Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olosuhteet joissa tapasin mieheni vaivaavat edelleen
15.06.2016 |
Vaikka asiasta on jo vuosia aikaa ja olemme onnellisia yhdessä. Olin tavatessamme 24-vuotias, ja etsin tuolloin hyvää ja kunnollista miestä, jonka kanssa elää yhdessä ja perustaa perhe. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että tapasin samaan aikaan kaksi sopivaa ehdokasta. Toista ehdin tapailla pari viikkoa, sitten tapasinkin nykyisen mieheni. Muistan edelleen miten tilanne tuntui hetken aikaa kivaltakin: kaksi miestä osoittaa kiinnostusta ja voin vain valita kumman haluan. Tätä kesti kuitenkin maksimissaan pari viikkoa, sitten alkoi ahdistus siitä, että näin kävi. Olin joutunut olemaan monta vuotta sinkku, ja sitten vaihtoehtoja olikin kaksi.
Ei ole ollenkaan tapaistani pelailla useamman ihmisen kanssa, ja näille molemmille minusta kiinnostuneille sanoin, etten sitoudu mihinkään. Jopa toivoin, että molemmat jutut kuivuisivat kokoon. Lopulta kuitenkin ihastuin myöhemmin tapaamaani mieheen, joka on nykyäänkin mieheni. Jälkeenpäin toivoin että olisin heti hänet tavattuani lopettanut sen toisen miehen tapailun, mutta en voinut tietää että kiinnostuisinkin enemmän hänestä. Hankin silloin paremman omatunnon sanomalla molemmille, etten lupaa sitoutumista tai parisuhdetta, mutta nyt tiedän että se oli vain tyylitöntä ja epäreilua, vaikka molemmat miehet hyväksyivät asian ja halusivat silti jatkaa.
Tämä koko sekavuus kesti kohtuullisen lyhyen aikaa, ja katkaisin jutun tuon ensimmäisen kanssa muistaakseni kuukauden sisällä siitä, kun olin tavannut toisen miehen. Silti koko juttu hävettää edelleen. En ole sitä ennen enkä (tietenkään) sen jälkeen taktikoinut ihmissuhteissa millään tavalla. Tuo juttu vain tapahtui kun en tiennyt miten pitäisi edetä. Jälkeenpäin on helppo sanoa mikä olisi ollut järkevää. Tilanne oli hyvin hankala, kun olin periaatteessa kiinnostunut molemmista, ja kesti muutamia viikkoja "päättää" kumpi on lupaavampi tapaus.
Tämä harmitus nousee pintaan aina, kun mieheni sanoo tienneensä alusta saakka että haluaa minut. Minä en tiennyt :( Ehkä muuten olisinkin tiennyt, jos en olisi juuri häntä ennen mennyt kiinnostumaan toisesta miehestä. Puran nyt tänne tämän tarinan, sillä asioiden kulku harmittaa minua paljon.
Kommentit (38)
Mielestäni toimit, kuten monet miehet etsiessäsi puolisoa itsellesi eli turha kantaa menneestä syyllisyyttä.
Hyvä, että löysit itsellesi hyvän miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
klikkasin auki ja odotin jotain bordellitarinaa mutta tämähän olikin ihan jotain tylsää diibadaabaa.
minä olen ollut mieheni kanssa jo seitsemän vuotta ja joskus tulee kiukkupäivänä vieläkin mieleen että haluanko mä olla tuon kanssa. että plaa, plaa, et ole ainoa arvuuttelija. mun mies taas on täysin vakaa yhdessäolemisen kanssa.
ehkä miehet vaan ajattelee ja arpoo vähemmän :D
mieltähän se hivelee jos toinen on heti varma ja itse ylimielisenä arpoo kumman ottaa! sulla kävi tsäkä kun ei kumpikin jättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on ongelma?
Minua tarinassasi vaivasi se, että et ilmeisesti ollut rakastunut kumpaankaan, vaan mietit kahden vaihtoehdon välillä ikäänkuin olisit kaupassa sopivaa mekkoa etsinyt.
Tietysti järkiavioliitto yleensä onnistuu jopa paremmin kuin rakkausliitto, mutta avautumisestasi päätellen kuitenkin kaipaat niitä suuria tunteita joita et koskaan ole kokenut.En tuohon aikaan ollutkaan rakastunut kumpaankaan. Jos olisin ollut, niin en olisikaan voinut miettiä kumman kanssa haluaisin suhteeseen alkaa. Kun olin vain "alustavasti kiinnostunut", oli helppo ajatella että mietin tässä nyt hetken mitä haluan. Melko pian päätin että nykyinen mieheni on se lupaavampi, ja olin oikeassa. Rakkaus tuli sitten myöhemmin ihastuksen jälkeen.
21, en usko että hylkäämäni mies joutui suuria sydänsuruja kokemaan, sillä olimme tunteneet hyvin vähän aikaa. Pettynyt hän tietenkin oli kun lopetin tapailun. Hän seurustelee nykyään, joten onnellisesti kävi hänelläkin.
-ap-
sua siis harmittaa kun et saanut mitään jalat-alta fiilistä tai muuta shaissea. mun yksi kaveri on tuollainen, kun se on jonkun miehen kanssa joka meidän jengin mielestä on kiva, komea, ystävällinen, kohtelias huomaavainen ja erinomaista aviomiesmateriaalia ja vielä ihastunut mun kaveriin niin tämä eukko oottaa vielä jotain salamaa taivaalta että pyörtyisi ihastuksesta tms. ja kun sitä ei tule - kun yllätys yllätys ei olla enää mitään teinejä hormonihuuruissaan - niin ero tulee. jösses mitä pskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on ongelma?
Minua tarinassasi vaivasi se, että et ilmeisesti ollut rakastunut kumpaankaan, vaan mietit kahden vaihtoehdon välillä ikäänkuin olisit kaupassa sopivaa mekkoa etsinyt.
Tietysti järkiavioliitto yleensä onnistuu jopa paremmin kuin rakkausliitto, mutta avautumisestasi päätellen kuitenkin kaipaat niitä suuria tunteita joita et koskaan ole kokenut.En tuohon aikaan ollutkaan rakastunut kumpaankaan. Jos olisin ollut, niin en olisikaan voinut miettiä kumman kanssa haluaisin suhteeseen alkaa. Kun olin vain "alustavasti kiinnostunut", oli helppo ajatella että mietin tässä nyt hetken mitä haluan. Melko pian päätin että nykyinen mieheni on se lupaavampi, ja olin oikeassa. Rakkaus tuli sitten myöhemmin ihastuksen jälkeen.
21, en usko että hylkäämäni mies joutui suuria sydänsuruja kokemaan, sillä olimme tunteneet hyvin vähän aikaa. Pettynyt hän tietenkin oli kun lopetin tapailun. Hän seurustelee nykyään, joten onnellisesti kävi hänelläkin.
-ap-
sua siis harmittaa kun et saanut mitään jalat-alta fiilistä tai muuta shaissea. mun yksi kaveri on tuollainen, kun se on jonkun miehen kanssa joka meidän jengin mielestä on kiva, komea, ystävällinen, kohtelias huomaavainen ja erinomaista aviomiesmateriaalia ja vielä ihastunut mun kaveriin niin tämä eukko oottaa vielä jotain salamaa taivaalta että pyörtyisi ihastuksesta tms. ja kun sitä ei tule - kun yllätys yllätys ei olla enää mitään teinejä hormonihuuruissaan - niin ero tulee. jösses mitä pskaa.
Ei minua se harmita. En ole koskaan kokenut jalat alta -fiilistä, sillä olen normaalisti melko harkitseva ja varovainen. Vaikka siis uusi ihminen vaikuttaisikin kiinnostavalta, en mene asioiden edelle.
-ap-
Minäkään en ihastunut mieheeni ensisilmäykseltä. Ensimmäisen kerran kun näin hänet, olin itse varattu. Törmäsin häneen aina välillä, koska asuimme lähekkäin ja katselin kyllä häntä joskus hieman sillä silmällä - mutta olin aina varattu. Tästä taisi mennä vuosi tai pari eteenpäin kun tulin jutelleeksi hänen kanssaan netissä ja minusta se oli enemmän kiistelyä ja väittelyä kuin mitään muuta. Mutta hän kiinnostui ja pyysi treffeille ja siellä minulla meni pasmat ihan sekaisin. Tuosta vuosi eteenpäin olimme jo naimisissa, minä raskaana ja olimme ostaneet ensimmäisen yhteisen asuntomme.
Vieläkin, 17 vuotta ensitreffien jälkeen, minulla on fiilis että kävi ihan uskomaton tuuri, että sain itselleni näin mahtavan miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mammojen kaksinaismoralismilla ei näemmä ole rajaa.
Hei, ap.. olit nuori ja tuo kuuluu siihen nuoruuden epävarmuuteen.. olet muuten vieläkin nuori.
Mutta kuvitteles tätä. Olen reilusti yli nelikymppinen eronnut ja sitten tosi tyhmästä suhteesta kärvähtänyt. Sen jälkeen ajattelin hankkia muistoja vanhainkotiin..ja testailin miehiä.
Olin seksisuhteessakin, mutta se ei tuntunut hyvältä. Kävin sitten treffeillä miehen kanssa, joka tuntui hyvältä vitsiltä lähinnä. Hän vei minulta jalat alta, olisin ollut valmis muuttamaan, vaikka kuuhun hänen perässään. Mutta velvollisuuden ja vastuun kanto esti minut.
Sitten siitä parin päivän päästä ajattelin putsata aivoja ja käydä toisen miehen kanssa treffeillä..lähinnä tosiaan vain ajankulu. Hän kiinnosti minua, mutta ei mitään jalat alta fiilistä tai edes kutkutusta mahan pohjassa..ihan jees mies.
Mutta vuotta myöhemmin elän parisuhteessa tuon jees miehen kanssa, enkä varmasti ketään voisi rakastaa yhtä paljon kuin häntä.
Olen myöntänyt tuon, että oli melkein kolme limittäin, kun hänet tapasin, mutta ei hän siitä ole karkuun juossut. Päinvastoin pitää itseään onnekkaana, että sai minut.. aika outo tyyppi, mutta minun rakkauteni syttyi pikkuhiljaa ja nyt tuntuu syvenevän ihan omia aikojaan..
Ei kannata murehtia menneitä, vaan katsoa tulevaisuuteen ja rakastaa tässä ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mammojen kaksinaismoralismilla ei näemmä ole rajaa.
Samalla tavalla tällaiset elämän epävarmat päätöstilanteet koskevat miehiäkin
Nääh, anna hevosen murehtia sillä on isompi pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu ettei sinua oikeasti vaivaa se, että oli kilpakosijakin kannoilla.....vaan olet pikemminkin ylpeä siitä, ja halusit vain kertoa sen meille.....eli että olet ollut niin suosittu että sinulla oli jopa valinnanvaraa.
Itse en miehenä pystyisi kilpailemaan naisesta toisen miehen kanssa, koska vaikka "voittaisinkin" kilpailun niin onhan se selvää, että sen jälkeen naisen asenne minua kohtaan olisi pitkälti että "kun sinä nyt kerran minut sait, vaikka minulla oli muitakin vaihtoehtoja, niin sinun on nyt paras olla aika täydellinen kumppani, jotta en vaihda sinua siihen toiseen"........ja sellaiseen suhteeseen en todellakaan haluaisi.
T. Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammojen kaksinaismoralismilla ei näemmä ole rajaa.
Samalla tavalla tällaiset elämän epävarmat päätöstilanteet koskevat miehiäkin
Jaa. Ja aloittajan tavalla toimivia miehiä kutsutaan palstalla naisia pyörittäviksi kusipäiksi, jotka vain leikkivät naisten tunteilla, eikä niillä ole tarkoitustakaan sitoutua.
Naiselle tämä on mammojen mielestä jopa suotava ja ihailtava piirre.
Hajotkaa kaksinaimoralismiinne. Toteutatte sitä asiassa kuin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mammojen kaksinaismoralismilla ei näemmä ole rajaa.
Mamma-sanan käyttäjistä saa käsittämättömän yksinkertaisen kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu ettei sinua oikeasti vaivaa se, että oli kilpakosijakin kannoilla.....vaan olet pikemminkin ylpeä siitä, ja halusit vain kertoa sen meille.....eli että olet ollut niin suosittu että sinulla oli jopa valinnanvaraa.
Itse en miehenä pystyisi kilpailemaan naisesta toisen miehen kanssa, koska vaikka "voittaisinkin" kilpailun niin onhan se selvää, että sen jälkeen naisen asenne minua kohtaan olisi pitkälti että "kun sinä nyt kerran minut sait, vaikka minulla oli muitakin vaihtoehtoja, niin sinun on nyt paras olla aika täydellinen kumppani, jotta en vaihda sinua siihen toiseen"........ja sellaiseen suhteeseen en todellakaan haluaisi.
T. Mies
Nuo kaksi miestä ovat tähän päivään mennessä ainoat minusta oikeasti kiinnostuneet henkilöt, joten kovin huimaa suosiota en voi kehua miehiltä saaneeni. Ikävää se oli eikä ylpeyden aihe, että heidän piti ilmestyä elämääni samalla hetkellä.
Asenteeni miestäni kohtaan ei ole sellainen kuin kuvittelet. Minä tässä olen onnekas kun olen saanut hänet. On todella huonoa tuuria, että olin juuri alkanut tapailla toista ja olin tuosta toisesta myös kiinnostunut silloin kun tapasin jonkun vielä kiinnostavamman.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, täällä toisesta näkökulmasta ymmärrystä ap:lle. Olen seurustellut nyt kohta 3 vuotta nykyiseni kanssa, ja tiesin kyllä heti alusta saakka että tässäpä se taitaa olla. Kävi kuitenkin ilmi tässä noin vuosi sitten, että miehelläni on ollut joku muukin säätö (joitakuita muita?) vielä alkuvaiheessa tapailua, järkytyin! Vieläkin kalvaa ajoittain vähän, vaikka järjellä yritänkin asiaa ajatella, mutta toisaalta en epäile tosiaankaan yhtään että mieheni olisi sen jälkeen haikaillut vieraille vesille.
Neuvoni ap:lle: älä murehdi! Tärkeintä on, että tajusit valita oikein ja olet tehnyt miehellesi sen myös selväksi.
Ap, tietääkö nykyinen miehesi siis tästä toisesta, jota tapailit yhtä aikaa? Vai onko hän siinä luulossa ettei toista miestä ollut, vaan vain et halunnut heti sitoutua/luvata mitään?
Suhteellisuudentajusi on pahasti hukassa, ap. Eri asia olisi, jos olisit kuukausia vedättänyt ja pyörittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tietääkö nykyinen miehesi siis tästä toisesta, jota tapailit yhtä aikaa? Vai onko hän siinä luulossa ettei toista miestä ollut, vaan vain et halunnut heti sitoutua/luvata mitään?
Tietää.
-ap-
Alue: Aihe vapaa
En tuohon aikaan ollutkaan rakastunut kumpaankaan. Jos olisin ollut, niin en olisikaan voinut miettiä kumman kanssa haluaisin suhteeseen alkaa. Kun olin vain "alustavasti kiinnostunut", oli helppo ajatella että mietin tässä nyt hetken mitä haluan. Melko pian päätin että nykyinen mieheni on se lupaavampi, ja olin oikeassa. Rakkaus tuli sitten myöhemmin ihastuksen jälkeen.
21, en usko että hylkäämäni mies joutui suuria sydänsuruja kokemaan, sillä olimme tunteneet hyvin vähän aikaa. Pettynyt hän tietenkin oli kun lopetin tapailun. Hän seurustelee nykyään, joten onnellisesti kävi hänelläkin.
-ap-