Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tärkeänä pidätte kommunikointia kumppanin kanssa?
19.06.2016 |
Mieheni on huono kertomaan asioistaan tai tunteistaan, sekä kuuntelemaan minua ja kommentoimaan ja juttelemaan kanssani. Hän ei juurikaan osoita mielenkiintoa minua kohtaan kun juttelen hänelle ja kun kyselen häneltä asioita: esim mitä mieltä hän on, hän kokee kyselemiseni vaivaannuttavana ja kiemurtelee pois tilanteesta. Sanoin että jos juttelisimme ja harrastaisimme seksiä enemmän, meillä olisi asiat paljon paremmin. Tähän hän vastasi ettei meillä kyllä seksiä olisi jos juttelisimme enemmän, sillä hän pitää keskustelemista epäkiihottavana. Hän ei myöskään ilmeisestä juttele hirveästi ystäviensäkään seurassa vaan mieluummin keskustelee whats up ryhmissä muiden kavereidensa kanssa kuin sen henkilön jonka kanssa sillä hetkellä on fyysisesti. Tajusin, että olemme hyvin erilaisia ja minä todella kaipaan kumppanikseni ihmistä joka on paras ystävä minulle ja myös rakastaja. Meillä on pieniä lapsia ja saimme juuri kotimme remontoitua, kaikki asiat sinänsä mallillaan. Mutta mietin vain, voiko tälläisessä suhteessa jatkaa, kun toinen ei kaipaa kommunikointia juuri ollenkaan ja toiselle se taas on erittäin tärkeää? Että mitkä asiat menevät tälläisen edelle. Tämä kommunikoinnin puutteemme nimittäin on vaikuttanut luottamukseeni ja on tuonut paljon isoja riitoja ja jopa kriisin, ennen kuin tajusin tämän asian. Luulin aiemmin ettei mies ollut kiinnostunut minusta, mutta hän onkin vain erilainen ihminen, eikä kaipaa syvällistä keskustelua, ei osaa ilmaista itseään, eikä halua kuulla minun, eikä muidenkaan mielipiteitä. Ymmärrän kyllä, koska hän tapaa työssään satoja ihmisiä päivittäin ja joutuu juttelemaan heidän kanssaan, joten haluaa olla kotona ihan rauhassa. Minä tietenkin kaipaisin juttuseuraa kun olen lasten kanssa kotosalla kaiket päivät ja illat, kun mies on myös älyttömästi töissä ja omissa harrastuksissa. Olenkin tavallaan suhteessa itseni kanssa, jossa mies toimii perheen elättäjänä ja kivana hahmona täällä kotona, muutaman tunnin illassa. Ja joskus sunnuntaisin. Olen hyvin itsenäinen ja minulla on paljon ystäviä joiden kanssa pystyn juttelemaan kylläkin, mutta silti kaipaisin kumppaniltani enemmän. Mietinkin, että millä asioilla on parisuhteessa merkitystä? Ja voinko hyväksyä mieheni puhumattomuuden/kommunikaation puutteemme, muiden hyvien asioiden takia? Esim jos olemme treffeillä, menemme vaikka leffaan tai shoppailemaan, koska meillä ei ole ruokapöydässä juteltavaa keskenämme, tai olisi, mutta miestä ei kiinnosta keskustella tai kuulla mielipiteitäni? Muut asiat on hyvin😀 Seksiäkin on pari kertaa kuussa. Ja kyllähän me jtn juttelemme lyhyesti.. Esim millainen pvä toisella oli - mieheni vastaus: perus, vähän kiire. 😂 onko tälläinen suhde ok ja voiko se toimia pitemmän päälle, jos kuitenkin rakastamme toisiamme?
Kommentit (13)
Tehän olette ihan eri maailmoista! Miten ihmeessää olette saaneet parisuhteen luotua ja lapsetkin tehtyä, kai niistäkin piti keskustella etukäteen. Pidemmän päälle et tule olemaan onnellin tuossa suhteessa... ikävä kyllä tiedät sen itsekin.
toisaalta voisit tietenkin ehdottaa että pidätte hieman taukoa, josko se mieskin sitten tajuaisi mitä on menettämässä ja alkaisi kommunikoida kun joutuisi olemaan hetken yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos alkaisitte kommunkoida älylaitteilla/ tietokoneella, jos se on miehelle ominaisempaa. Ehkä hän sitten innostuisi joskus jopa juttelemaankin ja vaikka ottamaan sinut kainaloon.
Ylläpidätkö sinä arjen rutiinit ja mies pääsee passattuna helpolla vai osallistuuko edes kotitöihin?
Huomaa kyllä jo sun viestistä, että paljon juttua sulla riittäisi.
- Pidän kommunikointia, jonkinlaista "henkistä yhteyttä" ehkä tärkeinpänä asiana parisuhteessa. Toki fyysisyyskin on tärkeää, mutta ellei "henkinen puoli" pelaisi lainkaan, niin en usko, että pidemmän päälle suhteella olisi tulevaisuutta... Mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö kumppanillani olisi myös oikeus omiin juttuihinsa ja/ tai salaisuuksiinsa, jotka hän voi pitää omanata tietonaan tai jakaa ystävättärensä kanssa, eikä aina minun kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki me keskustelemme jonkin verran asioista ns. Pakolliset. Me myös lähetämme viestejä toisillemme. Minä teen kaikki kotityöt, tosin hän saattaa joskus tehdä ruokaa, ainakin aina silloin kun meille tulee ystäviä kylään, sillä hän on taitava kokki. Hän myös auttaa lasten kanssa aamuisin ja iltaisin kun tulee kotiin, jos vain kerkeää kotiin ennen lasten nukkumaan menoa. Hän hoitaa täysin taloudellisen puolemme, joten minun ei tarvitse kantaa huolta siitä. Muuten minä hoidan kaiken kotona kaupassakäymisestä, pyykkiin, siivoamiseen ym. Toki meille on
Ollut pakko palkata osittaista apuvoimaa esim
Suursiivouksen tekemiseen kerran kuussa. Mutta järjestelmämme toimii hyvin. Haluisin vain että hän olisi enemmän aidosti läsnä kotona ollessaan, eikä seurustelisi kännykän/television kanssa ja yrittäisi kommunikoida paremmin kanssani. Olisi myös mukavaa, jos hän haluaisi tehdä asioita perheenä joskus. Onneksi sentään matkustamme yhdessä perheenä muutaman kerran vuodessa, jolloin "pakolla" saamme olla yhdessä. Rakastan hänessä sitä, että mielestäni hän tekee kaikkensa perheemme eteen ja on toimelias ja toteuttaa asioita. Hänen henkinen antinsa on valitettavasti vain hiukan köyhää, mikä voi johtua myös siitö syystä että tekee niin paljon töitä, eikä
Sitten jaksa kotona.
Meillä myös keskusteluyhteys kadonnut.Mies tekee paljon töitä ja tuo rahan perheeseen..kaikki perusasiat ovat kunnossa. Olemme olleet yhdessä jo 25v. Arki sujuu, mutta kaipaisin myös jotain syvempää ja etenkin keskustelua. Mies ei kysele minun päivästäni, ja tuntuu ettei häntä kiinnosta..nyt hän on löytänyt myös uusia ystäviä jotka ovat naisia. Joiden kanssa hän käy viettämässä iltaa..ovat kuulemma vain ystäviä.tosin luotan mieheeni mutta eihän sitä koskaan tiedä...tämä satuttaa minua sillä emme käy missään kahdestaan..lapsetkin olisi jo helppo jättää hoitoon..Haluaisin että mies keskustelisi asian kanssani. Hän ei kuulemma osaa..ja hän vetäytyy kun alan kyselemään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kommunikointi ei meillä pelaisi, jättäisin puolison. Kaikkein tärkein yhdistävä asia meidän parisuhteessa. Jutellaan paljon ja kaikesta. Yhdessä lähes 30 vuotta.
Käyttäjä2162 kirjoitti:
Toki me keskustelemme jonkin verran asioista ns. Pakolliset. Me myös lähetämme viestejä toisillemme. Minä teen kaikki kotityöt, tosin hän saattaa joskus tehdä ruokaa, ainakin aina silloin kun meille tulee ystäviä kylään, sillä hän on taitava kokki. Hän myös auttaa lasten kanssa aamuisin ja iltaisin kun tulee kotiin, jos vain kerkeää kotiin ennen lasten nukkumaan menoa. Hän hoitaa täysin taloudellisen puolemme, joten minun ei tarvitse kantaa huolta siitä. Muuten minä hoidan kaiken kotona kaupassakäymisestä, pyykkiin, siivoamiseen ym. Toki meille on
Ollut pakko palkata osittaista apuvoimaa esim
Suursiivouksen tekemiseen kerran kuussa. Mutta järjestelmämme toimii hyvin. Haluisin vain että hän olisi enemmän aidosti läsnä kotona ollessaan, eikä seurustelisi kännykän/television kanssa ja yrittäisi kommunikoida paremmin kanssani. Olisi myös mukavaa, jos hän haluaisi tehdä asioita perheenä joskus. Onneksi sentään matkustamme yhdessä perheenä muutaman kerran vuodessa, jolloin "pakolla" saamme olla yhdessä. Rakastan hänessä sitä, että mielestäni hän tekee kaikkensa perheemme eteen ja on toimelias ja toteuttaa asioita. Hänen henkinen antinsa on valitettavasti vain hiukan köyhää, mikä voi johtua myös siitö syystä että tekee niin paljon töitä, eikä
Sitten jaksa kotona.
Sinä olet henkilökuntaa etkä kumppani. Henkilökunnankin kanssa puhutaan tarvittavat ohjeistukset ja kohteliaisuus smalll talk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha olo kirjoitti:
Meillä myös keskusteluyhteys kadonnut.Mies tekee paljon töitä ja tuo rahan perheeseen..kaikki perusasiat ovat kunnossa. Olemme olleet yhdessä jo 25v. Arki sujuu, mutta kaipaisin myös jotain syvempää ja etenkin keskustelua. Mies ei kysele minun päivästäni, ja tuntuu ettei häntä kiinnosta..nyt hän on löytänyt myös uusia ystäviä jotka ovat naisia. Joiden kanssa hän käy viettämässä iltaa..ovat kuulemma vain ystäviä.tosin luotan mieheeni mutta eihän sitä koskaan tiedä...tämä satuttaa minua sillä emme käy missään kahdestaan..lapsetkin olisi jo helppo jättää hoitoon..Haluaisin että mies keskustelisi asian kanssani. Hän ei kuulemma osaa..ja hän vetäytyy kun alan kyselemään..
Kuvottava mies.
Näitä tuppisuitahan on maa pullollaan. Olen aina ihmetellyt sitä minkälaiset naiset jaksavat elellä sulkeutuneiden miesten kanssa? Miksei miehen luonteella ja käytöksellä ole merkitystä suhdetta aloitellessa? Eihän tällaiset asiat tule yllätyksenä kun asutaan yhdessä.
Tottakai lasten vuoksi on parasta jatkaa yhteiseloa ellei suhteessa ole muita ongelmia kuten väkivaltaa, pettämistä tai alkoholismia. Pakko on olla rehellinen. Parisuhteena tuo on aika tyhjää elämää. Tosin kaikilla suhteilla on vaikeutensa tai hankalat aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta me saamme paljon aikaan yhdessä ja erikseen. Perinteinen asettelu, että minä hoidan kodin ja lapset ja hän elannon, toimii mutta toisaalta välillä myös syö meitä. Emme kumpikaan pysty luottamaan toisiimme, että pystymme auttamaan toistemme osa-alueilla. Minä en voi muuttua rahaksi ja hän ei pystykään tulemaan hoitamaan lapsia, silloin kun tarvitsisin. Tämä aiheuttaa myös jonkin verran riitoja, varsinkin kun kumppanini on tulinen luonteeltaan. Hän ei siis todellakaan ole mikään tuppisuu, mutta häntä kiinnostaa eri asiat kuin minua, ja tuntuu ettemme osaa kommunikoida tai ymmärrä toisiamme. En aikaisemmin kiinnittänyt niin paljon huomiota tähän asiaan, mutta nyt jotenkin tuntuu siltä että kommunikoinnin vaikeus on noussut enemmän pinnalle, varsinkin kun puhe erosta on ollut useammin aiheena riitojen yhteydessä. Minkälaisia kokemuksia teillä on? Että miten hyvin sen kommunikoinnin pitäisi sujua? Tai nauratteko kumppaninne kanssa tai ymmärrättekö hyvin?
No mitä sinä rakastat ja mitä rakkautta sinä vastavuoroisesti saat itsellesi? Tietoisuuden siitä, että joku on sitoutunut sinuun?