Lue keskustelun säännöt.
Voisitko hylätä lapsesi jos tämä sairastuu skitsofreniaan?
14.06.2016 |
Vai pitäisitkö hänet kaikesta huolimatta elämässäsi? Albert Einstein oli älykkö ja edelleen ihailtu. Moni ei taida tietää että ukko hylkäsi poikansa kun pojalla diagnosoitiin skitsofrenia.. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Eduard_Einstein
Kommentit (25)
En ikinä!
Tuo taas ei yllätä, että Einstein hylkäsi lapsensa.
Moni julkisuudessa ihailtu mies on aivan paska isä, nykyäänkin ja meillä Suomessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajat oli joskus toisenlaiset. Minunkin äitini sai vasta aikuisena tietää (sattumalta) että hänellä oli eno josta ei ikinä puhuttu. Teini-ikäisenä suljettu laitokseen skitsofrenian takia eivätkä vanhempansa ikinä puhuneet tästä. Yksi ainoa sisarus muisti ja vieraili kuolemaansa saakka, koko muu suku "unohti".
Miksi joku hylkäisi oman lapsen sairauden takia? Moni pitää jopa vammaisen lapsen ja rakastaa sitä silti
Enpä ihmettele tuota yhtään. Omaisia ei liikaa näy vierailemassa mt-paikoissa, edes jouluna. Joskus hävetään omaisen tai lapsen sairautta tai toisinaan mielenterveytensä menettänyt on suorastaan polttanut sillat takanaan oman sairautensa vuoksi ja omaiset eivät enää jaksa.
t. sh
Emme ole vanhempana hylänneet ja myös sisarukset pitävät yhteyttä.
Mutta muut sukulaiset eivät sitten pidäkään yhteyttä. Harmittaa lapsen puolesta koska sosiaaliset kontaktit olisivat todella tärkeitä hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Emme ole vanhempana hylänneet ja myös sisarukset pitävät yhteyttä.
Mutta muut sukulaiset eivät sitten pidäkään yhteyttä. Harmittaa lapsen puolesta koska sosiaaliset kontaktit olisivat todella tärkeitä hänelle.
Onhan lapsella kuitenkin teidät :) tavallaan hyvä että nyt näitte mitä sukulaiset ovat miehiään..
En. Perheen tuki on ensisijaisen tärkeää sairauden hallinnassa ja kuntoutumisessa. Elämänlaatu ja hallinta ovat huomattavan parempia niillä, joilla on läheisiä. Rankkahan se on, kaikille, myös omaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Miksi hylkäisin? Onhan tuohon lääkitys.
En tietenkään voisi, ihan tulee paha mieli tollasen ajattelusta :|
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kaikki sanovat etteivät tietenkään, mutta parantumaton skitsofreenikko on todella kuormittava henkilö.
Skitsofrenia on sairaus, ei sitä kukaan itse valitse. Miksi hylkäisin lapseni koska hän sairastuu? Ajat olivat toki erilaiset Einsteinin aikaan. Mutta vaikuttikohan hänen päätökseensä ajatus siitä, että luonnonvalinnan mukaan vain vahvat pärjäävät? Skitsofreninen poika ei ole evoluution kannalta paras mahdollinen suvunjatkaja. Silti hirmu surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kaikki sanovat etteivät tietenkään, mutta parantumaton skitsofreenikko on todella kuormittava henkilö.
Hoito on kuitenkin kehittynyt huomattavasti. Ja taudin eteneminen on jokaisen kohdalla erilaista. Perheen saama tuki ja perheen antama tuki ovat todella tärkeitä. Sen näkee, parhaiten voivat ne, joilla on perheen tuki ja läheisiä sekä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kaikki sanovat etteivät tietenkään, mutta parantumaton skitsofreenikko on todella kuormittava henkilö.
Hoito on kuitenkin kehittynyt huomattavasti. Ja taudin eteneminen on jokaisen kohdalla erilaista. Perheen saama tuki ja perheen antama tuki ovat todella tärkeitä. Sen näkee, parhaiten voivat ne, joilla on perheen tuki ja läheisiä sekä ystäviä.
Paitsi tietysti silloin perheen tuki ei ole hyvä jos osasyy sairauteen löytyy esim. narsistisesta vanhemmasta.
Itse olen koko ikäni kärsinyt hirveän ehdottomasta ja tunteettomasta äidistä. Ja hän olisi viimeinen henkilö, jonka haluaisin nähdä jos joutuisin osasto-hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kaikki sanovat etteivät tietenkään, mutta parantumaton skitsofreenikko on todella kuormittava henkilö.
Hoito on kuitenkin kehittynyt huomattavasti. Ja taudin eteneminen on jokaisen kohdalla erilaista. Perheen saama tuki ja perheen antama tuki ovat todella tärkeitä. Sen näkee, parhaiten voivat ne, joilla on perheen tuki ja läheisiä sekä ystäviä.
Kaikki eivät ota hoitoa vastaan. Kaikki eivät syö lääkkeitä. Kaikki skitsofreenikot eivät myöskään ole mukavia ihmisiä, kuten eivät kaikki terveetkään.
Ihan tavallistahan oli tuohon maailmanaikaan, Suomessakin. Olen lähihoitaja ja mielenterveystyössä ja esim. Vammaistyön puolella on useinkin törmännyt asiakkaisiin/potilaisiin, jotka on viettäneet vuosikymmeniä sairaaloissa. On voinut jopa jo lapsena tai nuorena sairastua esim. Hebefreniseen skitsofreniaan, joka on skitsofrenian hankalin muoto, ei ole ollut oikein keinoja hoitaa, ja kuntoutuminen tuosta skitsofrenian muodosta on vielä nykyäänkin usein haasteellista, joten on laitettu johonkin ns. B-mielisairaalaan, joita tuolloin oli, pitkäaikaishoitoon. Siellä on saattanut vierähtää helposti jopa 20-40 vuotta, kunnes 90-luvulla alettiin ajatella että nuokin potilaat täytyisi saada kotihoitoon tai edes palvelukoteihin, mikä sinänsä onkin ihan inhimillinen ajatus monien potilaitten kohdalla, jos vaan vointi sen sallii. Myös kehitysvammaisia hoidettiin paljolti laitoksissa tuolloin, ja joissain näissä b-mielisairaaloissa oli myös osastoja nimenomaan kehitysvammaisille, vaikkei heillä mielenterveydessä vikaa olisi sinänsä ollutkaan. Voi olla hankalaa käsittää tällaista asiaa 2000-luvulla, kun käytössä on paljon enemmän keinoja hoitaa vaikeitakin mielisairauksia ja ei ole ihan tavanomaista laittaa sairastunutta lasta kokonaan laitoshoitoon, vaan ensin yritetään auttaa muilla keinoin. Aiemmin käytännössä hoitoajat olivat todella pitkiä, jopa elämänmittaisia, olipa Suomen ensimmäisessä mielisairaalassa, Seilin hospitaalissa tapana viedä arkku tai puutavaraa mukanaan sairaalasaarelle, sinne kun kerran jouduit, niin paluuta harvemmin oli.
Vierailija kirjoitti:
Ajat oli joskus toisenlaiset. Minunkin äitini sai vasta aikuisena tietää (sattumalta) että hänellä oli eno josta ei ikinä puhuttu. Teini-ikäisenä suljettu laitokseen skitsofrenian takia eivätkä vanhempansa ikinä puhuneet tästä. Yksi ainoa sisarus muisti ja vieraili kuolemaansa saakka, koko muu suku "unohti".
Ennen skitsofreniaa hoidettiin tavoilla, jotka muuttivat todellakin ihmisen dementikoksi ja heikensivät hänen kognitiivisia kykyjään.
Aira Samulin on tehnyt hyvää työtä puhuessaan julkisuudessa tyttärestään, joka myös muuttui "hoidon" johdosta. Silloin käytettiin erittäin vahvoja lääkkeitä, jotka nekin heikensivät kognitiivisia kykyjä. Tarkoituksena oli kaiketi saada potilaat rauhallisiksi...
Vastaava tilanne kuin Einsteinilla, oli myös Kennedyn perheellä, jonka tytär Rosemary vietti myös loppuikänsä laitoksessa ilman perhetapaamisia.
JFK:n hävetyn sisaren julmasta kohtalosta kohistaan USA:ssa – lobotomia tuhosi Rosemaryn
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001013701.html
Siihen aikaan sairauden leima oli vielä rankempi kuin nykyään ja tosiaan hoidosta johtuen alkuperäisistä ihmisistä ei ollut jäljellä kuin kuori.
Tänä päivänä moni skitsofreenikko voi elää normaalia elämää uusien lääkkeiden ja sairauden paremman tuntemisen johdosta.
Ihmisten suhtautumisessa heihin, samoin kuin muihinkin mielen sairauksia poteviin, tosin olisi edelleen parantamisen varaa ja paljon.
Eipä ole niin yksinkertaista. Minun mt-ongelmainen läheiseni on käyttäytynyt niin hirveästi ettei hänen kanssaan voi olla tekemisissä. Eikä hän haluakaan, on katkaissut välit lukuisia kertoja.
Omaakin mielenterveyttä ja elämää täytyy varjella jos siihen pisteeseen tullaan että nekin uhkaavat mennä kun yrität rimpuilla apuna. Ihmistä ei voi auttaa jos hän ei halua itse apua ja parantua. Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään ja omasta mielenterveydestään.
Hirveää kun omaisia syyllistetään vaikka kaikkensa on tehnyt ja tekisi edelleen mitä vain jos auttaisi.
Sanottiinko tuossa että Albert olisi hänet hylännyt. Kerrottiin että ei tavannut. Estikö joku tapaamiset? Halusiko poika (yli 20 vuotias) sairautensa takia tavata? Käsitykset lisäksi olivat varmasti tuohon aikaan toisenlaisia kuin nykyisin.
Itse yrittäisin varmasti pysyä erossa jos jostakin syystä se haittaisi sairastunutta enemmän kuin hyödyttäisi häntä. Ristiriita äidin ja isän tai heidän suhtautumisessaan tuskin ainakaan parantaisi tilannetta.
En edes tiennyt että einsteinillä oli lapsia