Kotiäippä

Hei, tarvis vertaistukea koska itsellä "potuttaa" vauvan isän käyttäytyminen. Eli oma aamukahvi ja netissä oleminen on tärkeämpää kuin vauvan aamutoimet. Vauvalle korkeintaan sanotaan huomenta, eikä edes kosketella. Samoin kun mä voisin ulkona touhuta niin itellä on kiire sinne ja mä oon sit vauvan kans sisällä. Mikäs tässä muuten ois mut on kotona "kaverina" viikon verran kuussa, reissuhommia.

  • ylös 15
  • alas 0

Kommentit (18)

Vierailija

Onpa kurjaa. Itellä vähän sama, vaikee se on toista käskeekään kiinnostumaan lapsestaan. Ja ait mun miehellä on jotenki semmonen harha, että tunti viikossa on jotenki paljon.

  • ylös 15
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mut jos te mammat olette alusta asti "omineet" vauvan vain itsellenne ja antaneet ymmärtää ettei isä osaa toimia vauvan kanssa oikein niin kyllä se kiinnostus lopahtaa - jos aina ollaan ohjailemassa kuin idioottia

  • ylös 15
  • alas 15
Vierailija

Nooh, sanot, että mä lähden nyt lenkille, kampaajalle tai shoppailemaan, laitat itsesi valmiiksi ja lähdet ovesta ulos. Eihän se sitä lasta voi hoitamattakaan jättää.

  • ylös 15
  • alas 3
Vierailija

Onko se sitonut sut hellaan kiinni jos sisällä pystyt vaan olemaan vai oletko muuten vain laiska ja saamaton?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mut jos te mammat olette alusta asti "omineet" vauvan vain itsellenne ja antaneet ymmärtää ettei isä osaa toimia vauvan kanssa oikein niin kyllä se kiinnostus lopahtaa - jos aina ollaan ohjailemassa kuin idioottia

Ei ole siitä kyse. Ainakaan minulla. Mielelläni kyllä työnnän vauvan isälleen syliin mutta se palaa alle viiden minuutin takaisin mulle enkä saa hetkeäkään omaa aikaa. Millon minkäkin muun tärkeemmän tekemisen vuoksi. Ja aina kun pitäisi vauvaa hoitaa, kaikki jää mulle, koska hän ei valmiiksi osaa eikä ilmeiseti ole kiinnostusta opetellakaan. Helpompi kuulemma että minä hoidan. No niin kai jumalauta. T.nro 2

  • ylös 17
  • alas 1
Vierailija

Meillä oli tuollaista. Imetin ja siihen kului päivässä toodella paljon aikaa. En kuitenkaan tarkoituksella ominta lasta. Pulloruokintaa olisin toivonut käytettävän myös, mutta mies ei saanut lasta juomaan pullosta ja yritys jäi kahteen kertaan. Minun olisi sekin pitänyt tehdä "kun minulla on aikaa".

Omaa aikaa en saanut muutoin kuin lähtemällä ovesta ulos, vaikka univelkaisena olisin halunnut vain nukkua. Isä ei lasta halunnut viedä ulos, kun "se alkaa vaan huutaa". Kerran olin poissa 5 h ja sinä aikana isä ei ollut antanut lapselle mitään ruokaa tai juomaa, vedoten siihen ettei lapsi muka syö/juo.

Alkaa ärsyttää heti kun näitä muistelen, vaikka tästä on aikaa. Erosimme nopeasti ja isän kiinnostus on yhä heikkoa. Sentään jotain kiinnostusta on.

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

Jossei hyvällä niin sitten pahalla. Tyrkkään vauvan miehen syliin ja sanon "Minä menen tästä nyt vessaan/juon kahvia/tms". Ei munkaan mies oma-aloitteisesti vauvaa pitele tai jos kiltisti pyytelen. Mullakin on kuitenkin oikeus käydä vessassa rauhassa ja kahvin/teen juominenhan on turvallisuuskysymys, eli vauva ei saa olla lähettyvillä. Jotain närkästynyttä ininää voi miehen suusta kuulua, mutta kyllä se vauvaa sitten pitelee ja nykyään ihan sovinnollakin voi suostua hoitamaan omaa osuuttaan.

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

Yleensä isän kiinnostus kasvaa, kun lapsi alkaa liikkumaan ja lapsen kanssa voi leikkiä ja ulkoilla. Ehkä teilläkin...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yleensä isän kiinnostus kasvaa, kun lapsi alkaa liikkumaan ja lapsen kanssa voi leikkiä ja ulkoilla. Ehkä teilläkin...

Niin minunkin kiinnostus kasvoi, kun lapsista tuli persoonia. Mutta ylläripylläri, kyllä ne piti sitä ennenkin kunnolla hoitaa. Ja tasapuolisesti. T. Äiti

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

Ja se hemmetin kodinhoito ja kaikki metatyö vielä siihen päälle... Voispa vaihtaa miehen toisenlaiseen lennosta.

Harmi ettei sitä etukäteen voinut tietää, miten paljon toinen lupauksistaan ja suunnitelmistaan huolimatta oikeesti "jaksaa" osallistua. Isyys muuttaa miestä. Nii, joskus huonompaan suuntaan.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Voihan olla että miestä pelottaa hoitaa vauvaa; ei ehkä tiedä miten ja pelkää että sinä alat sättimään jos tekee väärin. Jos ei tiedä, näytä sille. Nämä asiat olisi pitänyt opetella yhdessä silloin kun ne olivat sinullekin vielä uusia. Sitten jätät sen vauvan miehen kanssa yksin ja menet vaikka ensin käymään kaupassa tai jotain pientä. Annat niiden tutustua toisiinsa kaksin ilman selän takaa katselemista. Oliko lapsi vain sinun ideasi? Jos oli niin en tunne myötätuntoa. Jos myös mies halusi (eikä ollut vain että joo joo, tehdään sitten lapsi jos haluat) niin pidät huolta että hänkin osallistuu lapsen huoltamiseen! Muistuta että tämä oli yhteinen idea ja vaikka olet nainen niin sinulla ei ole mitään synnynnäistä taitoa pitää huolta lapsesta, kyllä meidän kaikkien (naisten ja miesten) täytyy opetella se.

Vierailija

Älä huoli, joillakin miehillä se suhde siihen lapseen kehittyy hitaammin. Oma mieheni oli samanlainen, tykkäsi kyllä vauvasta, mutta tuntui että kaikki muu kiinnosti enemmän ja välillä tuntu et se oli jotenkin kuuro sille vauvan itkulle.. Puhelin, kaverit ja harrastukset kiinnosti enemmän
Mut sitten kun vauva ei enää ollut niin passiivinen ja äitiriippuvainen niin mieskin rupesi viihtymään meidän kanssa enemmän. Sittenhän kohta se olikin jo ihan hulluna lapseen :) toisen lapsen kohdalla oli vähän erilaista kun mies tiesi jo mitä odottaa.
Äidille se rakkaus ja kiintymys on niin erilaista kun se vauva on niin konkreettinen ennenkuin se on edes syntynyt ja sitten sen kanssa on 24/7. Koita jaksaa, ehkä se mieskin pian tajuaa uuden elämäntilanteensa.

Vierailija

Ihmettelen näitä äitejä jotka sanoo että on pakko olla sisällä. Miten niin? Avaa oven ja kävelee ulos. Ulos voi mennä ihan vauvankin kanssa.

Kotiäippä

Kyllä se ulkona oleminen onnistuu jos vauva nukkuu tai sille pitää seuraa. Mutta yritäppä siinä tehdä pihatöitä ja seurata samalla ettei itikat (sääsket) syö lasta.

Vierailija

Oottepa menneet lisääntyyn avuttomien pa*kahousujen kanssa, jos ei pienen vauvan kanssa pärjätä.

Vierailija

Ihan kuin sen vauvan halusit vain sä ap. Mies ei välttämättä halunnut sitä tai sitten hän odottaa sun hoitavan lapsen ja kodin.

Vierailija

Meillä kävi aikoinaan vähän toisinpäin. Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja parisuhde oli vielä aika tuore. Olin kauhuissani ja paniikissa ja raskaudesta käytiin pitkät keskustelut. Sanoin hyvinkin tiukasti, että minusta ei ole hoitamaan vauvaa yksin enkä todellakaan ala yksinhuoltajaksi. Mies halusi lasta paljon enemmän kuin minä. En tehnyt aborttia, koska olosuhteet olivat kuitenkin ihan hyvät esimerkiksi taloudellisesti.

Lapsen synnyttyä mies piti isyysloman ja kesäloman peräkkäin. Hän hoiti vauvaa pääasiassa, koska en edes imettänyt. Vaihtoi vaipat, syötti ja piti sylissä. Meillä oli kyllä niin onnekas tilanne, että lapsi alkoi nukkua kokonaisia öitä jo kuukauden ikäisenä. Sovittiin kuitenkin, että minä olen kotona koko äitiysloman. Mutta herranjumala kuinka pelotti jäädä lapsen kanssa kahdestaan kotiin miehen loman loputtua! Mulla oli melkein kahden kuukauden ikäinen vauva ja pelkäsin niin pirusti pelkkää vaipanvaihtoakin!

Suosittelisin siis, että tyrkyttäkää sitä vauvaa miehillenne jo heti alusta alkaen, ettei rima nouse liian korkeaksi. Muutoin tulee helposti noita tilanteita, että äiti hoitaa, koska osaa muka paremmin.

Ja niin, kyllä mäkin opin ja lapsi on kohta 4-vuotias ja ihan loisto tyyppi, jonka kanssa voi jo keskustella ja tehdä vaikka mitä! Mutta vauvoista mä en niin nauti eikä meille enää toista lasta tule.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla