Loukkaannuinko turhasta?

Ei minua tuo vastaus olisi tosiaankaan loukannut. Päinvastoin, olisin ajatellut että mies näkee minut ihmisenä, vaimonaan, eikä vain ulkokuorena jota vertaillaan toisiin kuoriin. 

En olisi kyllä ikinä kysynyt edes tuota kysymystä jonka kysyit. Se on vähän kuin riidan haastamista tai valheellsiten kehujen kerjäämistä. Mies onnistui taitavasti väistämään kummatkin näistä karikoista.

Eikö sinusta ole luonnollista olla ylpeä puolisostaan?

Hän nimenomaan suhtautuu minuun esineellistävästi ja tuntuu katsovan vain ulkokuorta. Ja painostaa muuttumaan paremmaksi.

Ap

Hän esim ilmoitti heti häämatkalla, että ottaa eron, jos lihon. Ja hiljattain pihtasi seksiä pari kk, kun olin kuulemma rumentunut ja huonompitasoinen kuin hän. Tämä onn tehnyt epävarmaksi ja saa kyselemään tuollaista, että kelpaako.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinusta ole luonnollista olla ylpeä puolisostaan?

Hän nimenomaan suhtautuu minuun esineellistävästi ja tuntuu katsovan vain ulkokuorta. Ja painostaa muuttumaan paremmaksi.

Ap

No oletko sinä ylpeä miehestäsi? Se ei ainakaan käy mitenkään ilmi viesteistäsi, jos noin on.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinusta ole luonnollista olla ylpeä puolisostaan?

Hän nimenomaan suhtautuu minuun esineellistävästi ja tuntuu katsovan vain ulkokuorta. Ja painostaa muuttumaan paremmaksi.

Ap

Tuntuu vaan niin hassulta painostaa toista sanomaan se onko ylpeä vai eikö ole... Itse en kyllä osaa sanoa että olisin ylpeä puolisostani, kuten en mistään tai kenestäkään muustakaan. Rakastan kyllä puolisoani juuri sellaisena kuin on, mutta että ylpeä? Ei, se sana tarkoittaisi minulle jotain sellaista että ajattelisin asiaa toisten katseiden kautta, miettisin mielessäni että katsokaapas kanssasisaret, kun minulla on muuten komeampi tai parempi mies kuin teillä! Sellaisia en ajattele, enkä mieti mitä muut miehestäni ajattelevat, joten en koe olevani ylpeä. 

Tuo on kyllä ihan syvältä tuo jos sinua ei arjessasi hyväksytä sellaisena kuin olet. Mutta se loukkaus on niissä tilanteissa, ei tuossa viattoman oloisessa yksittäiskommentissa josta kysyt loukkaannuitko turhasta.

Vierailija kirjoitti:

Hän esim ilmoitti heti häämatkalla, että ottaa eron, jos lihon. Ja hiljattain pihtasi seksiä pari kk, kun olin kuulemma rumentunut ja huonompitasoinen kuin hän. Tämä onn tehnyt epävarmaksi ja saa kyselemään tuollaista, että kelpaako.

Ap

Oletko ihan totaalinen kynnysmatto kun jäät tuollaista kuuntelemaan? Jos mun mies alkaisi moisia huonotasoisuus- ja rumentumisjuttuja höpisemään niin toteaisin että turha meidän tässä on yhdessä kituuttaa, mene ja etsi parempitasoinen itselleni - niin minäkin aion tehdä.

Ja sä oot tän ihmisen kanssa miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinusta ole luonnollista olla ylpeä puolisostaan?

Hän nimenomaan suhtautuu minuun esineellistävästi ja tuntuu katsovan vain ulkokuorta. Ja painostaa muuttumaan paremmaksi.

Ap

No oletko sinä ylpeä miehestäsi? Se ei ainakaan käy mitenkään ilmi viesteistäsi, jos noin on.

Olen ylpeä miehestä ja koen, että hän on ns parempi kuin minä, tunnen siis huonommuutta ja yritän kohentaa itseäni. Minusta mies nimenomaan arvioi minua muiden katseiden, on hirveän tärkeää aina kun olemme julkisesti jossain, millainen meikki, vaatteet ja tukka on ja jopa millainen ryhti ja ilme.

Olen kai sisäistänyt tämän ulkopuolisen tarkastelun näkökulman itse itseenikin, kun tuo kysymykseni tuntui niin luonnolliselta esittää vaikka te muut selvästi pidätte sitä outona. No sekin oikeastaan on hyvä palaute, ehkä esitin kokonaan väärän kysymyksen tässä ylipäätään.

Ap

Hei ap.

Mieleeni nousi kysymys,  vallitseeko parisuhteessanne mahdollisuus tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on? Vai onko hyväksyntä kaupankäyntiä?

Mieleeni nousi myös vielä syvempi kysymys; hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet? Vai teetkö sinä itsellesikin kauppaa, olen ok, jos...

Parisuhteessa on tärkeää toiselta tuleva palaute, kannustus, tuki - samalla tavoin myös negatiivinen palaute, tukemattomuus on merkityksellistä ja antaa painavan kolauksen itsearvostukselle.

Kuitenkin viime kädessä jokaisen täytyy 'kantaa itsensä' itse, olla itse itselleen riittävä. Toisesta ei voi imeä oikeutusta olemassaololleen tai rakentaa persoonaansa toisen kautta ja toisen hyväksynnästä riippuvaisena, silloin kyseessä ei olisi tasa-arvoinen parisuhde vaan hierarkkinen riippuvuussuhde.

Jos koet yllä kirjoittamani jotenkin osuvan itseesi, voit halutessasi miettiä varmaan asioita myös keskusteluavun piirissä joko parina tai itseksesi.  Oman itsenäisyyden rakentuminen voi häiriintyä erilaisista syistä ja parisuhde saattaa joissain tapauksissa ylläpitää epäitsenäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän esim ilmoitti heti häämatkalla, että ottaa eron, jos lihon. Ja hiljattain pihtasi seksiä pari kk, kun olin kuulemma rumentunut ja huonompitasoinen kuin hän. Tämä onn tehnyt epävarmaksi ja saa kyselemään tuollaista, että kelpaako.

Ap

Oletko ihan totaalinen kynnysmatto kun jäät tuollaista kuuntelemaan? Jos mun mies alkaisi moisia huonotasoisuus- ja rumentumisjuttuja höpisemään niin toteaisin että turha meidän tässä on yhdessä kituuttaa, mene ja etsi parempitasoinen itselleni - niin minäkin aion tehdä.

Niin minäkin sanoin silloin sen perusteellisen haukkumisen jälkeen, että erotaan sitten jolloin mies pyörsi sanansa ja sanoi, että olenkin kaunis ja haluaa olla yhdessä. Hän sanoo usein, että olen kaunis, mutta minun pitäisi päästää kauneus näkyviin. Siis viesti on ristiriitainen, sekä kaunis että ruma ja siksi ilmeisesti haen vahvistusta tuolle positiiviselle tulkinnalle.

Ap

Minkä ikäisiä olette? Valitettavasti pakko sanoa, että kuulostaa ihan tuhoon tuomitulta suhteelta.. :( Mies kuulostaa sellaiselta, jolle ulkoiset seikat ovat kaikki kaikessa ja sinut korvataan enemmin tai myöhemmin nuoremmalla ja paremman näköisellä. Voi olla, että siihen menee 5 vuotta tai 15, mutta en näe tekstisi perusteella teillä yhteistä tulevaisuutta. SINÄ ansaitset parempaa!