Lue keskustelun säännöt.
Minua on alkanut ahdistaa elämän hektisyys
14.06.2016 |
Kun olen miettinyt, että joskus tää kaikki loppuu, niin miten monta vuotta elämästä uhrataan työlle , vapaa aika on minimissä.
Kiitelläänkö haudalla sitten kiitos kun ansaitsit hirveästi, etenkin kun ei ole perillisiä.
Tuntuu että ei ole edes aikaa miettiä jälkikasvua kun rynnätään aina suin päin töihin, se stressaa eikä tee edes mieli mitään.
Jos olisi aikaa vaikka saaristoreissulle tai muulle mutta sieläkin kännykät laulaa ja huomio on poissa itsestä ja toisesta osapuolesta.
Ehkä miesten pitäisi naida keskenään ja naiset hankkisi lapsen keskenään.
Kommentit (8)
joo, ei haudalla työantaja kiittele. Potkinut pois töistä jo kauan ennen kuin arkun kansi on heilahtanut.
On ihmisiä, jotka tekee vuosikaudet töitä tauotta. Eräskin tuttavani vastaili sähköposteihin ja osallistui puhelinpalavereihin melkein yölläkin, kun toisella puolella maapalloa olevat asiakkaat otti yhteyttä. Joutui silti irtisanotuksi. Luulen, et osa katkeroituu kokemastaan. Mut osa on ehkä niin työnarkomaaneja, et etsivät vain uutta työtä, jossa päästä toteuttamaan itseään.
Harvan vainajan kuva koristaa työpaikan kahvihuoneen seinää. Kyllä ne on muualla ihmiset, jotka muistavat sinut.
Itse teen töitä kohtuudella. Koska itsellenikin työ tuottaa hieman tyydytystä. Mut vain kohtuudella. Erityisesti koetan pitää huolta siitä, että elän nyt. Enkä vasta eläkkeellä tai muuten tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun elämäni ei ole hektistä. Käyn kyllä töissä. Lapset ovat teinejä.
Elämä on pitkälle sitä, millaiseksi sen itse tekee.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo viimeinen lause liittyi asiaan?
No siten että kun mies ei voi olla hetkeäkään ilman yhteyttä kavereihinsa niin kännykkä on mukana jopa huussissa.
Se oikeasti ahdistaa että aikuisten parisuhteessa viesteillään niin kiinteästi , en minä ole koko ajan facebookaamassa Minnalle ja Jannalle ja Jonnalle että mitä teen just.
En tiedä onko se normaalia vai ei tai kumpi on.
Tämäkin lisää sitä yhteisen ajan puutetta kun on kännykkä kolmantena osapuolena pyörimäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo viimeinen lause liittyi asiaan?
No siten että kun mies ei voi olla hetkeäkään ilman yhteyttä kavereihinsa niin kännykkä on mukana jopa huussissa.
Se oikeasti ahdistaa että aikuisten parisuhteessa viesteillään niin kiinteästi , en minä ole koko ajan facebookaamassa Minnalle ja Jannalle ja Jonnalle että mitä teen just.
En tiedä onko se normaalia vai ei tai kumpi on.
Tämäkin lisää sitä yhteisen ajan puutetta kun on kännykkä kolmantena osapuolena pyörimäs siinä.
Jaa, sun aloitustekstissä et maininnut mitään että se liittyi mieheen ja parisuhteeseen, puhuit vain ihmisten kiireestä ja elämän hektisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Minun elämäni ei ole hektistä. Käyn kyllä töissä. Lapset ovat teinejä.
Elämä on pitkälle sitä, millaiseksi sen itse tekee.
Nimenomaan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo viimeinen lause liittyi asiaan?
No siten että kun mies ei voi olla hetkeäkään ilman yhteyttä kavereihinsa niin kännykkä on mukana jopa huussissa.
Se oikeasti ahdistaa että aikuisten parisuhteessa viesteillään niin kiinteästi , en minä ole koko ajan facebookaamassa Minnalle ja Jannalle ja Jonnalle että mitä teen just.
En tiedä onko se normaalia vai ei tai kumpi on.
Tämäkin lisää sitä yhteisen ajan puutetta kun on kännykkä kolmantena osapuolena pyörimäs siinä.
Jaa, sun aloitustekstissä et maininnut mitään että se liittyi mieheen ja parisuhteeseen, puhuit vain ihmisten kiireestä ja elämän hektisyydestä.
Tosiaan, aloitus muuttuikin parisuhdevalitukseksi :-(
Aihe olisi ollut yleisempänä kiinnostavampi. Sen verran voin omasta puolestani sanoa, että olisi ahdistavaa olla parinsa kanssa niin, että ei voi viestiä muiden kanssa vapaa-ajallaan. Parisuhde on se tärkein suhde, muttei ainoa missään tapauksessa. Muut ihmissuhteet ovat myös erittäin tärkeitä! Parisuhteessa eletään ja ollaan fyysisesti paljon lähempänä, joten ainakin itse vapaudenkaipuisena ihmisenä nimenomaan jotenkin välillä jopa pakenen sitä tiiviyttä henkisesti pois vaikka viestittelemällä muille tai lukemalla kirjaa.
Miten tuo viimeinen lause liittyi asiaan?