Koulumuistoja
Olen yli nelikymppinen nainen, joka on viime aikoina palannut muistelemaan alakouluaikoja katkeruudensekaisin tuntein. Olin kiltti, ahkera, älykäs ja miellyttämisenhaluinen pikkukoululainen ja tein tunnollisesti kaikki kouluhommat. Opettajani oli jo lähellä eläkeikää ja jäikin eläkkeelle yläasteelle siirtyessäni. Pelkäsin tätä opettajaa monta vuotta niin hysteerisesti, että sain niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin oireita.
Opettaja huusi meille, nöyryytti, pilkkasi ja uhkaili jatkuvasti ja täysin ennalta-arvaamatta. Vaikka kuinka yritin, en pystynyt olemaan mieliksi. En voinut ymmärtää, miksi opettaja esitteli piirrostani koko luokalle ja haukkui sen ala-arvoiseksi töherrykseksi, sanoi tyhmäksi tai laiskaksi, jos en oppinut heti kahta aukeamallista tekstiä ulkoa oppikirjasta ym. Joka aamu koulupäivä alkoi niin, että kaikki jäivät seisomaan pulpetin viereen ja opettaja alkoi heittelemään kysymyksiä. Ensimmäiseksi oikein vastannut sai istua. Viimeisille naurettiin ja laitettiin nimi ylös "opettajan mustalle listalle". Kerran olin kirjoittanut monen sivun aineeseen yhden sanan väärin ja jouduin jäämään jälki-istuntoon kirjoittamaan koko homman uudelleen. Ja auta armias, mitkä huudot sai, jos oli sattunut vaikka unohtamaan jotain kotiin...
Ihmettelin myös aina, miksi osa luokkamme oppilaista sai ihan toisenlaista kohtelua. Koskaan heille ei huudettu ja vain he saivat kehuja. Myöhemmin ymmärsin, että nämä lapset olivat ylemmästä luokasta: akateemisten vanhempien lapsia, jotka asuivat omakotitaloissa ja itse olin duunariperheen kertostalokakara
Minulla oli koko alakouluajan vatsakipuja, päänsärkyjä ja lopulta pakko-oireita ja ahdistusta: jos ehdin tien yli ennen kuin valo muuttuu punaiseksi, tänään ei tapahdu mitään kamalaa / jos räpsin valoja viisi kertaa, ei tapahdu mitään kamalaa jne.
Varmaan on sanomattakin selvää, ettei tällainen nykyään vetelisi, mutta vieläkin mietin katkerana niitä vuosia. Miksi vanhempani eivät puuttuneet mihinkään? Miksi kukaan ei ihmetellyt, kun olin "sairaana" monta kertaa kuussa? Miksi aikuiset eivät tehneet mitään, kun itkun sitä, että eräs lääkärin poika teki hyökkäyksiä, joissa tarttui yllättäen rintoihini tai alapäähäni?
Onko muilla vielä aikuisena traumoja kouluaikojen opettajistaan?