En kai ole sairastumassa skitsofreniaan!?

Oloni on ollut jo pitkään ahdistunut ja mikään omassa suoriutumisessa ei riitä. Olen niin tyhmä ja vaikka muut kehuvat niin kuvittelen heidän vain vittuilevan minulle. Ihan toden teolla suutun ja ahdistun koska en usko heitä, tosin suuttumistani en näytä kenellekkään vaan olen enemmänkin syrjäänvetäytyvä ja mielessäni kiroan miten tyhmänä muut minua pitävät. Saan mielessäni suunnilleen raivokohtauksen kun joku kehuu, niin olemattomasta asiasta vieläpä minkä kuka vaan osaisi. Okei, mä hoidan työni täysillä mutta silti, se on niin helppoa työtä etten tahdo mitään ylimäärästä lässytystä. Toisinaan taas mietin olenko aivan paska kuitenkin kun en saa jokaista mahdollista työkeikkaa tai minua ei arvioida ollenkaan.
Mietin myös itsemurhaa lähes jatkuvasti, tunnen itseni niin huonoksi vaikka autan jatkuvasti pomoani, työkavereita ja teen enemmän kuin pyydetään.
Oon kyllä varmaa vinksahtanu kun viime aikoina olen kuullut selvästi että pomoni tai työntekijät kutsuu nimeäni tai apuani tms ja tajuan että he eivät oikeasti huutaneet nimenäni, koko lause vain kuuluu niin vahvasti pään sisältä että luulen sen olevan totta hetken.
Tämä on käynyt vain pari kertaa nyt viime aikoina.
Myös ajattelen paljon asioita ja nauran jatkuvasti mielikuvilleni mitä voisi tapahtua ja näyttelen ne mielikuvani miten voisin olla todella hauska ja mielessäni vilisee näyteltyjä kohtauksia joita toivon tulevaisuudessa tapahtuvan ja nauran näille asioille ääneen kun kuvittelen.
Olen ollut vasta hetken töissä, muuttanut yksin kaupunkiin jossa ei ole kavereita. Muutin todella sairaasta perheyhteisöstä, väkivallan ja alkoholisoituneen ympäristön vaikeuksista pois. Joka päivä vanhat muistot seuraavat minua ja vaadin itseltäni paljon. Pelkään jatkuvasti saavani potkut ja kuvittelen tai oikeastaan tunnen vahvasti ja luulen muiden inhoavan minua ja pitävän minua todella nolona. En osaa olla fiksu ja sosiaalinen. Olen lähes koko ajan omissa maailmoissani ja haukun itseäni vaikka töissä osaan peittää tämän täysin. En tunne kuuluvani mihinkään vaikka tiedostan että olen todella kiltti ja muut arvostavat kai apuani.. tai pitävät tyhmänä sinisilmäisenä. Töissä saan vain lisää vastuuta mutta minulle ei mikään riitä ja koen olevani nolo paska joka palkataan vain sen takia että olen edullinen ja reipas työntekijä.