Kertokaas mielipiteenne, jos ihminen haluaa tehdä itsemurhan, onko takana oltava AINA masennus?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on diagnosoitu masennus ja välillä olen aika huonona. Lääkärien mielestä mulla on vaikea masennus, mutta itse ajattelen et olen realistisempi kuin moni muu. Tiedän maailman kammottavuuden ja en tiedä pystynkö sitä kantamaan. Mä en usko, että elän kauaa enää, mutta en mä ole sen takia ahdistunut. Tää tuska jää taakse ja en näe pahuutta, se riittää. Mä en pelkää kuolemaa, elämältä sain jotain ja oon kiitollinen asioista joita sain kokea, nyt en vaan enää jaksa

Jos olet realistinen, niin miksi et näe maailman hyviä asioita ja hakeudu sellaisten äärelle? Pahoihin keskittymisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on diagnosoitu masennus ja välillä olen aika huonona. Lääkärien mielestä mulla on vaikea masennus, mutta itse ajattelen et olen realistisempi kuin moni muu. Tiedän maailman kammottavuuden ja en tiedä pystynkö sitä kantamaan. Mä en usko, että elän kauaa enää, mutta en mä ole sen takia ahdistunut. Tää tuska jää taakse ja en näe pahuutta, se riittää. Mä en pelkää kuolemaa, elämältä sain jotain ja oon kiitollinen asioista joita sain kokea, nyt en vaan enää jaksa

Jos olet realistinen, niin miksi et näe maailman hyviä asioita ja hakeudu sellaisten äärelle? Pahoihin keskittymisen sijaan.

En kiistä etteikö maailmassa olisi paljon hyvää ja kaunista, mutta niiden äärelle hakeutuminen ei ole niin yksinkertaista. Ja toisaalta vaikka kaikki oliski kaunista ei se silti tarkoita ettenkö tajuaisi miten rumakin maailma voi olla.

Mä en odota enää mitään elämältä, olen valmis päästään irti. Mä en osaa kuvata sitä tunnetta muutenku et mä haluan nyt mennä, tää ei ollut mua varten. Mä en ole surullinen, en ahdistunut, en mitään. Päätös kuolemasta antoi rauhan, mut en itsekään koe et masennuksella olis mitään tekemistä asian kanssa, mulla vaan ei oo tulevaisuutta.

Ei tietenkään. Monet ihmiset lopettavat elämänsä vakaan harkinnan jälkeen, rauhallisin mielin ja hyvistä syistä. Ei eläminen ole läheskään kaikille mikään itseisavo. Itse ainakin toivon, että voin lähteä omilla ehdoillani, ennen kuin vakavat vanhuuden vaivat iskevät.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on diagnosoitu masennus ja välillä olen aika huonona. Lääkärien mielestä mulla on vaikea masennus, mutta itse ajattelen et olen realistisempi kuin moni muu. Tiedän maailman kammottavuuden ja en tiedä pystynkö sitä kantamaan. Mä en usko, että elän kauaa enää, mutta en mä ole sen takia ahdistunut. Tää tuska jää taakse ja en näe pahuutta, se riittää. Mä en pelkää kuolemaa, elämältä sain jotain ja oon kiitollinen asioista joita sain kokea, nyt en vaan enää jaksa

Mä ajattelen myös samoin, en haluaisi jaksaa tätä maailman pahuutta, ja koen todellakin olevani realistisempi kuin moni muu. En varmaan miettisi elämäni päättämistä yhtään, jos ei olisi noita lapsia. 

En voi tehdä sitä heille. Jättää heitä suremaan loppuiäksi ja miettimään miksi. Ap

Itse määrittelen masennuksen mielentilaksi ja reaktioksi kärsimystä tuottaviin olosuhteisiin – en sairaudeksi. Voi tietysti olla, että joskus tulevaisuudessa löydetään virus tai aivovaurio tms., joka osalla masentuneista on syynä olotilaan, ja tämä pystytään todistamaan, mutta pidän sitä epätodennäköisenä.

Onko ihminen, joka tekee itsemurhan, aina masentunut? Ei ehkä aina. Joku asiantuntija (olisiko ollut psykiatri Claes Andersson? En ole varma...) sanoi joskus, että itsemurhaaja saattaa olla jopa iloinen ja helpottunut, kun on vihdoin saanut päätöksen itsemurhasta tehtyä ja on saanut välineet siihen hankittua jne.!

Toisaalta se tila, jossa ihminen alkaa harkita itsemurhaa, on varmasti aina masentunut tila: jotain on huonosti eikä elämänhalua ole tai kärsimys on niin suurta, että haluaa päästä siitä eikä tiedä siihen muuta tietä kuin kuolema. Oman masennusmääritelmäni mukaan tämä kaikki juuri on masennusta.

Äskettäin katsoin Youtubesta englanninkielisen dokumentin "Assisted Suicide – John Alan Lee's Story". Siinä haastatellaan kanadalaista akateemikkoa, John Alan Leetä, joka on päättänyt tehdä rationaalisen itsemurhan, koska on saanut omasta mielestään jo elää tarpeeksi. Haastattelija kysyy häneltä, onko hän masentunut, johon Lee vastaa, että ei ole. Hän sanoo, että on jo saanut kaikkea hyvää tarpeekseen elämältä. Lee toteutti itsemurhasuunnitelmansa ja kuoli v. 2013.

Tässä linkki dokkariin:

Haastattelun loppuvaiheilla itsevarma Lee alkaa itkeä. Minusta tuntuu, että hän tiesi itsekin päätöksensä olevan väärä, mutta hän pelkäsi vanhenemista ja heikkenemistä eikä halunnut kohdata sitä.

Itsemurha on synti.