Olenko kohtuuton?

meillä sama tilanne. olen antanut parhaalle ystävälleni KAIKKI meidän lasten kamppeet pinnsänkyjä, sittereitä ja syöttötuoleja myöten. penniäkään en ole ottanut rahaa, muttei kyllä ole tarjottukaan. odottaisin myös joskus jotakin pientä 'vastapalvelusta' tai tuliaista, kaverini on kuitenkin myös toisen lapseni kummi....

Mä en kyllä tuolla tavoin alkaisi lahjoittamaan toisille tavaraa. Siitä tulee just helposti tuollainen kierre että odottavat vain lisää ja lisää tavaraa mutta eivät anna mitään takaisin. Kyllä mä ainakin odottaisin jotain takaisin. Jos itse ottaisin vastaan tuollaisia määriä vaatteita niin varmasti alkaisin niistä edes JOTAIN maksamaan!!!! Siis vaikka sä sanoisit ettet halua mitään niin maksaisin silti jonkin symbolisen summan...

sitten minusta on ihan turha täällä valittaa, jos ei saa tuliaisia tai vastapalvelusta.



Minä olen myös lahjoittanut lähes kaiken pois ja palkkiona minulla on siitä se ilo, että tiedän tavaran menneen käyttöön eikä hukkaan. Silti en odota näiltä kavereilta mitään extratuliaisia tai vastapalveluksia. Tietty ihmettelisin, jos eivät koskaan kylässä käydessään toisi tuliaisia tai muistaisi kummilapsiaan mitenkään. Mutta niin kyllä ihmettelisin sellaistenkin kohdalla, joille en olisi lahjoittanut mitään.

Jos ette "mitään" halua niin ei tartte sanoa ettei mitään tartte antaa!!!



Mua ihan pistää vihaksi tollanen. Olen vastaanottanut pari kertaa vaatteita, on sanottu ettei niistä mitään haluta. OLISIKO NYT KUITENKIN TARTTENU OSTAA KARKKIA KUITENKIN?

Mikä on vaikeaa sanoa että voit tuoda Paavolle namipussin näistä? Ei tarttis siinä kyhäillä.



Musta tollanen on todella outoa käytöstä.



Niin kauan kun mulle joku haluaa LAHJOITTAA vanhoja vaatteita eikä niistä "mitään" halua. En niistä mitään annakaan. Antaisin karkkipussin jos niin pyydetään!

siis antaa jotain "vastalahjana". Tai kiittää kahvipaketillla tmv.

että jos joku tekee sinulle koko ajan palveluksia, tulisi mieleen kiittää jollakin tavalla?

jokaisen pitäis tajuta tollanen ilman pyytelyjä viedä kiitokseksi jotain jos sattuu joltain jotain saamaan.minäkin olen vienyt tuoreita pullia,joulutähden ja suklaamunia.

ensi kerralla kun ilmoitat/pyydät heitä hakemaan vaatteita sanot että nyt saisitte kahvipaketin tai karkkipussin hinnalla jätesäkillisen vaatteita!! Hehkuta vielä vähän kuinka hyvä tarjous tämä on...

Annan lasteni vaatteet kaveriperheille, enkä ole halunnut mitään maksua. Itse en jaksa niitä myydä missään pois ja minusta on mukavaa, että niille on oikeasti tarvetta ja käyttöä.

Minäkin lahjoitan vaatteita pois jos en jaksa alkaa myymään jne., enkä siitä mitään karkkipusseja tartte.

Itse olen vastaavassa tilanteessa saanut jotain pientä lapsille, kukkia ym.

itse olen alkanut myymään parhaimpia lastenvaatteita, en enää anna niitä ilmaiseksi pois sukulaislapselle.

eli olenko kohtuuton. Olisi pitänyt kysyä, eikö ihmisillä ole enää käytöstapoja. Jos toistuvasti saa lahjaksi käyttökelpoista tavaraa, niin hyviin tapoihin kuuluu kiittää siitä jotenkin muutenkin kuin sanomalla kiitos. Ei sen kiittämisen tarvitse olla sillä hetkellä, kun tavarat luovutetaan, voihan sitä myöhemminkin jotain keksiä. Tarjota vaikka lastenhoitoapua, viedä joku kukka, kutsua syömään tms, joka yksinkertaisesti ilahduttaa. Tässähän on kyse siitä, että lahjoittaja ilahduttaa saajaa, mutta saaja ei sitten tähän reagoi vastaavasti. Ehkä nykyään käytetyn tavaran saamista ei enää pidetä minään, vain jos saa jotain uutta, on se lahja. Senkin ymärrän, jos tämä lahjoitus tapahtuu vain kerran, ettei siihen sitten sen kiitos sanan lisäksi muuta kuulu, muttajos kestää vuosikausia, olisi aiheellista vastaanottajankin jo reagoida.

Mä olen samanlaisessa tilanteessa. Edelleen annan heille vaatteita, mutta kyllä olen monesti ihmetellyt että, edes joskus vois kiittää vaikkapa sillä kahvipaketilla.



Yhden kerran olen kirppikselle vienyt vaatteita. Hinnoittelin ne valmiiksi ja kaveri tuli kylään. Oli vähän pettynyt kun en hänelle antanut. Sanoin että haluatko ostaa, saat "ystävänalennuksena" halvemmalla. Ei kelvanneet.

Tuollaisissa tilanteissa olen pyytänyt maksuksi vaikka yhden euron. Sillä takaan sen, ettei kukaan jää kiitollisuuden velkaan. Käytännössä siis annan täysin ilmaiseksi ilman vastinetta, mutta jollain nimellisellä minun määrittelemälläni vähäpätöisellä vapaaehtoisella maksulla kaikki osapuolet pääsevät kiitollisuuden velastaan.



Kaikista inhottavinta on "lahjoitukset", joihin liittyy pieni "vapaaehtoinen vastapalvelus" esim. tyyliin " voit sitten joskus leipoa mulle jotain".

ja vien aina tuliaisia mut en koskaan sano et tämä tavara on sitten siitä ja siitä tavarasta kiitokseksi jne.

Mutta pistää ihmetyttämään että miten joku kehtaa ottaa vastaa vuodesta toiseen, ikinä millään tavalla muistamatta sitä antajaa. Itse mä en ainakaan kehtais.

Jos minä haluan antaa jotain ilman vastinetta, tunnen oloni vaivautuneeksi, jos lahjan saaja väkisillä tuo jotain kahvia tms korvaukseksi.



Minä käsitän, ettei ap ole antanut tavaroita lahjaksi. Jos jollekin lahjan antaa, ei todellakaan odota saavansa siitä mitään korvausta.



Eikö nykyisin ole enää ihmisiä, jotka voivat antaa jotain pyyteettä?



Mulle ainakin tulee hyvä mieli, kun saan antaa jotain.

että jos joku tekee sinulle koko ajan palveluksia, tulisi mieleen kiittää jollakin tavalla?

ja samoin odotan että minulle sanotaan, kun minä lahjoitan jotain jollekulle. Mitään karkkipusseja en halua, ei meillä edes syödä kumminkaan sellaista karkkia joita joku hölmö toisi. pitäisi vaan löytää sillekin joku uusi lahjoituksen saaja...

miksi mulla on niin vähän naispuolisia ystäviä ja paljon miespuolisia. Mies kun tekee pyyteettömän palveluksen, sille riittää kiitos. Naisilla on kummallisia koodeja. "Kun minulla on päässä kukkahattu, sinun pitää pyöriä kolme kertaa ympäri ja sanoa veljeni on vihreä kirahvi."



Mä annan melkein kaikki vauvanvaatteet ja raskausvaatteet eteenpäin. Jos haluan niitä takaisin, sanon sen. Jos en halua, sanon myös sen selvästi. Tottakai kiitos kuuluu hyviin tapoihin, ja vähän ihmettelen, jos sitä ei kuulu siinä tilanteessa. Mutta en mä asiaa jää sen jälkeen märehtimään!