Pystyykö etäisen/läsnäolevan isän tunnistamaan etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

Niin. Ei aikuinen mies itse vastuuta ota. Kyllä se on naisen homma pakottaa.

Muten muuten pitää toimia jos isi ei vain suostu hoitamaan? Jättää penskat heitteille?

Jos olet alun perinkin hommannut lapsia ihmisen kanssa, josta epäilet että jos lykkäät sille lapsen, niin se ei hoida sitä vaan jättää heitteille, niin miksi helvet*ssä hankit lapsia sellaisen ihmisen kanssa??? EIköhän jokainen normaali ihminen hoida lapsensa, jos on pakko. Ja isyyteen kasvetaan, äitiys tulee luonnostaan. Isyyteen ei kasva moni, ennen kuin on pakko. Älkää paapoko niitä miehiänne. Lapset on yhteisiä, 50:50, ei mikään äidin ja siittäjän, joka ehkä tykkää lapsista, projekti.

Miten niin epäillyt? Oikeassa elämässä ihmiset eivät aina ole sitä mitä on luullut.

Ja ei kaikki niitä lapsia hoida. Me ei saatu isän luona eron jälkeen ruokaa kuin kerran viikonloppuun, otettiin omilla rahoilla eväät kun äiti ei ex-miestä paaponut.

Kaverini lapsi saa itkeä paskavaippaansa kunnes äiti vaihtaa, isä valehtelee että on tarkistanut. Toinen ei päästä koiraa ulos, piski läähättää ovella emäntää kotiin.

Ihan normaaleja työssäkäyviä ei-päihdeongelmaisia ihmisiä, osa akateemisia ja osa duunareita. Eivät vain välitä kyn tietävät että joku muu hoitaa lopulta.

Meillä taitaa olla vähän eri käsitys normaalista. Normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen ei tee noin. Pääsi taas unohtumaan mikä wt-palsta tämä on, lapset hankitaan vuoden "tuntemisen" jälkeen kysymättä mieheltä, koska teiniprinsessa haluaa oman baby bornin.

Huoh, wt-kortti vaan heiluu.

Mun vanhemmat on kumpikin maistereita, ekan lapsen saivat kolmekymppisinä oltuaan neljä vuotta aviossa. Kaveri ja puolisonsa ovat seurustelleet viisi vuotta, lapsi syntyi + 25 vuotiaille.

Sinä et tiedä mitä ihmisten kotioven takana tapahtuu. Tuttusi voi hyvin olla tällaisessa tilanteessa, muttei kerro - etenkään kun syyllistät uhria, haukut wt:ksi ja hierot omaa etinaisuuttasi toisen naamaan kun on ongelmia.

Vau että ihan maistereita. Ei se koulutus takaa sitä, etteikö voisi olla wt

Koko viestiini sinulla ei ole muuta vastattavaa kuin pilkata sitä että mainitsin heidän olevan maistereita. Oletko yhtä ilkeä tosielämässä vai tyyDytkö nEttikiuSAAmiSEEn?

Vastaa nyt seuraavaksi vain etten osaa kirjoittaa, mobiili sekoilee ison kIRjaimen kanssa.

Kauhea tappelu ihan asiallisesta kysymyksestä.

Mun mies on hoitanut lapset täysin 50:50 ja ollut myös molemmista hoitovapaalla vuoden verran. En osaa sanoa oliko mitään ennusmerkkejä, paitsi että mies on luonteeltaan epäitsekäs, reipas ja ei kovin mukavuudenhaluinen. Ai juu, kun esikoista suunnitellessa kysyin kauanko hän ajatteli olla lapsen kanssa kotona, hän vastasi: "hyvä kysymys. Vuoden mä ajattelin olla." Ja tämä siis toteutui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ku voiskin. Vaikka mies halusi lasta kovasti ja odotti yhtä innoissaan, niin loppujen lopuksi mulle jäi kaikki hoito.

No ihan oma vikasi, jos edes jätit miehelle sen käsityksen, että tuollainen on vaihtoehto.

No mulle se lapsi ei ole mikään lelu, jonka kanssa ottaa mitään riskiä. Ihan yhtälailla se oli mulle uutta ja opettelua.

Minkälaiset käsitykset miehellä on yleensäkin tasa-arvosta ja kotitöiden jakamisesta? Puhuuko hän "miesten ja naisten töistä", ja kuuluuko lasten päivittäinen hoitovastuu ja kotiin jääminen hänen mielestään kummalle? Miten osallistuu kodin hommiin, oma-aloitteisesti vai onko vetovastuu naisella?

Jotenkin outoa että se käsitys, miten paljon mies osallistuu, on sekin jotenkin naisen vastuualuetta. Jos mies ei kanna vastuuta, naisen syy. Jos se kantaa, naisen hyvän työn seurausta sekin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattanee ainakin seurata miten mies käyttäytyy muiden lasten seurassa, onko kärsivällinen ja ymmärtäväinen, ottaako itse aloitetta yms.

Ei tämäkään toimi aina vaikka luulisi. Vieraiden lapsista ei ole mitään vastuuta, leikkiä ja hullutella voi milloin itselle sopii ja sen verran kuin huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kauhea tappelu ihan asiallisesta kysymyksestä.

Mun mies on hoitanut lapset täysin 50:50 ja ollut myös molemmista hoitovapaalla vuoden verran. En osaa sanoa oliko mitään ennusmerkkejä, paitsi että mies on luonteeltaan epäitsekäs, reipas ja ei kovin mukavuudenhaluinen. Ai juu, kun esikoista suunnitellessa kysyin kauanko hän ajatteli olla lapsen kanssa kotona, hän vastasi: "hyvä kysymys. Vuoden mä ajattelin olla." Ja tämä siis toteutui.

Nyt kyllä kiinnostaisi mitä alapeukutettavaa tässä oli...?

Jos haluat parisuhteen jossa varmasti jaetaan tasan lastenhoito ja kodinhoito niin pariudu naisen kanssa.

Jos lapsi on suunniteltu ja aidosti yhteinen päätös, niin mies on yleensä mukana jutussa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat parisuhteen jossa varmasti jaetaan tasan lastenhoito ja kodinhoito niin pariudu naisen kanssa.

Että kaikki naiset samanlaisia ja tietenkin yhtä kiinnostuneita kodin ja perheen hoitamisesta? :D

Eikös isätkin voi ohjata jollekin kurssille taitoja oppimaan? Kun osaa, innostuukin enemmän.

Kyllä ainakin minusta pystyy.  Tarvitsen paljon omaa aikaa, en siedä meteliä tai hälyä, en jousta omisa jutuistani,  en pidä lasten seurasta, minulla ei ole sanottavaa hoivaviettiä. Minusta saisi korkeintaan etäisen ja ei-osallistuvan isän, ja minusta se on kyllä aika ilmeistä, jos yhtään minua tuntee.

Tietty se voi hämätä, että puolisona olen hyvin omistautuva.

Lasteni isä on todellinen isä. Liikaakin. Kun tulivat teini-ikään, nikn lapset hermostuivat, kun eivät saa olla rauhassa. Isä koko ajan halusi potkia pallia tai tehdä jotain. Pienenä oli kotona, leikki ja hoiti.

Näinkö tätä etukäteen? En. En arvannut mistään.

Jälkiviisaana päättelisin siitä, mitä mies tekee vapaa-ajallaan. Tämä mies halusi aina tehdä jotain, ja tehdä ne yhdessä minun kanssani. Lasten tultua hän edelleen halusi tehdä, meidän kaikkien kanssa.

Jos mies haluaa olla paljon kavereiden kanssa/ retkeillä yksin/ harrastaa yltiömääräisesti ennen lapsia, haluaa hän sitä lasten jälkeenkin. Mies, joka istuu illat tv:n ääressä, istuttaa lapsensakin siihen. Yms.

Ja kannattaa katsoa isän mallia. Jos isä on aktiivinen lasten kanssa, on poikakin siihen oppinut.

Uskon tuohon vastaukseen siitä, että miten miehen lapsuudenperheessä on toimittu. Mies osaa se tavan toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattanee ainakin seurata miten mies käyttäytyy muiden lasten seurassa, onko kärsivällinen ja ymmärtäväinen, ottaako itse aloitetta yms.

Ei tämäkään toimi aina vaikka luulisi. Vieraiden lapsista ei ole mitään vastuuta, leikkiä ja hullutella voi milloin itselle sopii ja sen verran kuin huvittaa.

Kyllä se toiseen suuntan toimii. Jos ei mies (tai nainen!) pidä yhtään lapsisista, ei hänen kanssaan kannata hankkia lapsia.