Koiranpentu näykkii
Meille tuli pari viikkoa sitten sekarotunen narttupentu, kauheen hellyyttävä, sulonen ja fiksu tapaus mut vaikuttaa myös äärettömän kovapäiseltä. Pahin ongelma on ollu ton näykkiminen, joka on välillä aivan hillitsemätöntä, ja joo, tiesin kyllä pennun ostaessani että se tulee näykkimään mutta nyt mikään ei tunnu auttavan.
Pentu näykkii kokoajan kaikkea mihin yltää ja hyppii jos ei yllä, eli varpaita, nilkkoja, käsiä ja jopa kasvoja ja nuo pentuhampaat on nii terävät ja lähipiirissä pieniä lapsia että ois hyvä saada tuota hillittyä. Tuo tuntuu myös ottavan kaiken leikkinä, eli vaikka kuinka ärähtäis nii se hetkeksi perääntyy ja laskee etupään lattiaan ja takapään ilmaan ja tulee kohti kahta kauheammin, ei siis millään tajua leikin loppumista, vaikka tilanteesta lähtis pois. Tiedän että tää on pienelle pennulle normaalia käytöstä, mutta meillä alkaa keinot loppumaan. Ite en ole fyysisesti ikinä rankaissut, mies joskus napannut niskasta kiinni kun meno on äitynyt liian hurjaksi, mutta innostuu siitäkin vaa lisää. Yleensä kielletään eka, sitten pyritään olemaan huomioimatta kokonaan ja lopuksi kävellään pois koiran ulottamattomiin, mutta takasin tullessa jatkaa samalla tavalla. Oisko mitään vinkkejä, mikä saattais auttaa? Suihkepullo tai joku muu "rangaistus"? Apuja tosiaan tarvittais, en missään nimessä halua että pentu oppii että pureminen on jees ja jatkaa sitä vielä vanhemmalla iällä. :/
Vielä viimeinen kysymys, eli pennun leikkiessä se tulee monesti sohvan viereen istumaan/makoilemaan mun lähelle, ja kun koitan koskea tai silittää niin nappaa nopeasti kädestä, kääntää katseen pois ja toistaa. Onko tääki leikkiä, vai eikö pidä kosketuksesta ja pitäisikö mun tällöin lopettaa, vai oppiiko että näykkimällä saa olla rauhassa? Miten toimia? Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista :)
Kommentit (33)
Kyynelkaasu lopetti ainakin Ranskassa baarituolien ja pullojen lentelyn ilmatilassa. Voisit kokeilla. En tiedä toimiiko, mutta saapihan sitä kokkeilla.
Pennut tutustuu asioihin puremalla, se on niille luontaista. Sen verran voin lohduttaa että pureminen loppuu sen jälkeen kun hampaat vaihtuu jossain 4kk iässä.
Puremisesta pitää tietysti kieltää ja tarvittaessa tartuttaan niskasta kiinni ja jos tästä viillityy, niin selälleen lattialle.
Ilmeisesti se pureminen oli alussa söpöä, eikä siihen silloin puututtu ja pennun kasvaessa se ei enää olekkaan kivaa?
Yritä saada koira rauhottumaan silittelemällä, ei sen pitäisi silloin purra vaan rauhottua. Aika outo koira jos ei tykkää koskettelusta ja rapsuttelusta.
Ottaa tuon ärisemisen ja kiellot ym. leikkinä. Tuskin edes ymmärtää kieltosanaa vielä. Aina kun näykkää niin heti jätetään huomiotta hetkeksi. Jos sylissä niin laietaan maahan. Ei rangaistuksia. Heti vaan huomiotta, joka kerta. Oppii kyllä ajan kanssa. Lisää neuvoja kirjassa Happy puppy handbook.
Voi mennä ohi iän myötä.
Joillakin tepsii suihkaus vesipullosta. Meillä pentu avasi suunsa ammolleen ja totesi, et tänne vaan, kivaa!
Pennun emo ilmoittaisi kyllä pennulle, et näykkiminen ei ole ok. Itse ottaisin niskasta kiinni, jos mua näykkisi. Muuten olen positiivisten kasvatusmenetelmien kannattaja. Myös selän kääntäminen ja huomiotta jättäminen kertoo pennulle, et tuo ei ole ok.
Meillä ei aikuisiällä näykkinyt ikinä, vaik pentuna hampaitaan meihin teroitteli.
Antaa lapsen leikkiä. Se on pennun tapa kasvaa aikuiseksi.
Meillä pentu puri ihmisten varpaita ja toisen koiran korvia. Käytettiin kukkasumutinta. Ruiskaus vettä kuonolle kun oli tarttumassa kiinni, perääntyi heti.
Meillä suihkuteltiin etikka/vesi seosta paikkoihin, joita pentu halusi järsiä - mukaanlukien ihmisten jalat (joo, haistiin tosi hyvälle :)). Kun oikein paha riehukohtaus iski, käytettiin myös jäähyttämistä.
Tuohon loppuosaan en pysty kommentoimaan tilannetta näkemättä.
Vingahda kimeästi kun puree, se tarkoittaa että au sattuu koirakielellä.
Tarttuu kävellessä lahkeeseen, vingahda ja pysähdy hetkeksi, jatka matkaa rauhallisesti.
Hellyyttä/huomiota pennulle vain kun kutsut sen luokse, esim lattialle istumaan ja naputa lattiaa. Anna puruluita.
Kun näykkää niin vinkaise kovaa. Se on pennulle merkki että nyt sattui. Äriseminen vain yllyttää leikkimään lisää. Tarjoa aina joku lelu suuhun kun puree ja jos ei sillä lopeta niin sitten ei mitään huomiota pennulle. Parempi jos olisi joku oma tila johon voisi laittaa "jäähylle" hetkeksi. Ja pois pääsee vasta kun rauhoittuu. Sellainen tila siis mistä näkee teidät koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Pennut tutustuu asioihin puremalla, se on niille luontaista. Sen verran voin lohduttaa että pureminen loppuu sen jälkeen kun hampaat vaihtuu jossain 4kk iässä.
Puremisesta pitää tietysti kieltää ja tarvittaessa tartuttaan niskasta kiinni ja jos tästä viillityy, niin selälleen lattialle.
Ilmeisesti se pureminen oli alussa söpöä, eikä siihen silloin puututtu ja pennun kasvaessa se ei enää olekkaan kivaa?
Yritä saada koira rauhottumaan silittelemällä, ei sen pitäisi silloin purra vaan rauhottua. Aika outo koira jos ei tykkää koskettelusta ja rapsuttelusta.
Kiitos vastauksesta! Pentu on joskus joutunut lattialle selälleen, mutta ei sekään tunnu auttavan. Pitää kokeilla vielä :) Tuntuu tuosta silittelystäkin riehaantuvan, paitsi väsyneenä selvästi nauttii kosketuksesta.
Pureminen ei missään vaiheessa ollut söpöä, ihan aluksi ei tosin varovaisesta suulla tunnustelusta sanottu mitään, kun ajateltiin että suu on koiran kädet, mutta heti kun kävi yhtään kipeää niin älähdettiin, siis ihan ekasta päivästä asti. Onhan tuo tosiaan ollu meillä vasta pari viikkoa, eli ei välttämättä edes ymmärrä mitä siltä halutaan. On siis vasta vähän vajaa 10vko, ei paljoa ole ehtinyt kasvaa.
-ap
Kun kerran taas näykkäisee niin laita suupielet hampaitten väliin ja leuat kiinni. Kerran se vinkasee mutta sitten ei enää näyki. Toiminut jokaisella koiralla jonka olen omistanut. Ja muuten en sitten "pahoinpitele" koiria, joten turha tulla siitä vinkumaan.
Koiranpennulle on luontaista leikkiä tuolla tavalla näykkimällä, ja ei, se ei tajua tekevänsä väärin jos ette sitä rankaise. Suihkepullo toimii, tai sitten vaikka otat koiran kuonon ympäriltä kiinni ettei pääse avaamaan suuta/puremaan, kiellät painokkaasti ja pidät koiraa aloillaan kunnes rauhoittuu. Niskasta kiinni ottamista koira ei ymmärrä rangaistukseksi, aloillaan pitäminen sen sijaan on melko tehokasta. Tämä muutenkin riehumiseen, ei vain näykkimisen yhtedessä. Pentu usein saattaa vinkua tässä kohtaa, mutta ei sitä satu (kun et tietenkään käytä liian kovia otteita, vain sen verran, että pysyy paikallaan). Pidät koiran aloillaan kunnes rauhoittuu, kun koira alkaa kasvaa, saatat ihan oikeasti joutua käyttämään voimaa sen kanssa "painimiseen" joten mitä nopeammin otat tilanteen haltuun sitä helpommalla pääset jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Voi mennä ohi iän myötä.
Joillakin tepsii suihkaus vesipullosta. Meillä pentu avasi suunsa ammolleen ja totesi, et tänne vaan, kivaa!
Pennun emo ilmoittaisi kyllä pennulle, et näykkiminen ei ole ok. Itse ottaisin niskasta kiinni, jos mua näykkisi. Muuten olen positiivisten kasvatusmenetelmien kannattaja. Myös selän kääntäminen ja huomiotta jättäminen kertoo pennulle, et tuo ei ole ok.
Meillä ei aikuisiällä näykkinyt ikinä, vaik pentuna hampaitaan meihin teroitteli.
Kiitos! Lohduttavaa kuulla että näykkiminen on iän myötä loppunut. :) huomiotta jättäminenkin tuntuu tepsivän vain siihen asti, että pentu keksii muuta tekemistä. Suihkepulloa pitäisi tosiaan testata, vaikka epäilen ettei tuo siitäkään välittäisi riehaantuessaan.
-ap
Kahden koiran omistajan voin kertoa että meillä toimi molempien kanssa "aaaaaiiii" komento, eli joka kerta kun pentu näykkäs kiljaisin "aaiii" ja pentu lopetti heti. Ei kestä kauan kun pentu ymmärtää että pureminen sattuu ja lopettaa puremisen kokonaan. Kannattaa kokeilla, tämä todella toimii!!
Ps. Koiran voi kouluttaa ilman väkivaltaa ja suihkupulloja!
Hienoo ku koirista mitään ymmärtämättömät ottaa pennun... Toivottavasti ootte ees perehtyny rodun (tässä tapauksessa rotujen) luontaisiin ominaisuuksiin ja todenneet ne teille sopiviks.
Niille jotka ehdotti vinkaisu-metodia, se tosiaan toimi pari ensimmäistä kertaa, pentu perääntyi heti ja istui ihmettelemään, mutta nyttemmin ei tunnu auttavan ollenkaan. Liekö ei osattu viedä tilannetta oikein loppuun, kun ei enää usko vinkaisua vaan jatkaa vaan :(
Sallittua purtavaa pennulla on, leluja ja vanhoja sukkia ja puruluita, mutta jostain syystä meidän kädet on nii paljon mieluisammat järsittävät. Hyvä tietää ettei niskasta kiinni ottaminen auta, vaikka ollaankin se jo todettu. En missään nimessä haluaisi satuttaa koiraa tai saada sitä epävarmaksi, mutta jos ei muut keinot toimi niin pakko kait se on jotain keksiä. Oon käyttäny myös pakkosylitystä, eli kun riehaantuu liikaa niin koira paikoilleen ja pois pääsee vasta kun on rauhoittunut. Ekalla kerralla kesti 15min, nyt aika vähän lyhentynyt, mutta ei tuon puremisen kanssa tunnu fiksulta kun pitäisi 3000 kertaa päivässä olla toistamassa...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Hienoo ku koirista mitään ymmärtämättömät ottaa pennun... Toivottavasti ootte ees perehtyny rodun (tässä tapauksessa rotujen) luontaisiin ominaisuuksiin ja todenneet ne teille sopiviks.
Kiitos vastauksesta ja huolestasi! :) koiran hankkimista ehdittiin suunnitella parin vuoden ajan, ja pennussa on juurikin niitä rotuja joita oltiin meille mietitty ja todettu sopiviksi. Toki niinkuin huomasit, kyseessä on meille ensimmäinen pentu, ja opittavaa on paljon, vaikka aikuisista koirista löytyykin kokemusta. :)
-ap
Sekunniksi kuonosta kiinni ja silmiin katsominen ja "Ei".
Tavallaan en jaksa uskoa että tuolle nuo selättämiset, ärähdykset ja kuonosta kiinni ottamiset toimisivat, mutta kaipa se täytyy nyt kokeilla kaikkea.
Olisiko julmaa, jos pennun riehaantuessa näykkimään sen kantaisi johonkin virikkeettömään tilaan siihen asti että rauhoittui, vai onko parempi itse poistua tilanteesta? Muistan lukeneeni joskus, että pennulle negatiivinenkin huomio on huomiota, eli syliin nostaminenkin ja esim. aitaukseen kantaminen. Miten tuota EI-käskyä voisi vahvistaa, ellei käyttämällä sitä oikeassa tilanteessa?
-ap
Vielä viimeiseen kappaleeseen lisäys, että kun lopulta annan silittämisen kanssa periksi, pentu tulee takaisin lähelle, minkä takia olen ajatellut ettei ainakaan ole häiriintynyt tai pelkää.
-ap