ahdistaa.... ero tuli

Voimia!! Vaikka nyt tuntuu vaikealta, niin kyllä se helpottaa!! USko pois, olin puoli vuotta siten samassa tilanteessa! Tärkeintä asiassa on, että tiedät eron olevan oikein sinun ja poikasi parasta ajatellen!!! Ero ei ole loppu, sen on UUSI ALKU sinun ja poikasi onnelle! Ja ajan kanssa itsetuntosi ja -kunnioituksesi kasvaa, koska uskalsit tehdä vaikean päätöksen, etkä jäänyt sitkuttamaan epätyydyttävään suhteeseen!

Minä sitkutin puolitoista vuotta huonossa suhteessa. Yritin monen monituista kertaa herättää keskustelua suhteemme tilasta, mutta aina tuli nenille... " mä nyt vaan oon tämmönen" , " älä jaksa jankuttaa" tai ihan suoraan että " pidä se helvetin turpas kiinni" , oli yleisempiä vastauksia...

Tyttö täytti viime kesänä kaksi vuotta, sen jälkeen muutimme erillemme! Mies meni ihan sekaisin, keksi vaikka mitä syytöksiä, miten kaikki olikin yhtäkkiä mun vikaa, miten pilasin lapseni elämän viemällä häneltä isän yms yms...

Tein sen suuren virheen, että ajattelin että annan miehen rauhoittua ennen kuin alamme sopimaan elatusavusta ja tapaamisoikeuksista! Ne meinaan ovat yhä edelleen sopimatta....=( Mitään mies ei ole maksanut ja tapaa miten sattuu, hakee kyllä yöksi mutta yleensä reippaasti myöhässä ja palauttaa samalla kaavalla! Nyt soppaa sekoittaa vielä miehen uusi nainen, joka miehen juttuja kuunneltuaan inhoaa mua aika lailla....

Eli järjestä heti alkuunsa elatusjutut tarkasti paperille, älä anna miehen puheitten häiritä!! Ja anna itsellesi aikaa, erosta toipuminen vie aikaa, vaikka tietäisikin sen olleen oikea ratkaisu!!!! Älä kuuntele muiden puheita, tiedät tehneesi oikein, teidän molempien kannalta! Poika on vielä niin pieni, että sopeutuu hyvin helpolla!!!

JOs kaipaat juttuseuraa tai tukea, ihan mitä vaan. Voin ilomielin kirjoitella tms...=)

Wendelina:

ei yllätyksenä mutta kun se nyt on totta (avoero) viiden yhteisenvuoden jälkeen.

tuntuu ihan kamalalta.

en tiedä mitä tehdä ja missä järjestyksessä.

meillä on parivuotias poika, jonka takia on tosi vaikeeta =(

tiedän että tää ratkaisu on oikea, monien lupausten ja yrittämisten jälkeenkään ei asiat ole muuttuneet.

inhottaa kaikille selitellä syytä eroon....kun ei ole semmoista yhtä selvää syytä.

sitten ajattelee itsekin että noh, kannattiko kuitenkaan erota.

mutta kun se on ollut jo kauan mielessä.

ja riidat menee aina pahemmaksi.

olen osannut sanoillani satuttaa kyllä varmasti paljon minäkin, mutta sen päätin että käsiksi ei käy minuun enää kertaakaan se mies.

on ollut hyviäkin aikoja ja ihan hyvä mies... mutta toisaalta ei ollenkaan sovita yhteen.

hänellä tuntuu olevan minusta ihan outo käsitys jota en voi muuttaa.

vähän aikaa näytti jo valoisalta mutta sitten se taas meni miten meni.

tunnen itseni tosi itsekkääksikin kun päätän haluta yrittää edes olla onnellinen, sitä ajatustahan mies pitää ihan päättömänä ja järjettömänä. ja hänen mielestä lapsella ei voi olla kahta kotia mutta pitää olla molemmat vanhemmat.

että semmosta........

saa taas voimia jatkaa....

samoja syytöksiä mä sain eilen...vaik yritin selittää etten ole viemässä poikaa kokonaan, että lapsella on edelleen isä sekä äiti. mutta kun ei se halua edes ymmärtää...

päätettiinkin yrittää vielä...

hävettää!!! kaikki.

mutta tuntuu että nyt vasta alkaa solmut aueta...

pitikö se näin rankasti tapahtua että minäkin tajuan...

Aina ero ei ole se ainoa oikea vaihtoehto! Toivon todella, että onnistutte nyt, jos mainitsemasi solmut ovat aukeamassa!



Ajattele vaan tarkkaan, että pysytte yhdessä oikeista syistä, siksi että rakastatte, luotatte ja kunnioitatte toisianne!!!!

Ja että molemmat ovat yhtä sitoutuneita korjaamaan suhteenne vikoja! Se ei onnistu, jos vain toinen on avoin ja yrittää...



Mutta ihan rauhassa parannelkaa välejänne, muistakaa että se voi viedä aikaa ja siihen tarvitaan myös kehdenkeskistä " laatu" aikaa!

ja mua ahdistaa aivan valtavasti. Ollaan oltu 6 v. yhdessä, esikoinen keväällä 5 v. ja toinen tulossa kesällä! Mies on köyhä ja velallinen, joten en tule koskaan saamaan siltä senttiäkään! Nyt vain pitäisi yrittää löytää pian oma kämppä, kun en enää yksinkertaisesti pysty olemaan täälläkään! Sain tietää asiasta viime yönä ja pää on sekaisin!

Tällä hetkellä en pysty ajattelemaan selkeästi ja tämäkin viesti on varmasti sekava ja turha! Pakko vain päästä purkamaan!

Haluaako miehesi erota??



Miksi haluat erota, uskottomuushan voi olla pelkkä ilmaisu sille, että mies toivoisi jonkun asian muuttuvan TEIDÄN suhteessanne?



Ymmärrän, että tieto uskottomuudesta loukkaa ja viiltää syvältä, mutta anna asian hautua ja mieti tarkasti, mitä haluat tehdä. Liittonne ei ole pakko kaatua siihen. Eikä sinulla ole mitään kiirettä ratkaista asiaa juuri nyt.