilkettä silmäkulmassa ja osata lukea tilanteita yksilöllisesti.
Kiitti vastauksesta, näin minäki oon aatellu :) suurin kysymys onkin se, miten sitä käytöstä korjaisi. Pentu tekee edelleen sitä, että "maistelee" kättä varovasti hampaillaan, ja olen antanut tehdä niin, toivottavasti ongelma ei piile siinä. :/ aina kun käy kipeää niin tehdään tai ainakin yritetään tehdä asia selväksi. Sallittua purtavaa on, ja niiden pureskelusta saatetaan kehuakin.
Hyviä neuvoja jokatapauksessa, kiitos niistä! :) Pyrimme olemaan menettämättä hermoja, vaikka tuo pikkunen välillä koetteleekin.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Ei ole paljon kasvanut? Onkohan se ihan terve? Meille tuli 7vko ikäinen pettu 2 viikkoa sitten ja sen on kasvanut pari kiloa, paino noussut siis kolmanneksella. Kasvaa ihan silmissä.