Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada elämästä mielekkäämpää?
19.06.2016 |
Olen kolmekymppinen nainen ja ollut pitkään sinkkuna. Takana useita epäonnistuneita suhteita ja luottamus mennyt miehiin. Olen kokeillut nettideittejä, enkä enää halua tutustua sitä kautta keneenkään. Ikää tulee lisää ja aiheuttaa paineita, kun ei ole vielä lapsia. Tuntuu, että seuraan vain sivusta muiden elämää, joka tuntuu menevän käsikirjoituksen mukaan. Ehkä itse tein vääriä valintoja suhteissani aiemmin, enkä arvostanut sitä mitä oli ja nyt saan kärsiä siitä loppuelämäni olemalla yksin... Olen valmistautunut siihen, että jään ehkä lapsettomaksi, mutta yksin en haluaisi olla. Joka vuosi mietin, että ehkä ensi vuonna elämäni muuttuu ja löydän jonkun ihanan ihmisen elämääni, mutta samat kuviot vain toistuu kerta toisensa jälkeen. Nyt en enää edes uskalla heittäytyä mihinkään.
Lisäksi olen yrittänyt hyödyntää tätä yksinäistä elämänvaihetta hakemalla opiskelemaan, mutta en ole päässyt niihin kouluihin mihin haluaisin. Työpaikka tuntuu sellaiselta, jossa en halua olla ja sen takia olen tuota alanvaihdosta miettinyt. Sekään ei vaan tunnu onnistuvan, vaan elämä on jumittunut paikalleen. Tunnen itseni suoraansanottuna jälkeenjääneeksi ja luuseriksi... Tykkäisin matkustella, mutta kaikki ystävät ovat perheellisiä tai parisuhteessa, eikä heitä kiinnosta lähteä viettämään lomaa sinkkuihmisen kanssa.
Kommentit (6)
Voisin kirjoittaa melkein saman tekstin, paitsi olen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo että elämä muuttuu koska löydät jonkun... ei muuten muutu. Tai elämä kyllä. Sinä et.
Olen kyllä muuttunut paljon siitä kun olin parikymppinen.. Mutta ehkä ongelma on siinä, etten koskaan ole missään elämäntilanteessa täysin tyytyväinen, en suhteessa ollessa enkä sinkkuna.. -ap
Jos rahaa jää yhtään säästöön (ja lapsettomalla sitä kuvittelisin hyvinkin voivan jäädä, vaikka sinkkuna onkin toisaalta tiukempaa kuin kahden aikuisen taloudessa), suosittelen rohkeasti käyttämään sitä elämyksiin. Matkusteluun, harrastuksiin - tai avoimessa yliopistossa opiskeluun. Useimpia aloja voi aloitella avoimen yliopiston/korkeakoulun puolella, jos rahat riittävät, ja opinnot hyväksiluetaan sitten, jos pääsee haluaamansa kouluun sisään. Tai alasta riippuen alkeita voi tapailla jo työväenopistojen kursseilla. Ei kannata lannistua, vaikka koulun ovet eivät ole vielä auenneetkaan.
Vapaaehtoistyö voisi olla hyvä reitti uusiin piireihin, sitäkin on nykyään tarjolla niin montaa eri lajia, että luulisi jotain kiinnostavaa löytyvän. Harrastuspuolella yksinäisen kannattaa suuntautua porukoihin: kursseille, säännöllisille tunneille, yhteislenkeille, seuraan, - jonkinlaiseen yhteisöön. Vaikka aluksi facebook-ryhmien kautta, jos viikon kestävälle taide- tai triatlonleirille pelmahtaminen ummikkona hermostuttaa liiaksi.
Matkustaminen yksin on hetkittäin yksinäistä, mutta toisaalta on vapaa jututtamaan ketä tahansa vastaantulijaa ja saattaa päätyä mitä ihmeellisimpiin tilaisuuksiin. Introvertinkin on usein kokemuksieni mukaan helpompi pistää sosiaalisempi vaihde silmään ulkomailla, missä ihmiset ovat tehdasasetuksiltaan avoimempia kuin Suomessa ja jotenkin pääsee irrottautumaan omasta roolistaan. (Toki tässä riskinä on vakavamman luokan lomaromanssi, jonka johdosta sovitteleekin kohta kahden kulttuurin juhlaperinteitä yhteen, mutta seikkailu sekin! :P )
Omien arvojen mukainen elämä koetaan mielekkääksi ja arvoja vastaamaton elämä epämielekkääksi. Niin sa vain menee.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen alkanut matkustelemaan yksin. Se on ihan mukavaa, saa mennä oman mielen mukaan.
minäkin ajattelin hakea opiskelemaan ja uusia työtuulia haistella. Minulla on elämä jämähtänyt. Aion oikeasti hakeutua uusien ihmisten seuraan ja vaikkapa harrastamaan. Olen introvertti mutta nyt tämä yksinäisyys riittää, ei auta kuin opetella hieman sosiaalisemmaksi.
Minä olen 10 vuotta vanhempi ja kyllähän tässä vielä ehtii miehen jos toisenkin vielä kainaloonsa saada. näin ajattelen vaikka 10 vuoden tauko miehistä ollut. Lapsetkin jäi saamatta enkä enää edes halua synnyttää omia mutta ehkäpä saan miehen jolla on lapsia tai sitten voisi toimia sijaisperheenä tai -mummuna.
Kuuntele sisintäsi, mitä oikeasti haluat ja rohkeasti sitä kohti. itsellä ainakin on nyt tullut mitta täyteen tätä jämähtäneisyyttä, nyt eteenpäin.