Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli katkeruudesta?
18.06.2016 |
Olen hiukan yli 40v enkä ole löytänyt puolisoa jonka kanssa tuntisin minkäänlaista yhteenkuuluvuutta. Nykyinen ns. Mieheni jonka kanssa asun on täysin toivoton(ei ollut sitä aluksi). Lasten takia en voi enää edes etsiä ketään koska raja on johkin vedettävä ja heidät etusijalle laitettava. Kolme pitkää suhdetta takana, kaikki epäonnistuneita. Tuntuu että kuristaa kun ajattelee että tässä tää elämä nyt oli.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helpota. Lapsia ei vaan voi riepotella enää, piste. Pitää odottaa että vanhimmat edes muuttaa pois. Ap
Olet tehnyt elämässäsi suuren valinnan jo siinä, että olet hankkinut lapsia. Harmi ettei suhteesi ole onnistuneet, mutta kai se on parasta yrittää olla tyytyväinen siihen mitä on. Osalla ei ole lapsiakaan.
No mies ei tee mitään, hoidan kaikki perheen asiat remonteista elatukseen. Ja kyllä olen itse valinnut väärin. Mutta jotenkin pitäis päästä eteenpäin. Ap
Katkeruushan on käsittelemättömiä ja hyväksymättömiä tunteita. Jos et päätöksilläsi salli itsellesi sitä mitä oikeasti tunnet (uutta suhdetta?), niin eipä asiat muuksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yritän ajatella näin ettei kaikilla ole lapsia ja minulla on ihanat lapset. Tuntuu silti tuskaiselta kun ei ole ketään jolle puhua eikä kenen kainaloon käpertyä. Tästä pitää päästä yli ja unohtaa edes toivoa näitä. Ap
Ei taida muuttua ei. Tuntuu vaan todella turhauttavalle koska tuntee tätä katkeruutta. Mutta sen verran mussa on älliä etten anna lasten kärsiä mun virheistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä irti paskasta miehestä, ja yleensä koko ajatuksesta että sulla on pakko olla joku mies. Opettele olemaan onnellinen siitä mitä sulla on. Annat lapsillesikin paljon paremman esimerkin itsenäisestä ja tyytyväisestä naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei taida muuttua ei. Tuntuu vaan todella turhauttavalle koska tuntee tätä katkeruutta. Mutta sen verran mussa on älliä etten anna lasten kärsiä mun virheistä. Ap
Onko se lasten etu, että äiti on onneton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mies lähtee heti kun vanhemmat lapset lähtee muutaman vuoden päästä. Enkä usko enää uuteen suhteeseen. Jostain pitäis saada ponnetta elämään. Kun tietäis mistä. Ap
Katkeruudesta pääseminen vaatii paljon voimia muutosten tekemiseen. Voi kunpa itsekin löytäisin tuon voiman!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten etu ei ole sekään että äiti vaihtaa miestä kuin takkia. Vaikka siis mitään uutta en olekkaan hakemassa. On muutettu etc jo ihan tarpeeksi. Luulen et lapset on kuitenkin onnellisempi nyt. Jos ilmoitan että taas kaikki muuttuu niin ne ei vaan enää kestä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Päästä irti paskasta miehestä, ja yleensä koko ajatuksesta että sulla on pakko olla joku mies. Opettele olemaan onnellinen siitä mitä sulla on. Annat lapsillesikin paljon paremman esimerkin itsenäisestä ja tyytyväisestä naisesta.
Just näin, saman neuvon olisin antanut. Miksi onnelliseen ja hyvään elämään tarvittaisi parisuhde? Opettele elämään itsenäisesti ja olemaan onnellinen niin, kaikki muu hyvä siihen on sitten plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyyliin yli-itsenäinen että sellaista ongelmaa ei ole. Katkeruus vaan velloo mua enkä keksi keinoa itse miten päästä siitä irti. Pahin fiilis on se kun päässä takoo et tää oli nyt tässä. Ap
Sinulla on joku neljänkympin kriisi. Hyppää benji-hyppy ja tunnet taas eläväsi.
Joo varmaan onkin 40kympin kriisi. Sisälläni vaan on pikkutyttö joka on vailla hyväksyntää ja kainaloa. Muut näkee mut vahvana, itsenäisenä, kaiken kestävänä naisena. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yritän ajatella näin ettei kaikilla ole lapsia ja minulla on ihanat lapset. Tuntuu silti tuskaiselta kun ei ole ketään jolle puhua eikä kenen kainaloon käpertyä. Tästä pitää päästä yli ja unohtaa edes toivoa näitä. Ap
Menet nyt heti miehes kainaloon kun kerran sulta mies löytyy.
Mies on niin vätys etten vaan voi mennä sen kainaloon. Kun aloin odottaa yhteistä lastamme ja olisin tarvinnut apua etc. Hän käytännössä jätti mut. Siitä on 3v aikaa eikä olla sen jälkeen koskettu toisiimme. Nukutaan eri sängyssä etc. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on niin vätys etten vaan voi mennä sen kainaloon. Kun aloin odottaa yhteistä lastamme ja olisin tarvinnut apua etc. Hän käytännössä jätti mut. Siitä on 3v aikaa eikä olla sen jälkeen koskettu toisiimme. Nukutaan eri sängyssä etc. Ap
No kutsupa se ensi yöksi "kylään". Jos ei tule niin eiköhän se ollut sitten siinä. Kolme vuotta on kyllä melko pitkä aika.
Jos nyt päätät jäädä tuon toivottaman miehen kanssa, niin tuskin se katkeruus siitä helpottaa.