Lue keskustelun säännöt.
3-vuotiaan pelot - onko normaalia?
15.06.2016 |
Lapsi on ollut aina arka ja varautunut vieraassa seurassa ja paikassa. Olen ajatellut lapsen reipastuvan ajan kanssa, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Lapsi pelkää toisia taaperoita ja leikki-ikäisiä, vauvat ja koululaiset eivät tosin pelota. Tykkää leikkiä isojen lasten kanssa, mutta samanikäiset on ehdoton no no - lähtee karkuun, jos tulee seuraa hiekkalaatikolle tai viereen kiikkumaan.
Säikkyy myös kovia, yllättäviä ääniä. Hississä haluaa heti syliin, jos sinne tulee muita ihmisiä. Ei uskalla jutella vieraille, vaan menee piiloon vanhemman selän taakse tai pyrkii syliin. Monia erityisherkkyyden piirteitä lapsesta löytyy, mutta aistiyliherkältä ei kuitenkaan vaikuta. Kasvaa ja kehittyy normaalisti, toisinaan vaikuttaa ikäistään älykkäämmältä, mutta niin varmaan kaikista vanhemmista tuntuu? Leikkii luovasti, kielellisesti lahjakas ja erittäin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista, esim. 2-vuotiaana ryhtyi jäljittelemään kirjaimia paperille ja "kirjoittamaan".
Onko lapsen ujous vielä normaalin rajoissa? Pitäisikö huolestua vai olla vain ymmärtäväinen ja antaa ajan kulua? Miten arka lapsi tulee jatkossa pärjäämään esim. koulussa?
Kommentit (6)
Meillä oli ohimenevä vaihe tollainen. Muutaman kk kesti ja reipastui sitten pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia tuo minusta on. 3-vuotias on vielä tosi pieni. Mene lapsen kanssa pelottaviin tilanteisiin. Kun olet turvana niin uskaltaa olla siinä tilanteessa ja aikanaan oppii luottamaan. Aikanaan voi sitten tarkoittaa myös vuosia. Oletko yrittänyt sanoittaa lapselle tilanteita etukäteen ja ko. tilanteessa? Minne mennään, millaista siellä on, mitä siellä tulee tapahtumaan, että olet siellä lapsen kanssa jne.
Ei hyvää päivää, kun heti pitää tehdä kaikesta niin ongelma. Tää yliherkkyys asia on niin pinnalla nyt, ettei edes ihan normaalit lapsen kehitysvaiheita tajuta. Älä nyt vain ala hössöttään, hyysäämään ja väkisin toista rohkaistumaan. Kuten joku sanoi, se on ihan yleinen vaihe pienellä lapsella. Lähempänä kouluikää voit alkaa sitten katsoon tilannetta uusiks.
Kiitos vastauksista! Lapsi on meidän ainokainen, joten kokemusta muista ei ole. Hän kuitenkin erottuu niin selvästi muista tuntemistani lapsista, että välillä olen huolestunut arkuudesta. Monet samanikäiset lapset vaikuttavat hurjan rohkeilta ja tulevat tekemään tuttavuutta myös meidän lapseen oma-aloitteisesti. Meidän lapsi sen sijaan pakoilee noita tilanteita ja haluaa tulla syliin seuraamaan.
Ap
Anna lapsen olla ujo ja herkkä. Yritä olla tukena jännissä tilanteissa. Esim. jos uudet ihmiset pelottaa, mene tilanteeseen lapsen mukana. Tai vaikka lapsi sylissä. Älä vähättelee pelkoa. Herkkänä tyyppinä on hirveää kuulla "kannustusta": eihän sitä tarvitse jännittää, reippaasti vaan, mene nyt muiden mukaan yms.
Up!