Tottuuko kihomatoihin (voiko niiden kanssa elää)? Nimim. VÄSYNYT!!!!

Kai te olette lääkkeet ottaneet kahteen kertaan?

Onhan tää provo!? Viimeksi kuullut noita olevan 20 vuotta sitten. Peset 90 asteessa! Onko teillä muita perheessä? Mistä olet moiset saanut????

teoriassa kihomatokierre lakkaa kun sen elämänkierto estetään, eli älä uita sormea perseessä ja sen jälkeen suussa.

Petivaatteet, pehmot jne. kankainen saunaan vaikka monta vrk peräkkäin. Sitten kamat jätesäkkeihin ja imuroit ne. Pintojen pyyhkimiset, kynsien leikkaukset, lääkkeet jne. normit... kyllä ne vaan on hävitettävä! Kiitos.

Kannattaa ottaa ne lääkkkeet. Pelkällä pyykkäämisellä ne eivät lähde.

Meillä ei mitään erityisiä pyykkirumbia edes tehty, vaan lääkkeet naamaan vaan kahteen kertaan.

Hae lääkäriltä reseptillä saatavaa lääkettä ja sitten kunnon pesut, siis kaikki pestään väh. 60 ja ne mitä ei voida pakastetaan. Patjat imuroidaan ja viedään vaikka saunaan kuumentumaan. Kai tajuat, että ne madot vaan lisääntyy jne. rumasti sanottuna lopulta kakit matoja.

Hae lääkärist tujummat lääkkeet niiden häätöön. Onko sulla varmasti vielä matoja, vai kutina psyykkistä"jälkikutinaa" ?

Pyykkää ysikympissä ja saunota. Pakasta pehmolelut tai saunota nekin. Jos on riski että tartunnan saanut on koskenut verhoihin niin myös ne. Kylppäritekstiilit saunotettava myös.

Minuutin saippuapesu aina vessakäynnin jälkeen ja pesu ennen kuin koskee käsillä kasvoja. Kynnet lyhyeksi. Ja koko perhe lääkittävä pyrvinillä x2, ei vain sairastunut!!!

T. Samassa rumbassa ollut

Pyrvin kuuri koko perheelle kaksi kertaa kahden viikon välein. Meillä ollut 2 kertaa ja molemmlla kerroilla lähti, eikä vuosiin takaisin tule.

Lääkekuuri neljä kertaa peräkkäin 10-12 päivän välein.

Pyrviniä voi syödä useammankin satsin, esim. viikon välein 3 kertaa. Tällöin eri kehitysvaiheessa olevat munat/toukat eivät ehdi peräaukolle. Mitään haittaa tästä ei ole, sillä Pyrvin ei imeydy elimistöön. 

Käsipyyheet vessasta pois. Tilalle kertakäyttökäsipyyhkeet (sellaiset, mitä yleisissä vessoissa). Kylpypyyhkeet joka käytön jälkeen pyykkiin. Nukutaan pikkarit jalassa.

Jos et asialle mitään niin pysy tasan tarkkaan kotona perheesi kanssa.

Oletko nähnyt matoja?

Luulin itse, että on matoja, koska kutina oli järkyttävää.

Pyrivinit söin, ei ollut apua. Laitoin sitten hydrokortisinia pesujen jälkeen "kutinakohtauksissa". Kutina on helpottanut.

Minulla on varmaan ihan vessapaperiärsytystä.

Jos olet Pyrviniä käyttänyt ja varmistukset tehnyt ja matoja vaan tulee niin lääkäri antaa tujummat lääkkeet. Jos Pyrviniä käyttää väärin, voi madot sille tulla immuuniksi.

Itse veisin kuukaudeksi lasten lelut joita ei voi pestä/pakastaa kellariin tai säilöön johonkin. Munat voi odottaa leluissa odottamassa että pääsee elimistöön. Jos uusi tartunta tulee, olette uudessa kierrossa.

Madot kuolee oman elinkaaren jälkeen. Jos muna ei mene uudestaan elimistöön, loppuu kirous. Lääke tappaa madot ihmisessä. Uusinta lääkitys tappaa munista muuttuneet madot.

Mutta jos matoja vaan on niin joko ne sietää lääkkeen tai munia on jossain.

Siivoukseen riittää imurointi, huonetekstiilien vaihto ja niiden pesu. Sekä pintojen joihin kosketellaan siivoaminen rätillä ja tiskiaineella tai yleispesuaineella. Kunhan on perusteellinen!

Olen itse siivonnut paikat joihin lapset ylttää ja mihin koskevat, myös pleikka, telkkari, kaukosäätimet, kännykät kodin kiinteiden osien kuten valkokatkaisin, ovet/ikkunat, ovipielet lisänä.

Verhot on hyvä vaihtaa koska lapsi saattaa käydä ikkunalla ja munat tarttuneet yöunen aikaan sormiin jääneinä.

Kun vaihdat tekstiilejä tai siivoat pölyä niin varo, munatartunta tulee myös hengitysteiden kautta!

Eli ei puhuta siitä että syö sormiaaan joissa piilee munia vaan riittää että mato tekee munat sinne pyllyn ulkopuolelle ja leviää sänkyyn. Ne ovat pitkin sänkyä, unileluissa ja leviää pitkin kotia.

Madot tulevat jättämään munia päivälläkin pyllystä ulkopuolelle, kutinaa ei ehkä huomaa päivällä kuten illalla.

Lääkitys ei ole pakollinen, mutta yksi mato pelkästään tekee mahdottoman määrän munia. Ne eivät saa päästä kehoon.

Mistä saatte ne aina uudelleen? Toisiltanne, koulusta, päiväkodista, tuttavilta...?

Hyi hele sua ap! Ajattele edes lapsias, vaikka itse voisitkin elää matoperseenä haluatko lapsilles samaa?!

Mitä ihmeen järkeä moisessa rumbassa, kun maahanmuuttajapäiväkodissa tai -koulussa on ihan varmasti perheitä, jotka ovat jo kotimaassaan tottuneet loisiin eivätkä edes tunnusta kantavansa matoja???

On niitä pahempiakin murheita tässä maailmassa kuin kihot!!!

Jotenkin sairasta, että terveyden tuhoavaa ylipainoa tai liikunnan puutetta ei kammoksuta, mutta jotku hemmetin madot saa ihmiset ihan paniikkiin ja pistämään koko huushollinsa ylösalaisin.

Olen 100% varma, että 10 vuoden päästä suomalaisetkaan eivät enää jaksa häätää kihomatoja. Niihin totutaan niin kuin maailmalla.

Mun on kans tehnyt pariin otteeseen mieli luovuttaa. Mutta meillä pätkii niin pahasti unta minulla ja kahdella lapsellani, etten halua ongelman pääsevän sille tasolle ollenkaan. Iso päiväkotiosasto ja koko ajan löytyy joltain. Tasaisin välein alkaa kutina meilläkin

Mulla on ollut madot nyt noin 8 vuotta. Häädän aina, kun alkaa kutista eli noin 4kk välein. Ennen pyrvin tehosi, nyt ei enää. Sain reseptin vermoxiin. Nyt oon ottanut sitä 2viikon välein parin kuukauden ajan. Aion neljä kuukautta syödä sitä, vaikka matoja ei tuntuisi olevan. Meillä on tosi siisti koti ja aika vähän tavaraa, ei verhoja, ei juuri mattojakaan. Kellään muulla perheessä ei matoja ole, vain minulla. En käsitä, miksi näin on. Jostain luin, että munat voivat elää nenän onkaloissa. Olenkin nyt vermox-kuurini aikana aloittanut säännölliset nenähuuhtelut. Josko pikkuhiljaa pääsisin eroon madoista. Mutta ap:n kysymykseen vastaus:ei totu. Minua kutina on kiusannut ihan joka kerta ja häätämisen hyväksi olen tehnyt kaikkeni.

Tää on jännä kun olen monesti miettinyt. Mulla oli penskana matoja. Vuosia. Kutisi ( ei mitenkään järjettömästi mutta tajusin itsekin että oli matoja (kerran pyyhkiessä niitä pyöri siinä paperissa kun katsahdin löytyisikö kutinan syy)) mutta en ikinä kehdannut asiasta äidilleni kertoa. Jossain vaiheessa (teini-iän kynnyksellä) kutina loppui.....