Lue keskustelun säännöt.
Minä takasin 90-luvulla ja siinä meni talous, perhesuhteet eikä lapseni ole serkkujaan koskaan tavanneet..
20.06.2016 |
Ja kyllä; olisi pitänyt ottaa selvää että mitä takaus tarkoittaa. Vaikka takaajia oli useita , niin minun osuuteni ei suinkaan ollut osa summasta, vaan koko summaa perittiin ja mitattiin kun mahdollista oli.
Olisi myöskin pitänyt allekijotustilanteessa kysellä enemmän että miten voin olla takauskelvollinen summaan, joka on 15-kertainen vuosituloistani. Velan antajaa se ei kiinnostanut. Ei minun, eikä muidenkaan kohdalla, kumhan vaan saatiin jotkut nimet paperiin ja äkkiä homma käyntiin.
Pankin lainananto ja luotollisten tilien perustaminen oli aivan älytöntä. Väitän, että minun sukulaiseni eivät olleent todellakaan kukaan niin järkeviä, vastuullisia tai edes koulujakäyneitä sen vertaa että heidän "yritys-ideansa" olisi toiminut muutenkaan. Paperilla varmaan näytti hyvältä, tai en tiedä. Muodollisuudet täyttyi.
Rahaa tuli, ja sitä käytettiin. Kaikki kaatui ja sanomattakin on selvää että takaajien syliin kaatui kaikki.
Koen,, että koska minä mm. elin takaajista "normaalisti" ja "säntillisesti", minua muistettiin sitten satojen tuhansien EUROJEN (??) laskulla. Ja ulosmitattiin vuosikymmenien ajan kaikista palkoista.
En tiedä miten on mikäkin lyhentynyt ja minne on rahaa mennyt. Mutta mitattu on kyllä.
Velkojat myivät tappioitaan eteenpäin ja perjät muuttui ja korko juoksi. Koko vyyhti selvittää on aivan älyötön urakka.
Ikinä ei ole velallinen ottanut yhteyttä, sanallakaan ei pahoitellut tai pyytänyt anteeksi. Minulla ei ole mitään sanottavaa, ellei kysytä suoraan että mille tilille voi minulle vahingon rahana korvata. Muuta asiaa ei ole.
Jos velallinen hoitaisi asiansa kuntoon ja ottaisi niissä merkeissä yhteyttä, voisivat serkut ehkä toisensa vaikka tavata.
Tiedä sitten, mitä hyötyä siitäkään olisi ja voiko sukulaisuus- ja ihmissuhteita uudelleen enää rakentaa.
Kommentit (4)
Tällä kertaa otsikko oli niin sekava ja järjetön, että se pani avaamaan ketjun. Viestissä nyt oli vähän enemmän tolkkua,muttei kovin paljoa. Yrittäisitkö vaikka vetää henkeä ja kirjoittaa uudestaan niin, että muistat ettemme me täällä tiedetä sinusta, tarinan taustoista taikka muustakaan tapaukseen liittyvästä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi velallinen on ilmeisesti ammattikusettaja. Pitää pankkitiliä Eestissä? Kehuu että rahaa on.
Minä en mitään rahoja ole ikinä missään nähnytkään enkä ole osallistunut edes lainojen ottovaiheessa kulutusjuhliin. Mutta minulta on ulosmitattu kesätöistä, ansiosidonnaisesta sekä vakityön palkasta. Varmaan on velat lyhentyneet huimasti joo.
Ja velka on pidetty voimassa kyllä myöskin. Kumma juttu.
Taas vituttaa niin ettei meinaa veri kiertää. Jos vain voisin, niin matkustaisin takaisin siihen aikaan ja sanoisin sekä velan ottajille että sille koppavallle pankinpitäjälle haisevat terveiset.
Ja ymmärrän nimittäin kyllä sitä katkeraa velallista, jolla meni kuppi nurin lopullisesti. Tietty ei pidä alkaa ulkouolisia suolaamaan ,mutta hermo voi olla pinnassa kyllä..
Siihen aikaan ei pankissa välttämättä edes kysyttäessä selitetty mitään takauksesta, sehän oli vain "muodollisuus". Sellaistakin oli, että takaaja takasi kymppitonnin lainan, mutta samaa takausta vastaan lainaaja saikin lisää lainaa eikä takaajalle kerrottu mitään. Siinä oli sitten kiva ylläri, kun takausvelkaa olikin satoja tuhansia maksettavana.
90-luvulla pankit toimivat todella moraalittomasti. Toivon, että moni sen ajan pankinjohtaja joutuu h*lvettiin.
Tuota paskaista sotkua ei selvitä enää kukaan. Ainoastaan kusettajan mahdollinen lottopotti, ja sillä velanmaksu sinulle voisi muuttaa asian, ei tosin ennalleen suhteiden osalta, mutta kenties jälkipolvia ajatellen.