Mistä asioista te köyhät löydätte elämisen nautintoa?

Musiikista.

Mulla on kyllä rahaa mutta ei minkäänlaista kiinnostusta mainitsemiisi asioihin. Parasta elämää on höyryävä kahvikuppi vieressä ja kitara sylissä kotona.

Minulle luonto on tärkeä ja kaikkein tärkein on kissani ;)

Murheet unohtuvat luonnossa liikkuessa ja kissan kehräys niin rauhoittavaa.

Köyhä ei nauti . Vaan yrittää selviytyä .

Aamukahvi parvekkeella kissa vieressä.

Mäkään en ole köyhä enkä myöskään tahdo ekan viestin asioita. Kesällä nautin eniten puistoissa kävelyistä. Asun eräässä suurkaupungissa ja monet historialliset nähtävyydet ovat kesäisin mukavampia vuerailukohteita. Samoin päivämatkat lähikaupunkeihin.

Luonnosta löytyy eväitä elämään. Rannikkokaupunkilaiselle meri on tärkeä elementti, se rauhoittaa tehokkaasti. Kirjasto, siellä voi aika kulua nopeasti hujauksessa. Ommellessa unohtuu ikävä tilanne, kun ei ole töitä. Tekee sitten vaikka patalappuja...Kirppareilta voi jo ostaakin jotakin ja tehdä hyviä löytöjä, ja myydä eteenpäin voitolla.

Ja pienenpieni rivaripiha on koko ajan tehokkaasti "muutoksessa".

Ja voihan sitä shoppailla katsellen näyteikkunoita. :D Raha ei tuo sitä oikeaa onnea, riippumattomuutta ja tyytyväisyyttä kylläkin.

Hyvän mielen tuo loma, aurinko, mukava puuha lasten kanssa, mökkeily appivanhempien mökillä, hyvä ruoka.

Ei se muuta tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Köyhä ei nauti . Vaan yrittää selviytyä .

Hienosti yleistetty. Tunnet varmaan koko maailman köyhät?

Ja, mitä edes on köyhä? Sitä, että ei ole rahaa ostaa sitä kolmatta ferraria? Vai sitä, että ei ole rahaa ostaa omakotitaloa? Sitä, että ei ole rahaa ostaa uusia vaatteita, vaan hyödyntää kirppareita?

Itselleni köyhyys on enemmänkin sitä, jos on mieleltään täysin köyhä. Jos tarvitsee rahaa ollakseen onnellinen, niin mitä onnellisuutta se on? Materiako tässä maailmassa on onnellisuuden lähde?

Minä olen onnellinen, kun minulla on rakkautta ja ihmisiä ympärillä. Kun saan nauraa katketakseni vedet silmissä jonkun hauskoille jutuille, tai vaikka sattumuksille. Tai kun pääsen ihailemaan jostai korkealta äärimmäisen kaunista auringonlaskua. Tai kun saan kunnialla suoritettua haastavan urheilusuorituksen loppuun asti, saan nautintoa onnistumisentunteesta.

Rahallisesti minulla on juuri sen verran, että pärjään. En tuhlaile, en mene extempore-matkoille, enkä tee heräteostoksia. Olenko siis köyhä? Mielestäni en.

Taide ja kahvi.

Ei ole taideharrastusta parempaa olemassa. Ja väitän että haastetta ja syvyyttä löytyy ihan eri lailla mitä jostain sisävesi"purjehtimisesta" tai karvalakkibemarilla kuminpoltosta. Pelkkä aloituskynnys on jo niin karu että 99.9% kokeilijoista tipahtaa pois siinä. Eli siis se vaihe kun päättää että voisin kokeilla piirtää jotain, ja lopputulos on sitten pelkkää sontaa. Niinkuin ensikertalaisella aina.

Vapaus. Ei velvoitteita, ei ajan kuluttamista työntekoon. Downshiftaus.

Siitä että on olemassa niin tyhmiä ihmisiä kuin sinä.

Minä olen melko köyhä maisteri (netto 1100e/kk plus asumistuki). Vuokran ja laskujen jälkeen jää aika vähän rahaa käyttöön. Aika usein karsin ruuasta ja vaateostoksista, jotta pääsen esim. konserttiin, koska livemusiikki (yl. ulkomainen) antaa minulle niin paljon.

Saan iloa näistä: musiikki, elokuvat, tv-sarjat, lukeminen, luonto ja eläimet, valokuvaus, ystävät, ulkomaisten ja kotimaisten uutisten seuraaminen, some, muutamat matkat vuodessa (yleensä vain kotimaan matkailu yhdistettynä konsertteihin ja ystävien tapaamiseen pk-seudulla), illanvietot, hyvä ruoka ja herkut, lenkkeily, piirtäminen, haaveilu paremmasta, jalkapallon em-kisat, jne.

Kirjastoja tulee käytetyksi ahkerasti. Sitten on tietysti musiikki. Ja sen verran rahaa löytyy silloin tällöin, että kebabeja ja pitsaa voi syödä. Ja tietysti kahvin juominen parvekkeella kesämyrskyn raivotessa ympärillä. :)

Teen hyvää ruokaa

Kerään marjoja ja keittelemään hilloa

Kerään sieniä oo - jos löytyy korvasieniä tai herkkutatteja

Urheilen

Ei tavarat vaan ihmiset ja eläminen ja kokeminen

Ei naapurin autolla ole väliä

Vierailija kirjoitti:

Minä olen melko köyhä maisteri (netto 1100e/kk plus asumistuki). Vuokran ja laskujen jälkeen jää aika vähän rahaa käyttöön. Aika usein karsin ruuasta ja vaateostoksista, jotta pääsen esim. konserttiin, koska livemusiikki (yl. ulkomainen) antaa minulle niin paljon.

Saan iloa näistä: musiikki, elokuvat, tv-sarjat, lukeminen, luonto ja eläimet, valokuvaus, ystävät, ulkomaisten ja kotimaisten uutisten seuraaminen, some, muutamat matkat vuodessa (yleensä vain kotimaan matkailu yhdistettynä konsertteihin ja ystävien tapaamiseen pk-seudulla), illanvietot, hyvä ruoka ja herkut, lenkkeily, piirtäminen, haaveilu paremmasta, jalkapallon em-kisat, jne.

Ilmeisesti ystäviisi kuuluu samankaltaisia pienipalkkaisia ihmisiä. Ongelmani köyhänä on se kun ystävä/tuttavapiiriini kuuluu vain näitä joilla on varaa isoon omakotitaloon/veneisiin/hienoihin autoihin yms. On kamalaa olla ainoa köyhä noiden ihmisten kanssa.

On kuule paijon sellaisia asioita, joista köyhä nauttii ihan yhtä paljon kuin rikas.

Puhtaat lakanat, leppoisat aamukahvit, lämmin suihku, rakastelu ihmisen kanssa, josta tietää että se rakastaa minua eikä nopeaa venettäni, ai pahus siitähän nauttii köyhä enemmän.

Luonto, sinnekin pääsee ja siitä nauttii hiljaa itsekseen enemmän kuin meluavilla koneilla hännystelijä porukan kanssa.

Ystävät, ne ovat ystäviä silloinkin kun minulla ei ole tarjota näkkipääkään.

Aika surullista ja tyhjää on rikkaankin elämä, jos elämän kaikki elämännautinnot ovat aineellisia ja ilmeisesti osin perustuvat toiveelle, että joku kadehtii.

Ai kun aloittaja puhuu kivasti "varakkaamista". Tavallisesti sanotaan rikkaiksi. Mutta köyhä on köyhä aina.  Niin, onhan kivempaa puhua itsestään "varakkaampana", ellei viitsi sanoa suoraan olevansa rikas.

Asiaan. Minä se vasta köyhä olenkin. Ihan törkeen köyhä. Mulla ei ole muuta kuin ystäviä, tapaamisia kupposen äärellä, viikonloppuisin kaikkea kivaa puuhaa, esim. piknikkejä näin kesäaikaan. Uimaretket sään salliessa, rantalentistä. Illalliset yhdessä kokaten, kävelyt, juoksut, frisbeegolfin pelaaminen - mitä nyt mieleen juolahtaa.

Sitten minulla on reilusti rikkaita kaveraita, jotka asuvat viimeisen päälle hienosti isoissa kodeissaan, huviloissaan - jotka kumisevat hiljaisuutta, yksinäisyyttä, steriiliyttä. Täydellisesti sisustetussa kodissa sekä elämässä mietin, missä elämänsisältö. Mulla tuppaa sitä sisältöä löytymään. Työ antaa tosi paljon sisältöä, mutta ei lyö leiville. Monta rautaa tulessa samanaikaisesti, myös edellä mainittu taide. Ja kirjallisuus, kirjallisuuspiiri, lähiruokajutut, musiikki. Että kamalan köyhää on mun elämä siis.

Jos on vara käydä jätskikiskalla ei voi olla kovin köyhä. Köyhä ostaa jäätelönsä kaupasta, jos sieltäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen melko köyhä maisteri (netto 1100e/kk plus asumistuki). Vuokran ja laskujen jälkeen jää aika vähän rahaa käyttöön. Aika usein karsin ruuasta ja vaateostoksista, jotta pääsen esim. konserttiin, koska livemusiikki (yl. ulkomainen) antaa minulle niin paljon.

Saan iloa näistä: musiikki, elokuvat, tv-sarjat, lukeminen, luonto ja eläimet, valokuvaus, ystävät, ulkomaisten ja kotimaisten uutisten seuraaminen, some, muutamat matkat vuodessa (yleensä vain kotimaan matkailu yhdistettynä konsertteihin ja ystävien tapaamiseen pk-seudulla), illanvietot, hyvä ruoka ja herkut, lenkkeily, piirtäminen, haaveilu paremmasta, jalkapallon em-kisat, jne.

Ilmeisesti ystäviisi kuuluu samankaltaisia pienipalkkaisia ihmisiä. Ongelmani köyhänä on se kun ystävä/tuttavapiiriini kuuluu vain näitä joilla on varaa isoon omakotitaloon/veneisiin/hienoihin autoihin yms. On kamalaa olla ainoa köyhä noiden ihmisten kanssa.

Joo, ei mun ystäväpiirissä näy kyllä lainkaan veneitä tai ns. parempia asuntoja. Autoja harvoilla edes on, koska niitä ei kaupungissa juurikaan tarvitse. Kaikki suosii fillarointia. Ystäväpiirissäni monet tekevät väitöskirjaa ja ovat pienituloja apurahoineen. Valmistuneet ovat taiteilijoita, jotka kituuttavat myös pienillä tuloilla sekä luonnontieteilijöitä, jotka taas eivät pröystäile ja haali ympärilleen materiaa. T.13