Joonaksen ja Tommin kaverit Caribiassa 11.6
En yleensä puutu toisten asioihin. Tällä kertaa kuitenkin tuntui siltä, että kirjoitanpahan muutaman lauseen siitä, kuinka kaveruus voi olla petollista. Myös miehillä.
Olin Caribiassa lomareissulla perheen kanssa. Istuin myös höyrysaunassa, tietenkin :-)
No, höyrysaunaan saapui myös kaksi kaverrusta. Saunassa oli toki muitakin, enimmäkseen miehiä, kuten itsekin olen. Ensin huvitti hiukan, hyvällä tavalla, kun kuului pari sihahdusta. Pojat oli ottanna eväät mukaan.
Kohta ei valitettavasti enää huvittanut, kun pojat aukaisivat sanaisen arkkunsa. Ensin saunaan tuli kaksi raskaana olevaa naista. Poikien kommentti ja naurahdus "kato, jumalan lihaa tai jumalaista lihaa" (en ole ihan varma kumminko se oli) ei varmasti jäänyt keltään kuulematta. Miehenä olen aina itse nähnyt raskaana olevat naiset kauniina, myös herkkänä asiana. Valitettavasti tämä viittaus ei viitannut lauseen sanomistyylistä päätellen millään tavalla kauneuteen ja naurahdus varmensi sen. Seksistinen ilmaisu on paremmin kuvaava ja suoraan sanoen törkeä.
Toivuin vielä kuulemastani, kun pojat jatkoivat niin kovalla äänellä keskusteluaan, että varmasti koko sauna kuuli. He haukkuivat ja arvostelivat omia kavereitaan kavereidensa nimillä, lisäten puheeseensa myös kavereiden vaimojen nimet. Näin ollen keneltäkään ei jäänyt epäselväksi ketä arvosteltiin, vaikka en toki henkilökohtaisesti näitä tunne.
Esimerkiksi toinen näistä otsikossa mainituista, taisi olla Joonas, on näiden kahden herran mielestä pilannut itsensä ihan täysin. Alistunut vaimolleen, ostanut talon ja koiran, ei lähde enää kavereidensa kanssa mihinkään. Muutakin sanallista arvostelua kuului. Tommi taasen ei lähde mihinkään silloin kun vaimo on kotona. Kun vaimo on töissä, niin sitten lähtee ja siinä mielessä Tommi on vielä jotenkin ok. Muitakin kavereita käsiteltiin.
Keskustelun laatu oli siinä mielessä pahan kuuloista, että kyllä minä tästä mieleni pahoitin, kuten tavataan sanoa. Kirjoitettuna se ei kuulosta niin pahalta kuin sanottuna tuolla julkisella paikalla ja puheen laatu huomioiden. Lähinnä ajatuksiin pyrki mielikuva siitä, että kun tämä maailma on ilkeä ja paha paikka, kuten joka päivä saadaan huomata lukuisista eri asioista, niin jos et oikeasti voi luottaa edes kavereihisi, niin mihin sinä voit luottaa? Vai, olisiko syytä oikeasti katsoa, kuka on kaveri? Kuka on vierelläsi niinä huonoinakin hetkinä? Vai riittääkö se, että sinulla on "kavereita," tarvitsetko heitä ja kuinka paljon?