Mitä sinä teet, kun muistat jonkun nolon tapahtuman menneisyydestä?

Mun elämässä riittää noloutta ihan nykyisyyteen asti eli en tee mitään.

En minäkään oikein reakoi siihen

Karkotan ajatuksen ravistamalla päätäni.

Mutisen kans jotain ei helvetinhelvetti ja oivoivoi ja ei vittumäkuolen :D

Mielikuvaharjoittelen: Ajattelen, että tuo tapahtuma on yksi kansio. Vien sen kellariin metalliseen arkistokaappiin, ja paiskaan kaapin laatikon kiinni. Voi kuulostaa hassulta, mutta on auttanut. En enää jumita menneisiin läheskään yhtä paljon kuin ennen.

Sihisen hampaat irvessä hetken x)

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvaharjoittelen: Ajattelen, että tuo tapahtuma on yksi kansio. Vien sen kellariin metalliseen arkistokaappiin, ja paiskaan kaapin laatikon kiinni. Voi kuulostaa hassulta, mutta on auttanut. En enää jumita menneisiin läheskään yhtä paljon kuin ennen.

No mutta mitä teet juuri sillä hetkellä, kun se muisto tulee. Et varmaankaan juuri sillä hetkellä rupea ajattelemaan kansioita. Irvistätkö vai ravisteletko päätäsi?

Ihan samoja reaktioita, just joku "voi helvetin helvetin helvetti" ja facepalm. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvaharjoittelen: Ajattelen, että tuo tapahtuma on yksi kansio. Vien sen kellariin metalliseen arkistokaappiin, ja paiskaan kaapin laatikon kiinni. Voi kuulostaa hassulta, mutta on auttanut. En enää jumita menneisiin läheskään yhtä paljon kuin ennen.

No mutta mitä teet juuri sillä hetkellä, kun se muisto tulee. Et varmaankaan juuri sillä hetkellä rupea ajattelemaan kansioita. Irvistätkö vai ravisteletko päätäsi?

Eikun just silloin. En minä tietoisesti kaivele menneitä mokia ja "arkistoi" niitä. EI tuossa nyt kauaa mene. Kun tekniikka on tuttu, ei varmaan sitä hetkellistä kiroilu- ja noloustunnetta kauempaa.

Minulla on muutama ajatuspolku jota pitkin pystyn kätevästi siirtymään pois. Toimivat joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvaharjoittelen: Ajattelen, että tuo tapahtuma on yksi kansio. Vien sen kellariin metalliseen arkistokaappiin, ja paiskaan kaapin laatikon kiinni. Voi kuulostaa hassulta, mutta on auttanut. En enää jumita menneisiin läheskään yhtä paljon kuin ennen.

Huoh, en minäkään "jumita" näihin noloihin muistoihin tai piehtaroi niissä. Aloituksen tarkoitus ei ollut keskustella vanhojen muistelusta vaan siitä ensireaktiosta noloon muistoon. Joskus niitä muistoja vain tulee ja ne häviävät yhtä nopeasti, kun ovat tulleet. Mutta kun ne tulevat, niin ensireaktioni sillä siunaaman nanosekunnilla on tuo, että kiroilen tai huokailen. En edes ehdi ajatella ennen kuin olen jo noin reagoinut. Sitten yleensä keskityn johonkin muuhun tekemiseen ja nolo muisto unohtuu. AP

Minä pyöräytän silmiä ja puhahdan. Tosiaan tulee ihan automaattireaktiona kuten ap sanoikin:D

Mä irvistän ja saatan kuiskaten kirota että "voi v.." tai "(v..n) idiootti", kiroamisen onnistun useimmiten estämään jos en ole yksin. Tuttujen seurassa käännyn selin ja ehkä huokaan.

Mutta välillä noita tulee mieleen ihan vaikka ulkona kävellessä ja se random irvistely on aika noloa jos juuri tulee vastaantulija. Sitten vielä nolona yleensä hymyilen sille vastaantulijalle ja hän saa varmaan minusta todella viisaan kuvan.

Ei niitä nyt koko ajan tule mieleen ja saan ajatuksen helposti pois päästäni, tuoreita juttuja tulee ehkä vatvottua vähän enemmän mutta ei niitäkään kauaa. Sellaista itsensä kehittämistähän sekin on, jos mietit miten ehkä olisit voinut toimia toisin.

Ja mä olen tosiaan sellainen että helposti uppoan omiin ajatuksiini muutenkin enkä "kuule enkä näe" ympäristöäni silloin, vaikka sitten kävelisin tai tekisin melkein mitä tahansa muuta. -13

Turha kärsiä noloutta, no häpeän toistenkin puolesta. 

Uikutan hiljaa.

Naurahdan ja kiroilen:D eipä siinä kummempaa, kaikillehan niitä tulee...

Vierailija kirjoitti:

Jos olen sillä hetkellä yksin, kuiskaan liudan kirosanoja ja ehkä vielä päälle "mä kuolen". Jos ympärillä on muita, saan hillittyä itseni ja sanon vaan "hoh hoh" tai "oi voi".

Ja siis nämä on ihan tahattomia reaktioita. Melkein kuin tic-oireita.

Ihan sama mulla. Toisinaan tulee vielä voihkaistua ääneen "Apua", jos olen yksin, ja tahaton face-palm päälle :)

:D

Mulla se tahaton ensireaktio noloon muistoon on yksin ollessa jotain muminaa "ei se haittaa" tai "unohda se". Alan siis toistelemaan hiljaa jotain tuon tyylistä. En ikinä kiroile, niin johtuisko siitä, että nuo mun "defenssi mutinat" ei sisällä kirosanoja :) Jos paikalla on muita ihmisiä, nolot ajatukset aiheuttaa puistatuksia ja saatan irvistää.