Millaisia aikuisia teistä päiväkodissa olleista tuli?

Olen ollut 1v ikäisestä hoidossa, ensin perhepäivähoitajalla ja sitten päikyssä. En tykännyt olla päikyssä, pelkäsin muita lapsia. Minusta tuli ihan tavallinen aikuinen, opiskelin, menin töihin, sain oman lapsen. Aina on ollut tietynlainen vierauden tunne koulukavereihin, työkavereihin jne.

Oma lapseni on nyt päikyssä ja haluaisin, että hän olisi siellä mahdollisimman vähän. Pidän 4 päivää viikossa. En voi vähentää työn määrää. Kärsin koko ajan tästä ja haluaisin olla enemmän lapseni kanssa. Yritän olla sensitiivinen  ja tiedostava vanhempi. En tarkoita, että päiväkoti olisi huono asia. Toivoisin vaan, että äideillä olisi enemmän mahdollisuuksia hakea tasapainoa perheen ja työn välillä.

3 kuisesta perhepäivähoitajalla , ihan ihminen tuli, toki en ollut pk.ssa

Luultavasti en tunne ketään, joka ei olisi ollut päiväkodissa. Ihan tavallisia aikuisia. Osa korkealle koulutettuja, osa duunareita, jokunen vähän kelkasta pudonnutkin, muutama ihan talouseliitin huippuporukoissa ja yksi lääketieteen nimekäs huippututkija.

En minä rakastanut päiväkotia, mutten vihannutkaan. Tulin hyvin toimeen kavereiden kanssa ja tulen edelleen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, olen sosiaalinen ja avoin ihminen ja kaveriporukka on iso. Opiskelin korkeakoulututkinnon ja olen tehnyt töitä aina. Kun vietin välivuotta lukion jälkeen (=en päässyt sisään haluamalleni alalle ja olin ensin 6 kk Ruotsissa aupairina ja sitten kevään päiväkodissa), vanha päiväkodin opettajani suostitteli minua ja sain työn lastenhoitajan vakanssilla toisesta päiväkodista.

Itselläni kolme lasta, kaikki olleet päiväkodissa 1-2 vuotiaasta alkaen ja ihan hyvin pärjäävät nyt eläkoululaisina ja lukiolaisina. Osa kavereista on sieltä päiväkodista, osa ulkomailta (asuimme ulkomailla 4 vuotta), osa uusista kouluista, osa harrastuksista. Kaksi lapsista on tehnyt TET-harjoittelun omassa vanhassa päiväkodissaan ja heidät on otettu sydämellisesti vastaan ja ovat viihtyneet. Pienehkö yksityinen päiväkoti kyseessä, hyvin vähäinen henkilökunnan vaihtuvuus.

Päiväkodista ei toistaiseksi ole ollut haittaa itselleni eikä lapsilleni. Pikemminkin hyötyä ja iloa.

Olen ollut päiväkodissa n. 1,5-vuotiaasta koululaiseksi asti. Muistan välähdyksiä, kavereita, leikkejä, juhlia. Joskus aika kävi pitkäksi ulkona äitiä odottaen, siitä on jokunen muistikuva. Olin ihan normaali lapsi, koulussa oli kavereita, musiikkiluokalla lukioon asti. Jatkoin yliopistoon kasvatusalalle, olen koulutustani vastaavassa työssä. Minulla on pitkä avioliitto ja pari lasta, elän hyvää elämää. Olen empaattinen ja herkkä, pidän omieni puolia ja loukkaannun herkästi. Harrastan yhä musiikkia.

En kyllä ymmärrä yhtään miten tämä liittyy päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Suhteet vanhempiin? Minkä ikäisenä aloititte? Mitä muistoja päiväkotiaika herättää? Miten muuten menee elämässä?

Omat lapset siellä ja siksi näitä mietin.

Minut laitettiin päiväkotiin muistaakseni 1,5-vuotiaana, olin eskarin loppuun asti. Tykkäsin siitä, muistelen päiväkotirakennusta haikeudella. Oli kivoja kavereita ja leikkejä. Ainakin eskariin kuljin aina itsekseni, eli valmisti siinäkin mielessä hyvin kouluun siirtymiseen, nykyään ei ilmeisesti lapsia enää päästetä samalla tavalla kuljeksimaan, tämä siis 90-luvulla. Nykyään suhteeni vanhempiini on hyvä, mutta henkisellä tasolla etäinen (ei kyllä varmasti päiväkodin takia). Olen aika introvertti, opiskellut maisteriksi ja työskentelen koulumaailmassa. Hyvin menee elämässä, olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni.

Aloitin päiväkodissa noin 3-4 vuotiaana. Viihdyin siellä ihan hyvin, mitä nyt joskus jotain kärhämää tuli muiden lasten kanssa ja sitä myötä koti-ikävä. Päiväkodista oli silti pehmeä lasku koulutielle, koska tunsin sen myötä paljon tulevia luokkalaisia. Musta tuli mielestäni ihan normaali aikuinen. Opiskelin ammattitutkinnon ja nyt odotan mieheni kanssa esikoista. Suhde edesmenneeseen äitiini oli erinomainen. Isän kanssa välit ovat hieman kylmät, mutta päiväkodilla ei tämän asian kanssa ole mitään merkitystä..

Jos lapseni menee tulevaisuudessa päiväkotiin, niin pyrin pitämään silti sen osa-aikaishoidossa. Onhan se lapselle rankkaa kieltämättä. 

Kiitos teille vastanneille!!

Itse olen maalta, ja lähes kaikki olivat kotona tai perhepäivähoitajalla, ei siellä edes ollut päiväkoteja.. Siksi mietin mitä noista tulee.

Lapset siis myös pienehkössä päiväkodissa, mutta hekilökunta vaihtuu silti välillä. Onneksi vielä samojakin naamoja siellä :) Ja lapset toki pysyy! 

Ap