Nainen, milloin viimeksi itkit?

En kyllä muista tarkalleen. Lapsenlapsen ripareissa ja sitä ennen äidin hautajaisissa 3v sitten.

Perjantaina pääs töiden jälkeen itku, kun kaikki mahdollinen vastusti.

Tänään. Suren edelleen äitini kuolemaa.

Joskus puoli vuotta sitten kun pelasin Life is Strangea :D

Varmaan lokaskuussa vollotin suihkussa. Oli synnytyksestä hormoonit sekasin ja lapsen takaraivo oli niin kauniin muotonen.

Aamulla klo 6 aikoihin kun kaikki muut nukkui. Harmitti poikani 8 v puolesta kun on koko ekaluokan ajan enempi vähempi kiusattu ja luokkakaverit tästä lähimaastosta eivät halua hänen kanssaan leikkiä nyt kesälomalla. Poika kattoo joka päivä puhelintaan josko joku kaveri olisi edes soittanut ja pyytäisi kaveriksi. Mutta ei ja tämä hajottaa mun sydämen poikani puolesta :( Onneksi tänään tuolta vähän kauemaa tuli yx luokkakavri leikkimään. Ja samalla itkin huonoa parisuhdetta joka on muuttunut kämppäkaveruudeksi ja odotan kaiken lisksi nyt tässä vauvaa ja olisin toivonut ,että edes tämän raskausajan olisin saanut ilolla mennä alusta loppuun asti. Olla ylpeä kasvavasta vauva vatsasta,mutta eipä käynyt niin.

Viimeksi eilen tuli onnenkyyneleet silmiin kun ajattelin miten ihanaan paikkaan lapseni pääsee opiskelemaan.

Toissapäivänä. Täysi-ikäisen poikani monia epäonnistumisia, ja hänen kyvyttömyyttään hallita tunteita kohdatessaan niitä. Viimeksi tuli muutaman  päivän ryyppyputki.  No sitten varmaan kaduttaa ja ollaan erossa päihteistä. Takana on virkavallan kanssa setvimistä, velkoja, ero tyttöystävästä, päihteitä. Kauheinta on se, kun odottaa mistä soitto tulee, kun alkoholin kanssa surraan. No, nyt on luvassa pitkäjänteistä apua myöhemmin. Silti edustava ja lahjakaskin opintosaavutusten mukaan. Monia hyviä ystäviä. Kunnianhimoakin on. Mutta ei elämäntaitoa. Takana on   pitkä luettelo erilaisia ikäviä asioista. Mikä kumma siinä on, että moni mies ei osaa  ilmaista tunteitaan ja surra ilman alkoholia. Siitä on tullut vaan lisää ongelmia. Itse olen äitinä joskus aivan riekaleena.

En edes muista. Nuorempana itkeskelin harva se päivä, nykyään aika harvoin kun en jaksa sellaista tunnemyrskyä jatkuvasti ja olen muutenkin tasaantunut luonteeltani. Ehkä kolmisen kuukautta sitten kun ystäväni kissa jouduttiin lopettamaan.

Eilen kun katsoin toisenlaiset perheet ja siinä nuorella tytöllä oli migreeni ja joku kouristuskohtaus:( tuli paha mieli sen puolesta:"(

Eilen, tätini hautajaisissa. 

No nyt aloin pillittää, kun luen näitä. Voimia kaikille äideille.

Eilen järjetöntä ihastumistani Charlie Wattsiin!!Aloitin just lääkityksen kilpirauhasen liikatoimintaan ja yritän uskotella edes itselleni että tää mielettömyys johtuu siitä:(

Eilen kun äiti soitti ja kyseli kuulumisia. Huolet, surkea elämäntilanne ja suuri stressi purkautui isona itkuna ja oli mulla äitiäkin ikävä. Kypsä olo, mutta minkäs teet. Äiti lohdutti ja pyysi kylään ja syömään ensi viikonlopuksi. "Tehdään sun lempiruokaa" :D

Tänään, eilen, toissapäivänä jne. Parisuhde vastustaa. Mies täysin passiivinen, ei halua erota, muttei oikeastaan selvittääkään asioita. Taustalla ei edes ole mitään maailmaa mullistavaa konfliktia, mikä saa koko sotkun tuntumaan niin turhalta.

Tänään, kun tuli mieleen kolme vuotta sitten kuollut koirani.

Eilen illalla. Olen kovin väsynyt kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Toissapäivänä. Täysi-ikäisen poikani monia epäonnistumisia, ja hänen kyvyttömyyttään hallita tunteita kohdatessaan niitä. Viimeksi tuli muutaman  päivän ryyppyputki.  No sitten varmaan kaduttaa ja ollaan erossa päihteistä. Takana on virkavallan kanssa setvimistä, velkoja, ero tyttöystävästä, päihteitä. Kauheinta on se, kun odottaa mistä soitto tulee, kun alkoholin kanssa surraan. No, nyt on luvassa pitkäjänteistä apua myöhemmin. Silti edustava ja lahjakaskin opintosaavutusten mukaan. Monia hyviä ystäviä. Kunnianhimoakin on. Mutta ei elämäntaitoa. Takana on   pitkä luettelo erilaisia ikäviä asioista. Mikä kumma siinä on, että moni mies ei osaa  ilmaista tunteitaan ja surra ilman alkoholia. Siitä on tullut vaan lisää ongelmia. Itse olen äitinä joskus aivan riekaleena.

Miehen tunteiden näyttäminen ei ole vieläkään yhtä hyväksyttyä kuin naisten. Nämä asiat muuttuvat koko ajan yhteiskunnassa, mutta hitaasti.

Toissapäivänä. Olin hyvin väsynyt, henkisesti ja fyysisesti.

Tunti sitten, kun soitin poikaystävälleni ja hänellä oli kiire mennä johonkin, muttei halunnut kertoa minulle että minne. Kyselin ja kyselin iloisesti että sano nyt kun haluan tietää ja mitä sellaista on mitä en saisi tietää ja lopulta tuhahti että menee salille, vaikka tiedän että oli menossa alun perin keskustaan yksikseen jonkin asian vuoksi. Olisin vain halunnut tietää, että minkä asian. Lopulta tiuski minulle että haluaa säästää akkua ja on nyt salilla ja pitää mennä moikka ja katkaisi puhelun. En sanonut mitään, itkin vain. Olen herkkä ja on kaiken lisäksi naisten viikko meneillään.

Sen lisäksi meinaan itkeä parhaillaan, sillä sukulaiseni puhuvat minusta seinän takana asioista minun nimissäni, joihin en ole antanut sanaani, ja miettivät mihin kaikkeen minut pitäisi ottaa mukaan kesällä vaikka minulla olisi omakin elämä kesälomalla.