Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Niin mitä te sillä perinnöllä teette? Ettehän te itsekään aio sitä käyttää, koska mielestänne saatua perintöä ei saa käyttää vaan jättää lapsille.

Itsellä ei ole saatua perintöä, muuta kuin purkukuntoisesta talosta neljännes eikä paljon varmaan jää lapsillekaan, kun ei isoa omaisuutta ole kertynyt eikä haluttu tietoisesti kerryttää vaan on eletty normaalia elämää. Mutta jos saisin perinnön, miksi se pitäisi jättää lapsille? Eihän hekään sitä saman logiikan mukaankäytä.

  • ylös 38
  • alas 7

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Hyvä pointti! :D mun mielestä perinnön saa käyttää saaja, ihan miten haluaa. Jso äitini saisi perintöä, toivon todella, että hän ostaisi oman asunnon yms. eikä säästäisi perintöä mulle.

  • ylös 25
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti! :D mun mielestä perinnön saa käyttää saaja, ihan miten haluaa. Jso äitini saisi perintöä, toivon todella, että hän ostaisi oman asunnon yms. eikä säästäisi perintöä mulle.

Se talon tulisi sinulle.

  • ylös 10
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti! :D mun mielestä perinnön saa käyttää saaja, ihan miten haluaa. Jso äitini saisi perintöä, toivon todella, että hän ostaisi oman asunnon yms. eikä säästäisi perintöä mulle.

Se talon tulisi sinulle.

No toki jossain vaiheessa joo... Mutta lähinnä taroitin sitö, että hän satsaisi ihan kaikkeen itselle tarpeelliseen. Valitettavasti on sen verran varaton ettei asuntoa omista, joten eikai olisi mitään järkeä jatkaa vuokralla ja antaa perinnön levätä tilillä?

Sen lisäksi toki toivon, että matkustaisi ja tuhlaisi. Huonosti ilmaisin asiani (onneksi mulla on niin paljon sisaruksia, että siitä äidin omistusasunnosta en juurikaan kostuisi).

1

  • ylös 19
  • alas 2
Vierailija

Valitin nuorempana, kun vanhempani olivat niin kitsaita, että jäin paitsi vähän kaikesta. Aloin ajattelemaan, että koska olen kärsinyt heidän kitsaudestaan ja osa heidän säätöistään olisi kuulunut käyttää meihin lapsiin. Minä olisin polkaissut ennakkoperinnöllä yritykseni käyntiin ja päässyt näin nopeammin suurempiin tuottoihin. Olisin tahtonut ainakin lainaa, mutta en uskaltanut ottaa niin paljon pankista ja olin liian nuorikin. Vanhemmiltani puuttui uskallus toteuttaa unelmiaan, mutta minulta ei.

Kävi niin, että riitelin heidän kanssaan aikani. Jo 16-vuotiaasta elätin täysin itseni. Vaati vain ahkerúutta ja energisyyttä lähteä pakoon kurjuutta kotona! Opiskelin omin avuin myös. Täyspäiväinen yritystoiminta alkoi vasta myöhemmällä iällä. Ehdin nähdä sitä ennen lisää nälkää vuosia!

Olen ollut ihmeen vahva ja järkevä jo nuoresta ottaen huomioon taustani, jossa sain aina huonointa laatua, vaatteet ehtivät hajota päälle ja olin alipainoinenkin, kun vanhempani eivät ymmärtäneet kasvavan nuoren tarpeita. Elämä oli lapsena tylsää, kun mitään ei saanut, eikä minnekään päässyt.

t. Masentuneiden vanhempien aktiivinen lapsi

  • ylös 11
  • alas 7
Vierailija

Ja tässä taas esimerkki siitä miten köyhyys periytyy. Hyvänen aika miten hölmöä puhetta. Perinnön siirtäminen seuraavalle sukupolvelle tarkoittaa sitä, että raha sijoitetaan viisaasti. Hyvän kokoinen perintö tuottaa mahdollisesti elannon ja siitä jää vielä saatua suurempi perintö omille lapsille.

Se, joka käyttää saamansa ylimääräisen suuren rahan elintasonsa nostamiseen tuhlaamalla on - no, kohta taas köyhä.

  • ylös 16
  • alas 10
Vierailija

Teidän että kun isovanhempani kuolevat, perinnönjaossa ei pikkurahasta puhuta. Toivon että äitini antaa jonkun kivan summan meille ts. lapsenlapsille ja käyttää suurimman osan itseensä. En minä niitä rahoja halua enkä halua että säästelee niitä minulle tai edes lapsenlapsilleen.

Tekee tietenkin niinkuin haluaa mutta toivomus on tämä.

Vierailija

Itse olen monasti sanonut vanhemmilleni että muistakaa sitten että meille lapsille ei tarvitse jättää mitään. Ne on teidän rahoja ja teidän omaisuus, matkustelkaa, kokeilkaa vaikka huumeita tai antakaa Hesylle kunhan vaan ette jätä elämää elämättä jonkun sellaisen typerän ajatuksen takia että lapsille pitäisi jotain jättää.
Kaikki olemme jo aikuisia ja on työpaikat ja asuntolainat ja autot. Hyvin tässä pärjätään.

Saas nähdä ottavatko neuvostani vaarin kun alkavat elämän ehtoopuolelle siirtyä. Toivon niin!

  • ylös 19
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja tässä taas esimerkki siitä miten köyhyys periytyy. Hyvänen aika miten hölmöä puhetta. Perinnön siirtäminen seuraavalle sukupolvelle tarkoittaa sitä, että raha sijoitetaan viisaasti. Hyvän kokoinen perintö tuottaa mahdollisesti elannon ja siitä jää vielä saatua suurempi perintö omille lapsille.

Se, joka käyttää saamansa ylimääräisen suuren rahan elintasonsa nostamiseen tuhlaamalla on - no, kohta taas köyhä.

Oletko kuullut työssäkäynnistä? Kaikki ei elä perintöjen varassa. Kuten en minäkään. En ole perinyt yhtään mitään,m utta silti en ole köyhä. Ap. 

  • ylös 14
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja tässä taas esimerkki siitä miten köyhyys periytyy. Hyvänen aika miten hölmöä puhetta. Perinnön siirtäminen seuraavalle sukupolvelle tarkoittaa sitä, että raha sijoitetaan viisaasti. Hyvän kokoinen perintö tuottaa mahdollisesti elannon ja siitä jää vielä saatua suurempi perintö omille lapsille.

Se, joka käyttää saamansa ylimääräisen suuren rahan elintasonsa nostamiseen tuhlaamalla on - no, kohta taas köyhä.

Miksi kaikkien täytyisi tavoitella materiaalista rikkautta? Miksei saa elää itselleen mieleistä ja hyvää elämää, vaikka sitten tuhlaamalla? Jokainen saa rahansa käyttää kuten haluaa, toki niin, ettei toisia sillä tarkoituksella vahingoita.

1

  • ylös 11
  • alas 2
Vierailija

Mieleisen ja hyvän elämän saa silloin, kun huolehtii siitä, että omaisuus tuottaa eikä hupene. Tuottoja voi kuluttaa. Pääomaan ei pidä kajota, vaan pyrkiä säilyttämään tai kasvattamaan sitä ja ehkä siirtää tuleville polvillekin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mieleisen ja hyvän elämän saa silloin, kun huolehtii siitä, että omaisuus tuottaa eikä hupene. Tuottoja voi kuluttaa. Pääomaan ei pidä kajota, vaan pyrkiä säilyttämään tai kasvattamaan sitä ja ehkä siirtää tuleville polvillekin.

Mutta tämähän on arvokysymys. Ei kaikille sama ole mieleistä :)

1

Vierailija

Nythän on ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että isot ikäluokat istuvat kolmen sukupolven - vanhempiensa, omansa ja lastensa - rahojen päällä ja törsäävät niitä golffailuun sun muuhun, kun taas lapset kärvistelevät pätkätöissä ja yrittävät selviytyä.  Inflaatiot ja devalvaatiot eivät hoida lainoja, vakityöt ovat kiven alla, nykyeläkeläisten eläkkeiden maksaminen rasittaa ja oma eläkeikä laukkaa vauhdilla kauemmaksi.  Takuulla tuntuu epäreilulta maksaa toisten vuosikymmenten rilluttelu.

  • ylös 14
  • alas 4
Vierailija

Nojaa. En valita, mutta ymmärrän sen logiikan jossakin määrin, että ollaan katkeria siitä, ettei omilta vanhemmilta koskaan tule perintöä, vaikka vanhemmat itse ja heitä edeltävät sukupolvet ovat sitä saaneet.

Eli vielä "ennen vanhaan" pidettiin kunnia-asiana, että lapsille jää perintöä, ja he voivat elää hitusen edes helpommin kuin mitä vanhemmat ovat eläneet.

Tilanne muuttui suurten ikäpolvien myötä. Yhtäkkiä semmoinen hedonistinen nautiskelu ja eläkepäivien leveä elämä oli "in" ja sallittua. Sellaista olisi vielä 1900-luvun alkupuoliskolla - suurteen ikäluokkien vanhemmat ja sitä vanhemmat - pidetty rivona ja sopimattomana tuhlaamisena!

Nyt sitten elämme siinä tilanteessa, että ensinnäkin vanhempamme elävät aiempaa paljon pidempään. Se on tietenkin inhimillisesti ajatellen hieno asia, mutta rasittaa veronmaksajien kukkaroa monin tavoin, että väestö ikääntyy.

Ja siinä, missä meidän vanhempamme saivat mukavan pesämunan eli perinnön pari-kolmekymppisinä, perintönä vanhemmiltaan - ja ostivat sen turvin omakotitalon ja kesämökin, niin mitä me saamme? Lämmintä kättä, isot opintovelat, korkeat veroprosentit ja yhä kauemmas karkaavan eläkeiän. Moni keskituloinenkin voi vain unelmoida koskaan omistavansa omistusasuntoa, ainakin täällä stadissa.

Ennen ne kodit ostettiin juurikin siten, että puolet saatiin perintönä vanhemmilta, loput maksettiin lainalla inflaation syödessä kovaa vauhtia pois lainaa...

Nyt EN halua silti aloittaa mitään sukupolvisotaa. Omat vanhempani ovat syntyneet jo ennen sotia, ja minä saan aikanani kyllä hiukan perintöä (toivottavasti siihen menee mahdollisimman kauan). Mutta YMMÄRRÄN sitä, että joitain hiukan nyppii se, että pelin "säännöt" tavallaan muuttuivat tuossa 1980-90 - luvuilla.

N49

  • ylös 11
  • alas 4
Vierailija

Vanhemmillani on neljä lasta. Toivon todella, että käyttävät kaiken ansaitsemansa itse eivätkä jätä meille mitään jaettavaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nythän on ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että isot ikäluokat istuvat kolmen sukupolven - vanhempiensa, omansa ja lastensa - rahojen päällä ja törsäävät niitä golffailuun sun muuhun, kun taas lapset kärvistelevät pätkätöissä ja yrittävät selviytyä.  Inflaatiot ja devalvaatiot eivät hoida lainoja, vakityöt ovat kiven alla, nykyeläkeläisten eläkkeiden maksaminen rasittaa ja oma eläkeikä laukkaa vauhdilla kauemmaksi.  Takuulla tuntuu epäreilulta maksaa toisten vuosikymmenten rilluttelu.

Miten ne suuret ikäluokat istuu lastensa rahojen päällä?

Vierailija

13 tiivisti hienosti se , mitä minäkin ajattelen. Mun vanhemmat syntyi 1950-luvun alussa, ja jäävät kohta eläkkeelle. Eläke on aika hyvä, minkä päälle heillä on omilta vanhemmiltaan saatu asunto, kesämökki ja sijoituksia. He aikovat ostaa talon Italiasta ja elää mukavasti kahden maan välilöä sukkuloiden. Mulle ja kahdelle siskolle on sanottu, että mitään perintöä on turha odottaa. Ei siinä mitään, selvitään me ilmankin, mutta vähän noloa uhitella tolla lailla kun itse on aikoinaan asetuttu elämään perinnön turvin.

  • ylös 10
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nojaa. En valita, mutta ymmärrän sen logiikan jossakin määrin, että ollaan katkeria siitä, ettei omilta vanhemmilta koskaan tule perintöä, vaikka vanhemmat itse ja heitä edeltävät sukupolvet ovat sitä saaneet.

Eli vielä "ennen vanhaan" pidettiin kunnia-asiana, että lapsille jää perintöä, ja he voivat elää hitusen edes helpommin kuin mitä vanhemmat ovat eläneet.

Tilanne muuttui suurten ikäpolvien myötä. Yhtäkkiä semmoinen hedonistinen nautiskelu ja eläkepäivien leveä elämä oli "in" ja sallittua. Sellaista olisi vielä 1900-luvun alkupuoliskolla - suurteen ikäluokkien vanhemmat ja sitä vanhemmat - pidetty rivona ja sopimattomana tuhlaamisena!

Nyt sitten elämme siinä tilanteessa, että ensinnäkin vanhempamme elävät aiempaa paljon pidempään. Se on tietenkin inhimillisesti ajatellen hieno asia, mutta rasittaa veronmaksajien kukkaroa monin tavoin, että väestö ikääntyy.

Ja siinä, missä meidän vanhempamme saivat mukavan pesämunan eli perinnön pari-kolmekymppisinä, perintönä vanhemmiltaan - ja ostivat sen turvin omakotitalon ja kesämökin, niin mitä me saamme? Lämmintä kättä, isot opintovelat, korkeat veroprosentit ja yhä kauemmas karkaavan eläkeiän. Moni keskituloinenkin voi vain unelmoida koskaan omistavansa omistusasuntoa, ainakin täällä stadissa.

Ennen ne kodit ostettiin juurikin siten, että puolet saatiin perintönä vanhemmilta, loput maksettiin lainalla inflaation syödessä kovaa vauhtia pois lainaa...

Nyt EN halua silti aloittaa mitään sukupolvisotaa. Omat vanhempani ovat syntyneet jo ennen sotia, ja minä saan aikanani kyllä hiukan perintöä (toivottavasti siihen menee mahdollisimman kauan). Mutta YMMÄRRÄN sitä, että joitain hiukan nyppii se, että pelin "säännöt" tavallaan muuttuivat tuossa 1980-90 - luvuilla.

N49


Aika pieniä ne suurten ikäluokkien saamat perinnöt oli. Ja suurimman osan elämä oli köyhää

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän on ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että isot ikäluokat istuvat kolmen sukupolven - vanhempiensa, omansa ja lastensa - rahojen päällä ja törsäävät niitä golffailuun sun muuhun, kun taas lapset kärvistelevät pätkätöissä ja yrittävät selviytyä.  Inflaatiot ja devalvaatiot eivät hoida lainoja, vakityöt ovat kiven alla, nykyeläkeläisten eläkkeiden maksaminen rasittaa ja oma eläkeikä laukkaa vauhdilla kauemmaksi.  Takuulla tuntuu epäreilulta maksaa toisten vuosikymmenten rilluttelu.

Miten ne suuret ikäluokat istuu lastensa rahojen päällä?

Tavallaan kyllä istuvat:
- suvun perintö ei siirry eteenpäin kuten heille aikoinaan tuli perintöä.
- eläkkeestä vain pieni osa kartutetaan työuran aikana, iso osa tulee uusien sukupolvien eli niiden lasten veroista. Samoin tietysti valtaosa muistakin palveluista, joita eläkeläiset käyttävät aika lailla: terveyspalvelut, vanhuspalvelut, kulttuuripalvelut jne.

Ohiksena 13

Perinnöt pois

Numerolle 13 kertoisin, että olen 39-vuotias, minulla on Helsingin kantakaupungissa tilava asunto josta olen maksanut asuntolainan loppuun kahden vuoden päästä. Koko asunto on rahoitettu lainalla eikä minulla ollut mitään pesämunaa tai muita apuja / etuja. Tässä ajassa kun olen lyhentänyt asuntolainaa olen myös ostanut mökin, ja maksanut sen lainan pois. Olen tehnyt kovasti töitä, pitänyt lyhennykset korkeina ja maksellut aina ylimääräisiä lyhennyksiä kun olen saanut esim. bonuksen tai lomarahoja.
Että jos yli nelikymppisenä ei ole omaisuutta tai lainojen maksu hyvällä mallilla voi katsoa peiliin. Eikä sitä missään nimessä pidä olettaa, että jos itse ei pysty itseään elättämään niin vanhemmilla olisi siihen perinnön kautta jokin velvollisuus.
Vanhemmat käyttäköön itse hankkimansa omaisuuden kuten lystäävät.

Vierailija

Perintö ei kiinnosta pätkääkään. Mutta toivoisin sen verran jäävän että sillä kattaisi hautajaiskulut.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla