11-v. sairaalloisen mustasukkainen isästään, nyt tarvitaan apua!

Vierailija kirjoitti:

No kyllä on ilkeetä porukkaa taas täällä. Miettikäähän vähän mitä sanotte. Sanoisitteko saman kasvotusten?

Sanoisin

Vierailija kirjoitti:

Perheemme tilanne on tällä hetkellä aivan sietämätön. Meillä on uusperhe, molemmilla kouluikäisiä lapsia aiemmista liitoista. Kimpassa ollaan oltu neljä vuotta, joista vuosi naimisissa. Aiemmat erot oli hoidettu jo vuosia ennen kuin tapasimme.

Mieheni 11-vuotias tytär on aivan sairaalloisen mustasukkainen isästään. On ollut sitä aina, mutta tilanne paheni kun menimme naimisiin ja etenkin nyt, kun odotan vauvaa. Tyttö sanoo vihaavansa uutta sisarustaan jo nyt eikä kuulemma tule häntä ikinä hyväksymään. Ilmassa on jopa suoranaista vihaa. Kaikki tytön käytöksessä kertoo siitä, että hän ei kestä oman asemansa uhkaamista isänsä suhteen. Esim. jos isän viettopaikka on varattu, tyttö vetää herneen nenään ja saattaa lukkiutua tunneiksi huoneeseensa tai sitten huutaa ja rääkyy täysillä.

Kaikkea on kokeiltu, huomion antamista isänsä ja myös minun toimestani, on ojennettu sanallisesti huonosta käytöksestä jne jne... Mutta tilanne menee vain huonompaan suuntaan. Oma kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa ja ollaan ihan neuvottomia. Olisko mitään tuoreita näkökulmia asiaan..??

Teillä on siis ennestään jo vähintään neljä lasta. En täysin hahmota, miksi pitää vielä hankkia lisää. Tuo 11-vuotiaan käytös tuskin ainakaan paranee murrosiässä ja ajatus että on neljä lasta vaikeassa murrosiässä j vauvatalous ja kaikki eksätkin vielä... Brrr. Puistatus.

Meillä kävi samantyyppisesti ja juuri miehen tyttären ollessa 11-vuotias esiteini. Meillä ei ollut edes vauvaa tulossa, vaan hän sai kahden aikuisen jakamattoman huomion, mutta yhtäkkiä isä oli kaikki kaikessa. Kun kuljimme kolmestaan kaupungilla, tyttö työntyi isän kainaloon ja kotona hänelle ei aina riittänyt vieruspaikka, vaan tunki isän syliin makaamaan. Ulos lähtiessä palasi sisään pussaamaan isää. Isän kanssa tehtiin kahdenkeskisiä treffejä kaupungille, tyttö punastellen kuin ensirakkauden kourissa.

Isän mielestä tyttö tarvitsi vain enemmän huomiota, mutta kun hän sai jo isän aivan kaiken huomion, mikä työltä jäi.

Tällainen tilanne ei ratkea ilman kunnollista terapiaa. Meillä tarvittiin terapiaa sekä tytölle että meille aikuisille, koska isä ei ollut tilanteen tasalla vaan liittoutui tytön kanssa.  Terapeutin mukaan kyseessä oli tytön puolelta avioeron takia ratkaisematta jäänyt tilanne, jossa hänen piti ymmärtää ja hyväksyä, ettei hän ole vanhempansa puoliso vaan tämän lempilapsi. Tällaiset asiat kuulemma aktivoituvat uudestaan murrosiässä, jos isä on antanut alle kouluikäisen tytön ymmärtää, että tämä on parempaa seuraa kuin äiti. Ja niinhän heillä taisi olla, kun äidillä oli uusi mies, ja isä ja tyttö jäivät paljon kahdestaan.