Voihan uni minkä taas menit tekemään!

Huoh. Itken taas kuin pienet lapset. No ei voi mitään. Uni perhana. Joo.o. Se oli unta vaan, ei totta. Huoh. Masentavaa. Yritä tässä nyt sitten kertoa mikä mättää.

Joo.o näin sitten unta entisestä koulukiusaajastani. Olin kotona ja ovikello soi. Oven takana tämä hyypiö siinä seisoi. Pamahti sisään vaan ja onnitteli. No mistä se onnitteli? No vauvasta tietenkin! Minä tietysti typeränä tollona katselin vieressä kun hän vauvaa ihasteli ja silitteli. Samalla hokien pelottavia lauseita mitkä vieläkin särähtää korvassa! "Olen ajatellut sinua jatkuvasti...jatkuvasti... jatkuvasti...." ja naps uni katkeaa!

Kyllä muutama hikipisara otsalle. Täytyy myöntää. Samoin masentaa ajatuskin, että se oli vain unta, ei todellisuutta. Itkettää. Ei voi mitään. Elämää jatkettava taas etiäpäin.