Miten päästä yli katkeruudesta?

Olen koittanut puhua ja olla puhumatta ja aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä muttei hän reagoi mihinkään. Niin kauan kun mä olin voimissani (raskaus tai lapsi ei valvottanut) ja pidin suhteen pystyssä kaikki meni hyvin. Kun mun mun voimat loppu kaikki muukin loppu. Nyt mun voimat on palautuneet mutta jos toista ei kiinnosta tehdä suhteen eteen mitään olen voimaton. Ap

Älä viitsi laittaa lasten syyksi ettet kykene eroamaan. Varmasti kärsivät jos on katkera äiti. Heivaa äijä pihalle ja elelette lasten kanssa. Seuraavan kerran ota ihan eri tyyppinen mies kuin tähän asti, koska näytät valitsevan luonnollisesti joka kerta väärin.

Itse olen joka kerta valinnut väärin. Edellinen mies oli yli analysoiva ja puhuja etc. Tää nykyinen täysin vastakohta. Siksi varmaan ajauduin tähän. No vaikea oikeasti sanoa lapsille että kaikki menee uusiksi ja olen päättänyt etten sano. Ei oo lasten vika jos äiti ei osaa valita oikein puolisoaan. Olen niin kivikova että pystyn pitämään sisälläni mitä vaan. Se tässä tietysti ongelma onkin ja toisaalta ihan sama mulle onko toi mies tossa vai ei. Ei sillä ole vaikutusta mun elämään tai päätöksiin. Lasten asiat hoidan ja ne hoitaisin tietty kun asuisin ilman häntä. Katkeruudesta vaan olis päästävä. Uuteen ihmissuhteeseen ei ole edes halua koska en usko sellaiseen enlä jaksa taas aloittaa alusta. Ap

Oletko sairastunut vahvuuteen? Oliko toinen vanhemmistasi narsisti?

Katso peiliin ja ala rakastaa ihmisiä. Näe myönteiset puolet itsessäsi ja ihmisissä. Anteeksianto on kova juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mies on niin vätys etten vaan voi mennä sen kainaloon. Kun aloin odottaa yhteistä lastamme ja olisin tarvinnut apua etc. Hän käytännössä jätti mut. Siitä on 3v aikaa eikä olla sen jälkeen koskettu toisiimme. Nukutaan eri sängyssä etc. Ap

Selittikö mies mitään, miksi melkein jätti sinut?

En tiedä mihin olen sairastunut. Olen selviytyjä eikä mua kaada mikään. Isältäni en koskaan saanut hyväksyntää. Siitä varmaan johtuu nää ihmissuhdesotkut. Jokainen on musta silti vastuussa omasta itsestään eikä auta isää "syytellä". Lapset on mulle kaikki kaikessa. Olen tiukka vanhempi mutta teen myös kaikkeni pitääkseni niistä huolen. En pidä pumpulissa. Esikoisesta näkee että on tehnyt jotain oikein. Se on parasta mitä voin tuntea. Suhteessa olen tyyppiä että teen mitä tahansa toisen vuoksi, jos mua kohdeltaisiin samoin. Kaikki tai ei mitään. Ongelma on etten ole päästänyt lähelleni ketään joka olis tämän tyyppinen. No juna meni jo. Ap

Miten niin juna meni jo? Jatkuvasti +40-vuotiaat eronneet löytävät uusia, parempia kumppaneita.

Ja mies ei selittänyt mitään. Se on vaan tyyppiä että kaikki pitää hoitaa hänen puolestaan. Ei edes onnittele syntymäpäivänä ketään muita kuin lapsia. Niistä se pitää huolen. Mua, siskoaan ja äitiään pitää ns. Itsestäänselvinä etc. No mua ei kyllä pidä enää minään. Oon lyöny luun kurkkuun että kun en saa mitään en myöskään anna. Ap

Juna meni siksi että mulla on jo kahden miehen kanssa lapsia. Ikä ei sinänsä vaikuta. Olisin halunnut ns. Ydinperheen ja ollaan aika kaukana siitä. Ap

Miehelläsi on nyt asiat hyvin. Lauma naisia jotka passaavat, lapset joiden kanssa leikkiä ja katto pään päällä. Seksi tai läheisyys ei vaan kaikkia kiinnosta tai käyvät tunnon tuskitta vieraissa. Olisiko aika puhua miehesi kanssa osallistumisesta kotiasioihin ja parisuhteeseen? JSSAP jos ei auta.

Ei se käy vieraissakaan. Käviskin niin ehkä piristyis! Makaa kotona, on tällä hetkellä hoitovapaalla. Sitä ei saa liikkumaan mihinkään. (joo olen käskenyt 1000 kertaa mennä lääkäriinkin) Eikä kukaan passaa se on tasan tarkkaan varmaa. Miksi passaisin? Ap

Ja olen puhunut ja paasannut niin paljon etten mitään enää keksi. Välillä olen ollut vuoden tai puolivuotta hiljaa ettei menis yli muttei mistään ole mitään hyötyä ollut. Ap

Kokemuksesta tiedän, että kyllä lapset sen aistivat, jos vanhemmat "eivät siedä" toisiaan. Itse olen näin vanhemmiten analysoinut omaa tilannettani ja olen ajatellut, että ehkä siksi olen hyväksynyt huonoa käytöstä ja hyväksikäyttöä itseäni kohtaan aikuisena, enkä ole kunnioittanut itseäni, koska oma äitini teki samoin. 

Se ei todellakaan ole lasten etu, jos vanhemmat ovat väkipakolla yhdessä. 

Mitä väliä sillä on, että sulla on kahdelle miehelle lapsia? Nolottaako sinua erota taas? Oikeasti jos ihan sydämellä mietit, niin lasten etu ei sinulla ole tärkein vaikutin nyt. Lasten etu olisi erota ja rakentaa uusi minä. Mutta sinä vain jäät jääränä paikallesi, keräät kiukkua. Kuulostat todella vihaiselta ja kovalta. Olet tehnyt paljon suhteenne eteen ja olet varmaan toivonut miehen rakastavan myös sinua. Kun niin ei käynyt, olet vihainen pommi.

Mikään muu ei pelasta sinua katkeruudelta, kuin ero ja oman elämän aloittaminen. Lue kirja: "voiko nainen rakastaa liikaa" ja "miehet, jotka vihaavat naisia ja naiset, jotka rakastavat heitä". Ymmärrät paremmin, miksi olet jäänyt tuohon suhteeseen.

Elämä voi olla toisenlainen, jos vain haluaa.

Mä roikuin pitkään huonossa suhteessa. Olin miehelle tärkeysjärjestyksessä siellä jonon hännillä; eihän se siis mikään parisuhde ollut. Pelotti erota, mutta ainoa oikea päätös ja suhteeseen jäämällä olisin katkeroitunut.

Nyt tiedän, että itse täytyy oma onni rakentaa. Vuosien varrella on usko miehiin mennyt, ja hyvillä fiiliksillä pärjään ja vastaan omasta elämästäni. Lapset ykkösenä, sitten minä itse 😊

Olen juuri tuo vihainen pommi! Vihaan kaikkea karkeasti sanottuna. Tiedostan sen liiankin hyvin. Jo 3v ilman seksiä on pisin aika mitä on ollut teinivuosien jälkeen. Esikoinen on sanonut ettei kestäisi meidän eroa useaan otteeseen. Siinä on oikeasti aikuisena todella vaikea mennä kertomaan että "sun on vaan pakko kun äiti ei kestä isäpuolta"! Musta ajatuskin tuntuu törkeälle lasta kohtaan joka on jo kerran äidin väärän valinnan takia joutunut eron kestämään. Ei, muutaman vuoden seison vaikka päälläni että hänestä tulee aikuisempi. Mua ei varmaan voi auttaa mikään tai kukaan. Tätä suhdettakaan en voi pelastaa. Ap

Mua ei muuten pelota erota. Olen ilmoittanut miehelle että tämä lähtee kun esikoinen lähtee. Jos lapsilla alkaa näkyä oireita niin lähtee samantien. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, että sulla on kahdelle miehelle lapsia? Nolottaako sinua erota taas? Oikeasti jos ihan sydämellä mietit, niin lasten etu ei sinulla ole tärkein vaikutin nyt. Lasten etu olisi erota ja rakentaa uusi minä. Mutta sinä vain jäät jääränä paikallesi, keräät kiukkua. Kuulostat todella vihaiselta ja kovalta. Olet tehnyt paljon suhteenne eteen ja olet varmaan toivonut miehen rakastavan myös sinua. Kun niin ei käynyt, olet vihainen pommi.

Mikään muu ei pelasta sinua katkeruudelta, kuin ero ja oman elämän aloittaminen. Lue kirja: "voiko nainen rakastaa liikaa" ja "miehet, jotka vihaavat naisia ja naiset, jotka rakastavat heitä". Ymmärrät paremmin, miksi olet jäänyt tuohon suhteeseen.

Elämä voi olla toisenlainen, jos vain haluaa.

Joo ja pitääkin lukea noi kirjat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo varmaan onkin 40kympin kriisi. Sisälläni vaan on pikkutyttö joka on vailla hyväksyntää ja kainaloa. Muut näkee mut vahvana, itsenäisenä, kaiken kestävänä naisena. Ap

Jotkut näki /näkee myös mut itsenäisenä, vahvana jne mutta eivät tiedä että välillä tuntuu että sydän repee ja että itken koska en ole niin vahva mitä luulevat.toiset ovat mielestäni jopa kateellisia koska uskalsin erota lasteni isästä enkä sietänyt enää tommosta (osittain) jota ap kuvailee ja exän käytöstä ym. Silloin eroa ennen ja jälkeen musta tuntui samalta kuin miltä susta nyt ap mutta voin sanoa että se oli elämäni paras päätös kaikesta huolimatta ja mulle on ihan sama vaikka eläisin lasteni kanssa yksin koko loppuelämäni vaikka välillä kaipaan juuri sitä kainaloa johon käpertyy tai toista joka tukee. Mutta lapset nähneet että äiti voi nyt paremmin ja on iloisempi kuin mitä silloin kun isäkin oli mukana kuvioissa. Älä vaan tyydy siihen mieheen /suhteeseen jossa olet.jos oikeasti olet noin onneton mutta pelkäät tulevaa niin eroa äläkä mieti tulevaisuutta että jäätkö yksin jne turha tulevaa on murehtia ;) & turha sitä eroa on pitkittää siihen asti että lapset kasvavat. Nim. En minäkään mikään kovin nuori enää ole jos ikää katsoo :D