Lue keskustelun säännöt.
Rauhoittakaa mua.
25.02.2006 |
Sanokaa nyt, että ei terve 2,5-vuotias VOI noin vaan lakata hengittämästä kesken unen melkein huomaamatta.
Herään vieläkin monta kertaa yössä tarkistamaan, että hengittäähän se. Ja tunnen itseni typeräksi. Kätkytkuolemaikä on mennyt jo. Eikä ole mitään lääketieteellistä mahdollisuutta, että oikeasti tuon ikäinen tyttö ihan tuosta vaan ilman mitään sairautta tai muita merkkejä lakkaisi hengittämästä yöllä... eihän?
Kommentit (6)
Nukkui siis vain pois.
T: eräs, joka käy vieläkin tarkistamassa toisinaan, että hengittääkö ekaluokkalaiseni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen aina, että jos jotain tapahtuukin, niin en minä pysty sitä sillä estämään, että nousen tsekkailemaan. Pitäisi istua koko ajan siinä vieressä. Ja se on jo kipeetä, eikö?
3, mene itte.
4, hui!
Muille kiitos... Tunnen tosiaan itteni ihan idiootiksi. Mitähän sitten teen kun tyttö alkaa yökyläillä, soitan sille yöllä? :/
Aika moni äiti käy tarkistamassa, että lapsi hengittää, se ei ole mitenkään epänormaalia. Kun monelle meistä on lapsi kalleinta maailmassa, niin haluamme varmistaa, ettei sille mitään tapahdu.
Lisäksi naisille tulee lapsen saannin jälkeen pelkotiloja jotka eivät ulkopuolelta katsottuna ole kovinkaan järjellisiä. Esim. keittiöjakkaralle ei saa missään nimessä nousta jos vaikka putoaa, mutta leikkikentän telineissä saa telmiä mielin määrin. Kaikki ne pelkotilat kuuluvat äitiyteen ja ovat osa hoivaamisviettiä.
Yöunia ei kuitenkaan kannata pelkojen takia menettää. Mieti kumpi mielestäsi on todennäköisempää, lapsi heittää hengittämästä vai se, että olet päivällä yliväsynyt ja huolimattomuutta aiheutat vaaratilanteen vaikka liikenteessä.
Lisäänpä vielä, että minäkin tarkistan silloin tällöin että lapset hengittävät.
Mutta vauva-aika oli vielä pahempi, että eikö tämä tästä katoa ajan mittaan?