Mistä johtuu älykkäiden ihmisten hiljaisuus ja tyhmien ihmisten äänekkyys?
Tälle on varmasti joitain psykologisia selityksiä.
Kommentit (23)
"Älykkäät "ovat hiljaa koska heillä ei ole mitään mielessä.
Ei vastaa kokemustani. Ei äly tarkoita automaattisesti, että on introvertti. Väärä lähtöoletus ap:lla.
Vierailija kirjoitti:
Ei vastaa kokemustani. Ei äly tarkoita automaattisesti, että on introvertti. Väärä lähtöoletus ap:lla.
Ja hiljaisuus ei tarkoita automaattisesti sitä, että olisi introvertti. Väärä oletus sinulla. Hiljainen ihminen voi olla vaikka sairaalloisen ujo tai arka, ekstro- tai introvertti, älykäs tai tyhmä.
Vitun typeriä yleistyksiä tässä ketjussa, ei taida olla kovin älykkäitä keskustelemassa...
T. Tuntemattomien seurassa hyvin hiljainen älykäs. En silti allekirjoita ap:n väitettä. Tunnen ihan uskomattoman tyhmiä hiljaisia, ja sitten taas älykkäitä, jotka ovat puheliaita.
Tyhjä kattila kolisee äänekkäämmin tjs se sanonta menee. Kaipa tyhjäpäät ei vaan tajua olla hiljaa vaikkei ole mitään sanomistakaan. Kotkottavat sitten kuin kanat.
Samaa itsekin ihmetellyt. Tällä palstalla asia konkretisoituu joka päivä.
Niin, no ainakin se että täytyy jotain jonninjoutavaa koko ajan jauhaa ei anna kauhean positiivista kuvaa älykkyydestä. Jos hiljainen puhuu harvoin, mutta asiaa, antaa se ihan eri vaikutelman.
Mun työkaveri ei puhu mitään ja on tyhmä kuin saapas. Hyvä että älyää olla hiljaa. Pidetään töissä siksi, että on esimiehen lähisukua, eikä muuten pääsisi minnekään. Tekee puoli vuotta hommia, jotka olen havainnut, että joku muu tekisi viikossa.
Ei-niin-älykkäillä ei päässä niin paljoa liiku, että osaisivat kunnolla tiedostaa ympäristöään ja muita ihmisiä, tai murehtia erinäisistä asioista. Tyhmemmät ovat varmasti keskimäärin älykkäämpiä onnellisempiä.
Älykäs tajuaa, että ei välttämättä ole asiassa oikeassa. Tai ei tiedä tarpeeksi, että viitsisi tuoda oman mielipiteensä esille. Yksinkertaisempi ihminen tuo helposti mielipiteensä esille ja pysyy siinä.
Kuka tahansa vaikuttaa fiksulta, jos osaa pitää suunsa soukemmalla. Suunsa avaajista yksi ja toinen paljastuu moukaksi. Oletko ap koskaan kuullut tyhjistä tynnyreistä, jotka kolisevat kovimmin?
Itse olen huomannut saman asian oikeasti. Jos ihmisestä kuule jo mutkan takaa puolen kilometrin päästä, että on tulossa niin silloin voi jotain jo päätellä hänen älykkyydestään.
Älykkyyskin taas on niin subjektiivinen asia. Itseäni kyllä harmittaa että valtamediassa ei juurikaan enää ole älykkäitä ihmisiä vaan ne pöljimmät on näyttämässä mallia. Tai riitelemässä.
No nyt sitten tyhmät hiljaiset luulevat olevansa älykkäitä tämän ketjun perusteella, hahaa :D
Pelkkä hiljaa oleminen ei ketään älykkääksi tee. Mensan testi kertoo paremmin.
Ehkä kyse on vain siitä, että puheliaasta ihmisestä huomaa helpommin, onko hän tyhmä vai älykäs, ja mieleen jäävät sitten ne äänekkäät tyhjänjauhajat. Hiljaisesta tyypistä taas on vaikeampaa ottaa selvää.
Tunnen paljon fiksuja ihmisiä, ja osa heistä on hiljaisia, osa taas puheliaampia. Älykkäin tuntemani ihminen on itse asiassa hyvinkin suulas. Hän suorastaan pursuilee luovuutta ja ideoita, jotka tunkevat ulos hänen suustaan kuin väkisin :)
Jännä juttu muuten, että meillä Suomessa puheliaisuutta pidetään helposti merkkinä tyhmyydestä. Ymmärtääkseni esim. USA:ssa taas pidetään hiljaisia jotenkin umpimielisinä.
Onhan se niinkin, että mitä enemmän mielensä sisältöä avaa, sitä todennäköisemmin tulee sanottua myös tyhmiä asioita. Hiljaa ollessaan on helpompi vaikuttaa älykkäämmältä. Ei kaikkien tarvitse koko ajan kälättää, mutta arvosta tietyllä tapaa myös heitä, jotka uskaltavat oudommassakin porukassa kertoa ajatuksiaan, vaikka sitten tulisi älyttömyyksiä seassa ulos.
Minua ärsyttää nämä jatkuvasti äänessä olevat tyhjännaurajat ja höpöttäjät, jotka hölisevät isoon ääneen joutavia asioitaan. Miksi pitää puhua niin isoon ääneen? Onko heillä kaikilla huono kuulo? Vai hakevatko he kenties muiden lajikumppaniensa huomiota tuolla äänekkäällä mekastuksella? Työpaikalla on eräs tällainen, muuten kyllä mukava, mutta tauolla hän selittää melkein suu vaahdossa asioitaan. Puhuu vielä nopeasti, joten aina ei edes saa selvää, mitä hän vaahtoaa. Itse puhun mieluiten vain silloin, kun voin puhua itseäni kiinnostavista asioista. Työkavereiden kanssa keskustelu on yleensä aika väkinäistä, eli joudun keksimään mitä sanon, kun ei minua kiinnosta ne perinteiset urheilut ja minulle tuntemattomien ihmisten touhut. Ystävieni kanssa kyllä jaksan puhua, koska meillä on yhteisiä kiinnostuksen aiheita, puhumme usein eräästä tietystä musiikista ja eräänlaisesta elämänkatsomuksesta. Nuo äänekkäät ihmiset usein myös katsovat televisiosta näitä Putouksia (?) ja mitä näitä nyt on, ja pitävät niitä suurena viihteenä. Itse en näe niissä mitään huvittavaa ja en voi katsoa niitä. Minua huvittavat aivan toisenlaiset asiat.
Eiköhän se ole osittain vaan stereotypiaa. Puheliaisuuteen ja hiljaisuuteen liittyy muitakin asioita, ehkä jopa enemmän muita asioita. Lisäksi on just niin, että puhelias todennäköisemmin möläyttää myös niitä tyhmiä juttuja välillä siinä missä hiljainen usein harkitsee sanansa tarkkaan.
Kuitenkin jos oletettaisiin että asia olisi noin kuten sanot, niin veikkaan oleelliseksi syyksi itsekritiikkiä ja/tai sen puutetta. Älykäs on usein analyyttisempi, katsoo asiaa useammalta kantilta ja ei usko yksiselitteisiin totuuksiin. Kyseenalaistaa siis enemmän. Silloin kyseenalaistaa myös omia tietojaan ja ajatuksiaan ja siksi tuo niitä varovaisemmin julki. Toisessa ääripäässä on nämä ihmiset, joille kaikki mikä omaan päähän putkahtaa on totta. Useinhan sanotaan, että fiksuin on se joka tajuaa oman tyhmyytensä.
Itsekriittisyys siis lienee älykkäillä suurempaa kuin tyhmemmillä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää nämä jatkuvasti äänessä olevat tyhjännaurajat ja höpöttäjät, jotka hölisevät isoon ääneen joutavia asioitaan. Miksi pitää puhua niin isoon ääneen? Onko heillä kaikilla huono kuulo? Vai hakevatko he kenties muiden lajikumppaniensa huomiota tuolla äänekkäällä mekastuksella? Työpaikalla on eräs tällainen, muuten kyllä mukava, mutta tauolla hän selittää melkein suu vaahdossa asioitaan. Puhuu vielä nopeasti, joten aina ei edes saa selvää, mitä hän vaahtoaa. Itse puhun mieluiten vain silloin, kun voin puhua itseäni kiinnostavista asioista. Työkavereiden kanssa keskustelu on yleensä aika väkinäistä, eli joudun keksimään mitä sanon, kun ei minua kiinnosta ne perinteiset urheilut ja minulle tuntemattomien ihmisten touhut. Ystävieni kanssa kyllä jaksan puhua, koska meillä on yhteisiä kiinnostuksen aiheita, puhumme usein eräästä tietystä musiikista ja eräänlaisesta elämänkatsomuksesta. Nuo äänekkäät ihmiset usein myös katsovat televisiosta näitä Putouksia (?) ja mitä näitä nyt on, ja pitävät niitä suurena viihteenä. Itse en näe niissä mitään huvittavaa ja en voi katsoa niitä. Minua huvittavat aivan toisenlaiset asiat.
Itse olen oikeasti hyvin hiljainen, enkä yhtään sosiaalinen. Nyt olen vain eksynyt sellaiseen harrastukseen jossa olen yrittänyt väkipakolla olla sosiaalinen. Osittain se on ihan hauskaa jutella joidenkin kanssa, mutta useimmiten se on hyvin hermostuttavaa ja raskasta jolloinka alkaa automaattisesti minulla ääni nousta, suu käy kokoajan ja yritän keksiä kaikenmaailman tyhjänpäivästä paskanjauhantaa. Tällätavalla näen ihmisistä kuka on kiinnostunut puhumaan kanssani ja kuka ei. Ironista tässä on se, että ne jotka eivät minulle halua puhua ihmettelevät eniten miksi olen heille hiljainen enkä puhu heille. Kai pitävät minua töykeänä. Sitten seulon porukasta ne jokka oikeasti haluaa kanssani puhua. Voisin oikeastaan hengähtää pitkästä aikaa ja lopettaa se paskanjauhanta... Tosin sitten minut luokitellaan töykeäksi ja itsekkääksi. Että tämmöstä.
Minun tapauksessani hiljaisuus ainakin selittyy ylikorostuneella myötähäpeällä.
Älykkäät ihmiset ovat oppineet kuuntelemaan ja huomioimaan asiota paremmin.