Kertokaas mielipiteenne, jos ihminen haluaa tehdä itsemurhan, onko takana oltava AINA masennus?
Vai voiko henkisesti terve ihminen päätyä tulokseen, ettei enää halua enää elää, että on jo nähnyt tarpeeksi?
Kommentit (25)
Olisi, ehkä sanosinko liian yksinkertaista väittää, että itsemurhan takana olisi aina masennus. Esimerkiksi jos vanhempana kuulisi, että ainoa lapsi olisi kuollut, niin voi olla, että sitä järkyttyisi hetkellisesti niin, että haluaisi itsekin kuolla. Mutta onko järkytys vai yksi masennuksen muoto, niin en tiedä.
Entäs kivut, tai loputon taistelu jotakin vaikeaa riippuvuutta vastaan, jota ei voi tulla voittamaan... Ap
Ei tietenkään; taustalla voi olla muukin mielenterveyden häiriö, vaikka skitsofrenia. Lisäksi on tilanteita, joissa on ihan rationalista haluta hallita omaa kuolemaansa, kuten esim. tietyt fyysiset sairaudet. Tätä varten on monissa maissa olemassa eutanasia, eikä niitä edes tehdä masentuneille.
En usko että vaatii masennustaustaa. Jos ihmisellä on vahva tunne että pitää päästä pakoon todellisuutta niin tilanteiden kriisiytyminen voi laukaista kuolemanhalun. Jokainen tilanne on vakava eikä syillä ole väliä. Apua tarvitaan aina
Mitä oikeastaan tarkoittaa masennus? - Minusta tuntuu, joskus että termiä tai käsitettä masennus käytetään toisinaan vähän huolimattomasti aina ymmärtämättä, mitä se on tai mitä se voi tai ei voi olla. - onko masennus esimerkiksi aina lääkittävissä?
Esim kipupotilaiden kohdalla on suora eutanasia (laiton) tai epäsuora. Esim elvytyskielto.
Kyllä itsemurha on monesti ihan rationaalisen päättelyn tulos. Mieleen tulevat esimerkiksi natsi-Saksan loppuvaiheet. Todella monet tappoivat itsensä välttyäkseen sotavankeudelta tai oikeudenkäynniltä.
Sen sijaan en usko, että normaalioloissa hyvinvoiva ihminen voisi ajatella, että hyvältä tuntuu mutta nyt on jo nähty kaikki. Mikä kiire sinne hautaan on, kyllähän siellä ehtii lojua ikuisuuden joka tapauksessa.
Kauko-Idässä myös kunnian menetys voi olla syy.
Uskon, että ei aina tarvitse olla masentunut. Rankka ahdistus, kasvojen menetys (kunnia), epätoivo (rakkausasiat ym) ja järkeily esim vaikean rappeuttavan sairauden edetessä...
Itse koen, että olen nähnyt tarpeeksi. Minulla oli hyvi traumaattinen lapsuus, josta rypistelin kunnolliseksi aikuiseksi, mutta todellisuudessa en ole kunnollista nähnytkään.
Olen muiden silmiin todella hyvä, meillä on miehen kanssa 4 lasta, olen koulutettu, on ystäviä ja kaikki hyvin.
Mutta voi kun ihmiset/läheiset tietäisivät todellisuuden, he haluaisivat varmaan itse tappaa minut..
En vain osaa/pysty elämään niinkuin pitäisi, vaan tuntuu kuin jokin ajaisi minut tekemään asiat oikein pahalla tavalla.
Mulla on lasten saannin jälkeen alkanut selkä ja niskat menemään huonoon kuntoon, ja nykyisin kipu on todella epäsiedettävää; pahimpina päivinä rytmihäiriöt vaivaa koko päivän, ja ahdistus jne... tunnen kuolevani..
Tässä vielä jaksaa lasten takia, kun ovat niin ihania, pieniä...
mut mitäs sitten, kun he eivät enää "tarvii" mua, juon varmaan itteni hengiltä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeastaan tarkoittaa masennus? - Minusta tuntuu, joskus että termiä tai käsitettä masennus käytetään toisinaan vähän huolimattomasti aina ymmärtämättä, mitä se on tai mitä se voi tai ei voi olla. - onko masennus esimerkiksi aina lääkittävissä?
Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä. Tsunamikatastrofin jälkimainingeissa moni masentui. Miten tämä on selitettävissä masennuksen "sairausteorian" mukaan? Onko vain suurta yhteensattumaa, että noille ihmisille puhkesi aivosairaus vaikean kokemuksen jälkeen?
Oma teoriani on, että masennus ei ole sairaus ollenkaan, vaan terve reaktio vaikeaan kokemukseen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta voi kun ihmiset/läheiset tietäisivät todellisuuden, he haluaisivat varmaan itse tappaa minut..
En vain osaa/pysty elämään niinkuin pitäisi, vaan tuntuu kuin jokin ajaisi minut tekemään asiat oikein pahalla tavalla.
Esimerkkejä? Millaista pahaa olet ajautunut tekemään?
Vierailija kirjoitti:
Itse koen, että olen nähnyt tarpeeksi. Minulla oli hyvi traumaattinen lapsuus, josta rypistelin kunnolliseksi aikuiseksi, mutta todellisuudessa en ole kunnollista nähnytkään.
Olen muiden silmiin todella hyvä, meillä on miehen kanssa 4 lasta, olen koulutettu, on ystäviä ja kaikki hyvin.
Mutta voi kun ihmiset/läheiset tietäisivät todellisuuden, he haluaisivat varmaan itse tappaa minut..
En vain osaa/pysty elämään niinkuin pitäisi, vaan tuntuu kuin jokin ajaisi minut tekemään asiat oikein pahalla tavalla.
Mulla on lasten saannin jälkeen alkanut selkä ja niskat menemään huonoon kuntoon, ja nykyisin kipu on todella epäsiedettävää; pahimpina päivinä rytmihäiriöt vaivaa koko päivän, ja ahdistus jne... tunnen kuolevani..
Tässä vielä jaksaa lasten takia, kun ovat niin ihania, pieniä...
mut mitäs sitten, kun he eivät enää "tarvii" mua, juon varmaan itteni hengiltä. Ap
Lue kuolemanrajakokemuksista... suosittelen. Löytyy netistä ja kirjastostakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään; taustalla voi olla muukin mielenterveyden häiriö, vaikka skitsofrenia. Lisäksi on tilanteita, joissa on ihan rationalista haluta hallita omaa kuolemaansa, kuten esim. tietyt fyysiset sairaudet. Tätä varten on monissa maissa olemassa eutanasia, eikä niitä edes tehdä masentuneille.
Eutanasia on tehty ainakin kerran masentuneelle. Olikohan Belgiassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse koen, että olen nähnyt tarpeeksi. Minulla oli hyvi traumaattinen lapsuus, josta rypistelin kunnolliseksi aikuiseksi, mutta todellisuudessa en ole kunnollista nähnytkään.
Olen muiden silmiin todella hyvä, meillä on miehen kanssa 4 lasta, olen koulutettu, on ystäviä ja kaikki hyvin.
Mutta voi kun ihmiset/läheiset tietäisivät todellisuuden, he haluaisivat varmaan itse tappaa minut..
En vain osaa/pysty elämään niinkuin pitäisi, vaan tuntuu kuin jokin ajaisi minut tekemään asiat oikein pahalla tavalla.
Mulla on lasten saannin jälkeen alkanut selkä ja niskat menemään huonoon kuntoon, ja nykyisin kipu on todella epäsiedettävää; pahimpina päivinä rytmihäiriöt vaivaa koko päivän, ja ahdistus jne... tunnen kuolevani..
Tässä vielä jaksaa lasten takia, kun ovat niin ihania, pieniä...
mut mitäs sitten, kun he eivät enää "tarvii" mua, juon varmaan itteni hengiltä. Ap
Se lapsuus on varmaan rypistellessä jäänyt käsittelemättä, ja kummittelee alitajunnassa. Oletko käynyt terapiassa?
Usein varmasti masennus taustalla, mutta voihan joskus syynä olla esim. tilapäinen mielenhäiriö tms.
Olen päättänyt jossain vaiheessa tappaa itseni, koska onhan tämä maailma ihan kamala paikka elää. En valitettavasti ole saanut hyviä geenejä ja periksiantamatonta luonnetta joilla rakentaa itselleni mielekäs elämä. Mitäs sitä sitten turhaan täällä kärvistelemään. En koe, että mikään masennus liittyisi päätökseeni millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta voi kun ihmiset/läheiset tietäisivät todellisuuden, he haluaisivat varmaan itse tappaa minut..
En vain osaa/pysty elämään niinkuin pitäisi, vaan tuntuu kuin jokin ajaisi minut tekemään asiat oikein pahalla tavalla.
Esimerkkejä? Millaista pahaa olet ajautunut tekemään?
En mä pysty kertomaan, edes anonyymisti... Mutta, asioita, joiden kanssa en jaksaisi elää, mutta jos puhdistaisin omatuntoni ja tunnustaisi, pilaisin lasteni elämää kovasti, asiat sitten vasta menisikin niin sekaisin ja pahaksi, ettei ainakaan olisi syytä elää, edes lasten takia. Ap
Mulla on diagnosoitu masennus ja välillä olen aika huonona. Lääkärien mielestä mulla on vaikea masennus, mutta itse ajattelen et olen realistisempi kuin moni muu. Tiedän maailman kammottavuuden ja en tiedä pystynkö sitä kantamaan. Mä en usko, että elän kauaa enää, mutta en mä ole sen takia ahdistunut. Tää tuska jää taakse ja en näe pahuutta, se riittää. Mä en pelkää kuolemaa, elämältä sain jotain ja oon kiitollinen asioista joita sain kokea, nyt en vaan enää jaksa
Ei voi. Ihmisillä ja eläimillä on vahva luontainen eloonjäämisvietti. Jos siitä poikkeaa, niin mieli/aivot ei ole aivan terveet. Ei se kuitenkaan masennusta vaadi, vaan syynä voi olla esimerkiksi aivokasvain.