Häpeän sitä miltä näytän kun juoksen (165cm/75kg)
Rakastan juoksua. (tai jokainen voi määritellä sen juoksun miten haluaa mutta mun juoksen kympin tunti viiteen minuuttiin)
Olen ylipainoinen, rintani ovat suuret, mahassani on iso löysä vararengas, peppuni lölskyy juoksun tahdissa, alleista nyt puhumattakaan... joskus jätän juoksulenkin väliin sen takia kun mietin miltä näytän kun juoksen. Joskus katson oikein itseäni jonkun talon ikkunan heijastuksessa ja tekisi mieli itkeä... Normaalisti en pysty pukemaan kroppani löysyyden vuoksi toppeja mutta juostessa on pakko kun siinä tulee niin kuuma muutenkin...
REHELLISESTI, mitä ajattelette kun näette kaltaiseni löllykän juoksemassa? Haluaisin niin niin niin kovasti osallistua johonkin leikkimieliseen kisaan, esim. Naisten Kympin kaltaiseen - juoksutapahtumaan mutta se väkijoukko ja yleisö joka joutuu todistamaan mun juoksua niin ei voi kuin anteeksi pyydellä heiltä jos minua joutuisivat katsomaan............ :/
T. Huono itsetunto
Kommentit (44)
AP:n kuvauksen pohjalta veikkaan että ajattelisin vain ja ainoastaan että "VAU". (Naisellisen näköinen nainen, joka pitää kunnostaan huolta. Mikä voisikaan olla mahtavampi näky). Kuten ehkä arvata saattaa, olen mies.
Aikasikun jaksat juosta vararengas pienenee ja pepusta lähtee rasvaa, ryhti paranee ja kroppa kiinteytyy. Toki se vaatii pari kolme lenkkiä ainakin viikossa ja kannattaa tehdä pitkää lenkkiä niin silloin rasva palaa parhaiten.
Hyvä aerobinen kunto ei näy mitenkään välttämättä ulospäin. Jos jaksat juosta olet hyväkuntoinen. Ajattelen että vau, miten mahtavaa. Suuri enemmistö vain tsemppaa sinut nähdessään ja nostaa näkymätöntä pientä silinterihattua sinulle. Nyt ulos ja juoksemaan ap :)
Unohda mitä muut ajattelevat! Ei ketään kiinnosta. Et ole maailman napa, ja sanon tämän kaikella rakkaudella.
Joskus häpesin itsekin lenkkeilyä, en tosin ulkonäköni takia vaan vauhtini. Viuh viuh vaan muut menivät ohi. Nyt juoksen edelleen suht samaa tahtia, noin 9kmh yleensä, jotkut ohittaa, mutta mitä väliä? En ole lenkkipolulla kilpailemassa muuta kuin oman pääni kanssa. Päin vastoin, olen kamalan iloinen aina kun saan edes vähän kovennettua tahtiani normaalista, vaikkei se sittenkään päätä huimaa! Mitä pitäisi ajatella, että ohittajat mielessään voivottelisivat, kun tuntematon ihminen on niin hirveän hidas/näyttää miltä tahansa? Ole iloinen, että sait pyllysi irti sohvasta ja olet nauttimassa raitista ilmaa! Moni ei pysty siihenkään, heihin nähden olet voittaja vaikka näyttäisit miltä.
Tekis mieli varmaan nostaa peukkua ja samalla kokisin huonon omatunnon pistoksen, kun en itse viiti juosta...
Lisäksi noilla mitoilla on vaikea kuvitella sun olevan nyt mitenkään tolkuttoman lihava tai iso.. Max pyöreä. Ootko katsonut itseäsi valokuvista milloin viimeksi?
Ihan oikeasti, kukaan ei varmasti katso sinua lenkkipolulla arvostellen. Suurin osa suomalaisista on ylipainoisia, etkä sinä edes ole mitenkään hirveän ylipainoinen. Minäkin juoksen ja vastaan tulee kaiken kokoisia ihmisiä, enkä todellakaan mieti kenenkään kokoa.
Mielestäni nykyään on sitäpaitsi ihan yleinen asenne, että toisen ulkonäön arvostelu on noloa. Eli jos joku katsoo sinua arvostellen, niin tekee vain itsestään tyhmän.
Hienoa, että juokset ja nautit siitä!
Itsekin olen ylipainoinen mutta pystyn juoksemaan ainakin 10km.
Ainoa mikä nolottaa on se kun juostessa sormet turpoaa aivan pökkelöiksi.
En muuten välitä mitä muut ajattelevat kun näkevät liki 90 kiloisen tyllerön juoksevan.
Normaalipainoiset ja laihat voivat itse kokeilla miltä se kympin juoksu tuntuu kun raahaavat mukanaan 20-30kg extra painoja.
Pilkkaajille suosittelen teippaaman 20-30 kilon pussukoita jalkoihin ja rintalastan alueelle. Selkään voi laittaa pari kiloa kans.
Täytyy kyllä syödä jäätävästi jos paino ei putoa jos tosissaan 90 kiloinen juoksee 10 kilsan lenkkejä. Enemmän kuin kerran kuussa.
Minä harrastan kans juoksua, yhden maratonin vuosivauhtia. Ylipainoa ei ole, mutta ei myöskään juoksijatyyppistä kroppaa - vaan enemmänkin kurvia ja mutkaa. :)
Sen verran paljon tulee lenkkipoluilla aikaa vietettyä, että lähinnä olen vaan iloinen, kun vastaan tulee toinen juoksija. En ikinä ajattelisi mitenkään rumasti ylipainoisesta lenkkeilijästä. Ainoa mihin kiinnitän huomiota on juoksutekniikka, sekä hyvässä että pahassa. Hyvää koetan matkia, huonosta ajattelen, että "toivottavasti hän ei mee rikki".
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä syödä jäätävästi jos paino ei putoa jos tosissaan 90 kiloinen juoksee 10 kilsan lenkkejä. Enemmän kuin kerran kuussa.
No en ole jäätästi syönyt kylläkään. Noita lenkkejä kerran viikossa ja siihen pari lyhyempää lenkkiä päälle.
Tuo on oikeasti vähän sellainen harhaluulo että kaikki ylipainoiset söisivät jotenkin järjettömän paljon.
Liikunta ei ole niin älyttömän tehokas laihdutusmuoto mitä luullaan.
Minä en noita lenkkejä olisi saanut aikaiseksi tehdä jos mielessäni olisi ollut laihtuminen.
Motivaationani toimii kunnonkohotus, ei se miltä näytän peilissä tai ehkä sinun silmissäsi.
Ei sillä ole väliä miltä näyttää kun liikkuu. Hyvä että liikut!
Ihminen näyttää juostessaan aina typerältä, oli lihava tai ei. Älä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä syödä jäätävästi jos paino ei putoa jos tosissaan 90 kiloinen juoksee 10 kilsan lenkkejä. Enemmän kuin kerran kuussa.
No en ole jäätästi syönyt kylläkään. Noita lenkkejä kerran viikossa ja siihen pari lyhyempää lenkkiä päälle.
Tuo on oikeasti vähän sellainen harhaluulo että kaikki ylipainoiset söisivät jotenkin järjettömän paljon.
Liikunta ei ole niin älyttömän tehokas laihdutusmuoto mitä luullaan.
Minä en noita lenkkejä olisi saanut aikaiseksi tehdä jos mielessäni olisi ollut laihtuminen.
Motivaationani toimii kunnonkohotus, ei se miltä näytän peilissä tai ehkä sinun silmissäsi.
Ruokavalioita muuttamalla saisit äkkiä painoa pois ja kun olet tuollaisia määriä juossut saisit äkkiä myös kiinteytettyä itseäsi. Tuolla painolla jos juokset 10 kilometriä kaloreita palaa monta sataa ja jos et korvaa ravintovajetta syömällä olet varmasti kohta hoikempi ja kiinteämpi. Tsemppiä.
Ajatteleppa toisinpäin jos Sulla olis pituutta 75cm ja paino 165 kiloa. Tommoinen näyttäisi hassulta juostessa. Minusta olet ihan normi naisen mitoissa.
Ihan turhaan häpeät. Sitäpaitsi syksyllähän ne sun ylimääräiset kilot ovat jo mennyttä aikaa.
Kyllähän tuolla näkee monenkokoista juoksijaa. Suurin osa ei ole edes tikkulaihoja. En ajattele heistä juuri mitään. Kiva, että liikkuvat, ehkä on tarkoitus laihduttaa. Itsekin olen ollut välillä isompi ja välillä pienempi, joten en halveksi pulleutta ja ymmärrän millaista se on.
Juoksin kerran puolimaratonilla monta kilometriä noin 10 km / h vauhtia sinua selvästi lihavamman naisen takana. Nainen oli minun pituiseni (160 cm) ja joka puolella höllyvistä läskeistä arvioin hänen painavan noin 90 kg. Mitäkö ajattelin? Täysin rehellisesti ajatukseni meni suunnilleen seuraavaa rataa: "Jestas, mikä kunto tuolla naisella on. Jos hän joskus onnistuu laihduttamaan normaalipainoiseksi, niin hän juoksee maratonin alle 1 h 40 min aikaan ilman, että hänen tarvitsee varsinaisesti nostaa kuntoaan (elimistön kokonaishapenottokykyä) yhtään. Riittää vain, että hän laihduttaa ylimääräiset läskit pois. Sen sijaan minä normaalipainoisena joudun harjoittelemaan vielä tosi paljon, että pääsisin nykyisestä reilun kahden tunnin puolimaratonajastani vastaaviin aikoihin."
Näin muutenkaan en ikinä mielessäni arvostele lenkillä jotain toista, joka näyttää jotenkin huonokuntoiselta, lihavalta tms. Ajattelen aina positiivisesti siitä, että toinen on jaksanut lähteä lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän joskus onnistuu laihduttamaan normaalipainoiseksi, niin hän juoksee maratonin alle 1 h 40 min aikaan ilman, että hänen tarvitsee varsinaisesti nostaa kuntoaan (elimistön kokonaishapenottokykyä) yhtään. Riittää vain, että hän laihduttaa ylimääräiset läskit pois.
Piti siis olla puolimaratonin eikä maratonin.
Mä ajattelen, että ihan helvetin hienoa, että juokset! Älä häpeä itseäsi, päin vastoin ole ylpeä itsestäsi. Ole ylpeä, että juokset ja ole ylpeä, että teet sen, vaikka et ole sinut vartalosi kanssa. Ei liikunta ole vain normaalipainoisia varten. Haluaisin vielä muistuttaa, että ei me normaalipainoisetkaan täydellisiä olla, ei todellakaan. Minulla on vänkyrät sääret ja kamala vaivasenluu. Olen myös hyvin epävarma ja sosiaalisesti ahdistunut. Joskus hävettää salilla ihan vietävästi, mutta käyn siellä silti. Treenin jälkeen on AINA parempi olo, vaikka olisikin joutunut kamppailemaan ahdistavien ajatusten kanssa. Ja jokainen kerta, kun uhmaa ahdistus/häpeäpeikkoa, on suuri voitto! Tsemppiä sinulle!