Lue keskustelun säännöt.
Oliko yli-itsekäs ja laiska eilisissä juhlissa?
21.06.2016 |
Olin koko talven vakavasti masentunut. En poistunut kotoa marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana ollenkaan. En jaksanut joinain päivinä nousta ylös. Pikku hiljaa aloin saada elämään iloa keväällä ja apua masennukseeni. Olen kahden lapsen äiti ja lähinnä mies hoiti taloutta ja lapsia viime syksystä lähtien.
Kieltäydyin kaikista juhlista ja menemisistä tuona aikana, en vain pystynyt lähtemään mihinkään. Myös joulun olin yksinäni kotona, mies kertoi sukulaisille minun olevan sairas. En halunnut kenenkään tietävän, että olen ja olin masentunut.
Olin saanut kutsun eilisiin juhliin toukokuun alussa ja suorastaan pakotin (ja mies..) itseni ilmoittautumaan osallistuvaksi. Minulta kesti viikkokausia, että totuin ajatukseen ihmisten ilmoille lähtemisestä. Yritin koko viime viikon perua ja sanoin miehelleni, etten lähde ollenkaan. Lähdin kuitenkin lopulta.
Eilen sain kuulla aika paljon sitten siitä, ettei minua ole näkynyt ja että olen "feidannut" kaikki juhlat ja tapaamiset ja ettei minua saa enää lähtemään mihinkään. Yritin välttää puheenaihetta ja sanoin, että on ollut aika kiireinen talvi ja kevät.
Kaikki näytti juhlissa menevän kuitenkin hyvin. Sain keskusteltua ihmisten kanssa yleisistä asioista ja minulla oli jopa hauskaa. Kunnes yksi juhlan organisoijista pyysi minua säestämään yhteislauluja kaikkien eteen. Olen soittanut pianoa koko ikäni ja esiintynyt paljon, mutta tuo oli nyt tässä tilanteessa vielä minulle aivan mahdoton tehtävä. Olisin jäätynyt, sormet eivät olisi totelleet ja olisin todennäköisesti lähtenyt yhtäkkiä itkien kotiin. Sanoin, etten nyt pysty ja toivoin, että kysyjä olisi siirtynyt seuraavaan pianistiin tai johonkin, joka olisi pystynyt säestämään. Mutta ei, jäi jankkaamaan ja tuhahtelemaan, että miksen nyt voi ja yritä nyt, viisi kappaletta vaan. Tuu nyt, älä oo tollanen, tässä on nuotit.
Sanoin sitten päättäväisesti, etten nyt tule.
Tänään sain pitkän sähköpostin tuolta kysyjältä, jossa minut haukuttiin. Olen yli-itsekäs, kun tulen toisten vaivalla järjestämiin juhliin, enkä viitsi edes paria kappaletta tulla säestämään. Olen laiska, kun en ole koko talven aikana tullut mihinkään. Voisin pyytää anteeksi, kun olin niin hankala eilen ja eipä varmaan tarvitse jatkossa pyytää juhliin mököttämään.
Mä en ole tänään taas jaksanut pukea vaatteita päälle, enkä syödä mitään. Olen maannut sohvalla vaan. Arvottomuuden tunne tulee taas pintaan. En halua puhua masennuksestani kuin miehelleni ja hoitaville tahoille, en vain jaksa. En yksinkertaisesti jaksa alkaa jakaa tätä kenellekään.
Olinko yli-itsekäs ja laiska, kun en mennyt säestämään? Mitä minun pitäisi vastata tuohon sähköpostiin?
Kommentit (20)
Sä voit sanoa vaikka että olet ollut sairaana/voinut huonosti koko talven. Ei tarvii selitellä sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerro totuus. Varmaan aika uuvuttavaa yrittää salailla ja peitellä asioita. Jos ne on todellisia ystäviä, niin ne pysyy.
Vaikka olisi terve ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa, sinulla on silti oikeus kieltäytyä tuollaisesta tehtävästä juhlissa. Juttusi sopisi tuohon "Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää" -ketjuun.
Itse ignooraisin koko viestin ja opettelisin sanomaan ei. Osasyy masennukseenkin voi olla se, että on liian kiltti ja suostuu aina, ja pyrkii olemaan "täydellinen". Ei me olla täydellisiä ja se on ihan ok.
Sinun ei myöskään tarvitse kertoa masennuksesta jos et halua. Minusta oli hienoa, että jaksoit mennä juhliin ja pystyit siihen! Älä anna yhden törpön pilata sitä kokemusta.
Et ollut itsekäs etkä laiska. On oikeus kieltäytyä ja sanoa ei, ilman mitään selittelyjä. On myös oikeus olla pois tilaisuuksista. Kysyjältä tyhmää tuollainen jankkaaminen, saa kysyä säestämään, mutta ei ole mitään oikeutta vaatia, saati sitten loukaantua.
Elämä kannattaa elää avoimin kortein. Salailu vie hirveästi energiaa ja se sairastuttaa. Kerro totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisit väittänyt, että kädessä jännetupentulehdus etkä voi soittaa, kun sattuu. Voithan niin spostiinkiin laittaa?
Voi kamala mikä törppö! Ja et todellakaan tässä tapauksessa sinä, ap kulta, vaan tuo juhlien järjestäjä! Älä anna tuon arvottomuuden tunteen enää vyöryä ylitsesi, ole päinvastoin YLPEÄ, että osasit kieltäytyä jostain, mikä olisi uuvuttanut sinua ja mihin et yksinkertaisesti ollut valmis.
Sähköpostiin voit vastata tai olla vastaamatta, kuulostaa sellaiselta ihmiseltä joka ymmärtää tasan mitä ja miten itse haluaa ymmärtää etkä varmaan kamalasti köydy, vaikka hän lähipiiristäsi (?) putoaisikin.
Kovasti voimia sulle vielä toipumiseen, en ole itse ollut masentunut, mutta olen kasvattanut ymmärrystäni sairauden suhteen enkä itse edes tässä tavallisessa olotilassani näin introverttina olisi ollut todellakaan kotonani myöskään tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä voit sanoa vaikka että olet ollut sairaana/voinut huonosti koko talven. Ei tarvii selitellä sen enempää.
Näin. Pahoittele ja sano että olet sairastanut melko vakavasti koko talven ja olet nyt vasta pikkuhiljaa toipumassa.
No mun mielestä juhlien järjestäjä on itsekäs ja laiska.
Olisi sopinut säestysasian ajoissa, niin ei olisi tullut noloja tilanteita kenellekään!
Nää on just näitä. Olet lääkäri, niin saat antaa diagnooseja kaikissa juhlissa. Olet kampaaja, niin saat leikata kaikkien tuttujen hiukset ilmaiseksi. Olet hieroja, niin pitää hieroa. Olet juristi, joudut antamaan lainopillisia neuvoja kaikille. Olet muusikko, sinun odotetaan viihdyttävän ihmisiä ilmaiseksi. Jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole laiska etkä itsekäs. Eikä sinulla myöskään ole velvollisuutta kertoa masennuksesta kenellekään kenelle et halua.
Vastaa viestiin seuraavasti: Et ole tiennykään että juhliin saapuminen velvoittaa sinut johonkin, edes yhden kappaleen soittamiseen. Kerro myös että oli erittäin epäkohteliasta alkaa jankuttamaan, sitä voi odottaa pikkulapselta mutta ei aikuiselta. Että jatkossa kannattaa uskoa heti kerrasta kun sanotaan ei. Kerro ettet ole velkaa yhtään anteeksipyyntöä.
Jos haluat, voithan vaikka kertoa käsiesi olleen kipeät pitkään, etkä ole pystynyt pitkään aikaan soittamaan (myöskään kotona). Jos sähköpostin lähettäjä alkaa ihmettelemään miksi et kertonut juhlissa, vastaa tähän että se on henkilökohtainen asia eikä kuulu kaikille.
Et vastaa yhtään mitään vaan jätä omaan arvonsa. Arvostan muuten jämäkkyyttäsi ettet suostunut konsertoijaksi, koska ei on aina ei ja sitä pitäisi osata kunnioittaa kerrasta. Toi vänkääminen vasta sittenonkin tahditonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna en vastaisi mitään. Sinulla on oikeus olla väsynyt. Sinulla on oikeus kieltäytyä. Sinulla on oikeus olla selittämätta yhtään mitään. Sinun EI tarvitse ottaa vastuuta toisten tunteista, ja sinun EI tarvitse miettiä hetkeäkään kuinka hyvitella aiheetta suuttunut.
Sano sille , että "sori, aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Et ollut sopinut soittamisesta enkä minä halunnut alkaa yhtään lämmittelemättä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse masennuksen kokeneena pystyn täysin samaistumaan tuohon, ettei missään nimessä halua alkaa jakaa omaa masennustaa kuin aivan välttämättömille henkilöille. Minulla se oli mies sekä yksi ystävä, joka oli ns. irrallinen ystävä kaikista muista ystäväpiireistäni, lapsuudenystävä. Tiesin, ettei hän jakaisi asiaa eteenpäin. Mies auttoi minua. En kertonut masennuksestani edes vanhemmilleni, enkä sisaruksilleni. Kaikki juhlat olin kiireinen tai sairaana, aika pitkäänkin.
Ystäväpiiristäni jäi pari henkilöä tuona aikana pois juuri sen takia, etten lähtenyt enää mihinkään. En kuitenkaan halunnut heillekään sanoa, etten tule, koska olen masentunut. En olisi jaksanut, jos he olisivat ottaneet asiakseen "auttaa" minua. Se kun todennäköisesti olisi ollut uuvuttavaa, jatkuvaa yhteydenpitoa. "Mitä sulle kuuluu, voinko tehdä jotain, mennään ihan vaan lyhyelle kävelylle, mä tuun teille siivoamaan/tekemään ruokaa.." En olisi jaksanut sellaista! Siksi olin hiljaa ja tämä kai on masentuneelle myös aika tyypillistä.
Kaikilla ihmisillä, oli millaisia tahansa, on oikeus kieltäytyä. Et ollut itsekäs.
Mua pyydettiin kerran laulamaan yksissä juhlissa. Silloin minulla oli kuitenkin valtavat kivut kuukautisista ja vuoto oli runsasta ja ihan vain tuosta syystä en missään nimessä halunnut mennä eteen laulamaan. En kertonut syytä (no yllätys etten!), vaan sanoin, että ääni on nyt vähän käheä. Ei ollut, tietenkään.
Minäkin sain jälkikäteen kuulla olevani laiska, kun en yhtä kappaletta viitsinyt mennä laulamaan. Joo, en alkanut lähetellä viestejä kuukautiskierrostani..
Joskus ihmiset voisivat miettiä, ettei jokaiseen 'ei'-vastaukseen liity mitään itsekkyyttä tai sen suurempaa draamaa. Syy voi olla ihan mikä vain ja ei on ei.
Vierailija kirjoitti:
Itse masennuksen kokeneena pystyn täysin samaistumaan tuohon, ettei missään nimessä halua alkaa jakaa omaa masennustaa kuin aivan välttämättömille henkilöille. Minulla se oli mies sekä yksi ystävä, joka oli ns. irrallinen ystävä kaikista muista ystäväpiireistäni, lapsuudenystävä. Tiesin, ettei hän jakaisi asiaa eteenpäin. Mies auttoi minua. En kertonut masennuksestani edes vanhemmilleni, enkä sisaruksilleni. Kaikki juhlat olin kiireinen tai sairaana, aika pitkäänkin.
Ystäväpiiristäni jäi pari henkilöä tuona aikana pois juuri sen takia, etten lähtenyt enää mihinkään. En kuitenkaan halunnut heillekään sanoa, etten tule, koska olen masentunut. En olisi jaksanut, jos he olisivat ottaneet asiakseen "auttaa" minua. Se kun todennäköisesti olisi ollut uuvuttavaa, jatkuvaa yhteydenpitoa. "Mitä sulle kuuluu, voinko tehdä jotain, mennään ihan vaan lyhyelle kävelylle, mä tuun teille siivoamaan/tekemään ruokaa.." En olisi jaksanut sellaista! Siksi olin hiljaa ja tämä kai on masentuneelle myös aika tyypillistä.
Kaikilla ihmisillä, oli millaisia tahansa, on oikeus kieltäytyä. Et ollut itsekäs.
Voi jos mulla oliskin tuollaisia ystäviä.
Minä olen alkanut kertomaan ihan avoimesti olevani masentunut. Kyselyt ja painostus on loppunut siihen.
Hei ap.
Ensinnäkin, kurja, että masennus on tavallaan erkaannuttanut sinut elämästä. Kiva kuulla, että vointisi oli jo paranemaan päin, se on toiveikasta.
On ymmärrettävää, että kenen tahansa mieliala huononee arvostelevasävyisestä palautteesta (meili), vaikkei olisikaan masentunut, se voi silti tuoda masennuksen tunteita.
Masennuksen eräs oire on juuri tuo kuvailemasi vetäytyminen, ettei halua puhua siitä muille. Kuitenkin paranemiseen liittyy tietty avoimuus. Sillä en tarkoita, että jokaiselle puolitutulle pitäisi sielunsa avata. Mutta 'kaksoiselämä' vie hirvittävästi niitä psyykkisiä voimavaroja, jotka tarvitsisit toipumiseesi! Monelle on huojentava kokemus, kun peittely ja salailu loppuu. Varmaan kertoisit ystävillesi, jos lonkkasi olisi murtunut ja olisit ollut sairauslomalla leikkauksen takia. Depressio (diagnosoituna sairauksena) on ihan yhtä 'pätevä' syy.
Toinen mieleeni nouseva seikka on saamasi hoidon riittävyys. Depress. harvoin parantuu täysin puolessa vuodessas. Hoitokontaktin tai ainakin seurantamahdollisuuden säilyminen olisi tärkeää. Voisitko uudelleen ottaa yhteyttä hoitavaan tahoosi ja pyytää keskusteluapua? Ehkä se voimistaisi sinua elämässä tuleviin ikävien ihmissuhdetilanteisii kohtaamiseen ilman, että joudut pelkäämään, että
sairautesi aktivoituu uudestaan?
Et ole itsekäs ja laiska, olet sairas. Itsekin olen, ja sairastan samaa tautia, mutta onhan eläminen helpottunut huomattavasti, kun olen kertonut masennuksesta muillekin. Suosittelen sitä sinullekin. Et sinä helpolla parane, jos et uskalla myöntää sairauttasi muille, elät jo kuin vankilassa.
Aina on parasta olla avoin ja rehellinen.
Olisit alun perin kertonut, että olet vaikeasti masentunut. Mutta nyt sitten viimeistään. Vähän ihmeellisiä tuttuja kyllä teillä? Ei tulisi mielenkään arvostella ketään noin.
Mutta oma vika tavallaan tässä tapauksessa, jos olet suoltanut valheita. Kyllä minäkin pitäisin loukkaavana, jos joku koko ajan olisi pois juhlistani ilman selkeää selitystä.